Vuorenhuipulla en nyt kuitenkaan oo ollut, mutta vuoria oon nähnyt paljonkin ja on ollut niiin huippua!
Viime viikonloppuna vietin Sloveniassa nähden hyvin tärkeää ystävääni. Matkustin junalla Ljubljanaan 12h/suunta. 12 tuntia on ihan älytön aika, mutta ei hitsi mitkä maisemat! Tuijottelin monttu auki ikkunasta lumisia alppeja, laaksoja ja jouluvaloin koristeltuja pieniä kyliä. Ihan uskomatonta. Tämä siis Itävallassa, jonka läpi porhalisin lähes pysähtymättä. Eipä tarvii miettii, mihin ens vuonna lähtee reissaamaan!
Oli jo ihan pimeää, kun ylitin Slovenian rajaa, ja ensimmäinen rajakaupunki näytti vähän Venäjältä... Mut Slovenia on kyl kaikkea muuta! Ljubljana on kaunis kaupunki. Se on kaunis, vaikka sää olis harmaa ja sateinen. Rakennukset, puistot ja kujat tekevät siitä jotenkin hyvin kodikkaan. Yksi parhaimpia juttuja oli alhainen hintataso: ulkona syöminen ei vie vararikkoon! Tunnelmallisista kahviloista löytää kivoja tarjoilijoita, parasta kaakaota ja hot chocolate:a. Tai siis tilatessa hot chocolaten, luulin saavani hyvin nestemäista juotavaa. Nimi on joskus enne: kuumaa sulatettua suklaata...
Kerettiin viikonlopun aikana käymään myös Bled:ssä vaeltamassa. Bled on sellai lomakylä järven rannalla, vuorten ympäröimänä. Tosi upea paikka! Järvi ei oo kovin iso ja sen keskellä on saari, jossa on jotain katolilaisuuteen liittyvää. Järven rantaa koristaa myös linna suuren mäen päällä. Mut upeimpia juttuja kuitenkin oli Vintgar. Sellanen vauhdikas koski täynnä vihreää vettä, mikä on kaivertanut uomaa kallioiden väliin. Koskea pystyi seuraavaan pitkospuusiltaa pitkin kallion ja kosken välissä. Loppuhuipennus oli vesiputous. Jotain niin uskomatonta! Ja mä oon päässyt näkemään sen!
Slovenia sai näkemään Suomen vähän eri valossa. Ja varsinkin Helsingin. Tai Helsinkiä en oo koskaan pitänyt kauniina paikkana (sori...). Angsti kuitenkin haihtui palatessa takaisin Sveitsiin. Lumentulo omalle tienoolle saikin kaipaamaan Suomeen, ja erityisesti suomalaista ruokaa. Miten onkaan ikävä Valion maitoa ja jotain S-markettia, mistä saa kunnon ruokaa! Ja Suomen ilmaisia latuja!
Mut näistä laduista voi kyllä maksaakin! Tiistaina olin Kanderstegissä hiihtämässä. Näin paikkaa vain keinovalojen avulla, mutta siinäkin valossa näki, kuinka ladun vieressä kohos sellai vuoren seinä. Kun sitä katsoi ylös, melkein rupes pyörryttämään. Toistaiseksi en oo vielä nähnyt sellaisia ylämäkiä kuin Rukalla tai Oloksella, koska niitä on aika vaikee raapia niihin pystysuoriin kivirinteisiin...
Ja lisää hiihtohehkutusta! Tää viikonloppu oli ihan mahtavaa! Goms:ssa (Wallis, ALPEILLA) pidettiin fis-kisat. Ne on sellaset kansainväliset isot kisat, johon osallistuin, tosin huonolla menestyksellä, jota selittelen hiihtokilometrien puutteella. Pääsin SAS Bernin hiihtojengin mukana, siis se sama seura, jonka treeneissä oon käynyt. Päästiin yhden kaverin mökkiin, joka oli pienessä vuoristokylässä, jossa oli yhä vanhoja rakennuksia ja kapeita kujia. Ja lunta! Sitä oli tullut sellai 100mm (mikä vissiin tarkoittaa 1 metriä). Mut parasta oli ne ihmiset siellä mökissä. Tällä kertaa puhuttiin englantia ja mäkin ymmärsin läppää! Muistutti vähän oman seuran leirejä :) Extrayllärinä pääsinkin puhumaan suomeakin mökissä: yhden urheilijan tyttöystävä on Suomesta! Ja tosi jännää oli ekaan kisaan mennessä kuunnella autossa Apulantaa...
Oikeesti! Tulkaa käymään täällä! Varsinkin laskettelemaan. Täällä on ihan älyttömän upeeta! Tää on niin huippua! :)
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
torstai 29. marraskuuta 2012
Matkalla ja hetkessä
Suomessa käynti ei aiheuttanutkaan suurempaa koti-ikävää. Toki edelleen niin jännää kuin se onkin, Suomen treenimaastoja ja -olosuhteita kaipaan kovastikin. Paljoa en oo ees ehtinyt miettimään, kun on ollut todella uskomattoman mahtava viikko! Lähiseudun seikkailuja ja uusia upeita ihmisiä vaan tippuu eteen :)
Hurraa Utzenstorfin kunta! Parasta mitä oon kunnan tädeiltä saanut, on Libero Schnupper. 7 päivää voimassa ja matkustaa saa kaikilla Liberon Zoneilla niin paljon kuin haluaa. Zonet levittäytyy about Uudenmaan kokoiselle alueelle. Viikko kotiseutumatkailua. Sain myös vihdoin kauan kaivatun oleskeluluvan.
Ensimmäisenä päivänä kävin Trubsachenissa Kamblyn keksitehtaalla. En ollut viime kerrasta viisastunut, vaan taas tuli paha olo keksien maistelun jälkeen, mutta tällä kertaa sain ostettua yhden pussin kotiin. Maisemien katseleminen ei ole enää niin yksinkertaista, sillä pimeetä on täälläkin. "Mikä on suomeksi auringonlasku? - Helsinki." Hiihtokavereiden läppää... Toisena päivänä matkustin Laupeniin. Aivan tuntematon paikka ja tuntemattomaksi jäikin, mutta siellä oli ihan komea linna. Kolmas matkakohde oli Langenthal. Se oli Lohjan kokoinen, mutta aika todella paljon kauniimpi! Kävelykadut oli siellä jännästi kohotettu noin puolen metrin korkeuteen, eli autot ajoivat kuin joessa, missä vaan ei ole vettä. Kävin myös Langenthalissa ekaa kertaa hautausmaalla. Jos reformoidut kirkot on karuja, niin hautausmaat on kirkkojen vastakohta! Oli kukkaa, koristetta ja värejä. Koska viikko on lyhyt aika ja muitakin velvoitteita oli, viimeiseksi hyödynsin Schnupperia vain istumalla junassa, joka meni uusia reittejä. Ikkunasta kattelin, että Schönebuhl on schön! Junaretken lopuksi päädyin Ikeaan. En oikein oo Ikea-ihmisiä, mutta täällä Ikeasta tuli just mun lempi kauppa! Mistä muualta saa pyyhkeen hintaan 6,95?!
Matkustamistakin mahtavempaa oli ne hetket, kun oli vaan paikallaan ja hyvät jutut tuli mun luo. Perjantaina (23.11.) sairaan rankan futsalin jälkeen teologit kutsuivat mut katolisten nuorten aikuisten leffailtaan. Menin! Katolisten päämaja oli hyvinkin viihtyisä ja ihmiset ottivat hyvin vastaan. Oon kyllä kiitollinen kaikille, jotka jaksaa huonosti saksaa puhuvaa ulkomaalaista! Leffaillasta sain ystävien joukkoon yhden mukavan tytön lisää.
Joulu se tulee tännekin, ja Bern on aika kivannäköi pimeellä. Ja markkinoita on vissiin tulossa monenlaisia, mutta suomalaiset ottivat pienen varaslähdön joulumarkkinoidensa kanssa. Olin suomalaisilla joulumarkkinoilla myymässä kirjoja ja mun myyntipisteen luo tuli suomalainen opiskelija Euroopasta ja suomea puhuva puolalainen. Kummatkin loistavia tyyppejä! Ja hei, sainpas glögia ja joulutorttuja :)
Markkinahumu sai suuret jatkot maanantaina berniläisessä Zibelemäritissä, siis sipulimarkkinat. Mitä aikaisemmin, sen parempi. Eli menimme markkoinoille kuudelta aamulla, ja siellä oli jo silti niin paljon ihmisiä, aivan täynnä! Mutta fiilis oli tosi hyvä! Jengillä oli Konvetteja, eriväristä paperisilppua, jota heiteltiin toisten päälle. Osalla oli muovivasaroita, joilla iskettiin vastaantulijoiden päähän. Markkinoilla myytiin kaikkea sipuliin liittyvää: sipuleita, sipulikakkua ja -keittoa, erilaisia sipulista tehtyjä hahmoja, fast alles! Tätä pitkäksi venynyttä päivää venytin vielä menemällä leffaan, kun olin saanut "ilmaisen" leffalipun. Eihän ne siellä kassalla tietenkään ymmärtäny, mitä olisi pitänyt tehdä.. Mutta joskus on mullakin lujuutta torjua jotakin varmasti hyvää: James Bondin sijaan ostin lipun Twilightiin. Sipulimarkkinoilta mulla oli varalta repussa valkosipulia, jos asiat lähteekin vaaralliseen suuntaan.
Ja nyt torstaina olen viettänyt aikaa lisää katolisten nuorten aikuisten kanssa tekemällä joulukranssia. Täällä ilmeisesti ensimmäisenä adventtina ihmiset ottaa joulukoristeet ja kranssit esiin. Nyt mullakin on jotain jouluista!
Uutta matkaa puskee jo kuuden tunnin päästä, kun konnarin pilli viheltää ja juna lähtee kohti Ljublijanaa Sloveniassa! Uusia hetkiä :)
Hurraa Utzenstorfin kunta! Parasta mitä oon kunnan tädeiltä saanut, on Libero Schnupper. 7 päivää voimassa ja matkustaa saa kaikilla Liberon Zoneilla niin paljon kuin haluaa. Zonet levittäytyy about Uudenmaan kokoiselle alueelle. Viikko kotiseutumatkailua. Sain myös vihdoin kauan kaivatun oleskeluluvan.
Ensimmäisenä päivänä kävin Trubsachenissa Kamblyn keksitehtaalla. En ollut viime kerrasta viisastunut, vaan taas tuli paha olo keksien maistelun jälkeen, mutta tällä kertaa sain ostettua yhden pussin kotiin. Maisemien katseleminen ei ole enää niin yksinkertaista, sillä pimeetä on täälläkin. "Mikä on suomeksi auringonlasku? - Helsinki." Hiihtokavereiden läppää... Toisena päivänä matkustin Laupeniin. Aivan tuntematon paikka ja tuntemattomaksi jäikin, mutta siellä oli ihan komea linna. Kolmas matkakohde oli Langenthal. Se oli Lohjan kokoinen, mutta aika todella paljon kauniimpi! Kävelykadut oli siellä jännästi kohotettu noin puolen metrin korkeuteen, eli autot ajoivat kuin joessa, missä vaan ei ole vettä. Kävin myös Langenthalissa ekaa kertaa hautausmaalla. Jos reformoidut kirkot on karuja, niin hautausmaat on kirkkojen vastakohta! Oli kukkaa, koristetta ja värejä. Koska viikko on lyhyt aika ja muitakin velvoitteita oli, viimeiseksi hyödynsin Schnupperia vain istumalla junassa, joka meni uusia reittejä. Ikkunasta kattelin, että Schönebuhl on schön! Junaretken lopuksi päädyin Ikeaan. En oikein oo Ikea-ihmisiä, mutta täällä Ikeasta tuli just mun lempi kauppa! Mistä muualta saa pyyhkeen hintaan 6,95?!
Matkustamistakin mahtavempaa oli ne hetket, kun oli vaan paikallaan ja hyvät jutut tuli mun luo. Perjantaina (23.11.) sairaan rankan futsalin jälkeen teologit kutsuivat mut katolisten nuorten aikuisten leffailtaan. Menin! Katolisten päämaja oli hyvinkin viihtyisä ja ihmiset ottivat hyvin vastaan. Oon kyllä kiitollinen kaikille, jotka jaksaa huonosti saksaa puhuvaa ulkomaalaista! Leffaillasta sain ystävien joukkoon yhden mukavan tytön lisää.
Joulu se tulee tännekin, ja Bern on aika kivannäköi pimeellä. Ja markkinoita on vissiin tulossa monenlaisia, mutta suomalaiset ottivat pienen varaslähdön joulumarkkinoidensa kanssa. Olin suomalaisilla joulumarkkinoilla myymässä kirjoja ja mun myyntipisteen luo tuli suomalainen opiskelija Euroopasta ja suomea puhuva puolalainen. Kummatkin loistavia tyyppejä! Ja hei, sainpas glögia ja joulutorttuja :)
Markkinahumu sai suuret jatkot maanantaina berniläisessä Zibelemäritissä, siis sipulimarkkinat. Mitä aikaisemmin, sen parempi. Eli menimme markkoinoille kuudelta aamulla, ja siellä oli jo silti niin paljon ihmisiä, aivan täynnä! Mutta fiilis oli tosi hyvä! Jengillä oli Konvetteja, eriväristä paperisilppua, jota heiteltiin toisten päälle. Osalla oli muovivasaroita, joilla iskettiin vastaantulijoiden päähän. Markkinoilla myytiin kaikkea sipuliin liittyvää: sipuleita, sipulikakkua ja -keittoa, erilaisia sipulista tehtyjä hahmoja, fast alles! Tätä pitkäksi venynyttä päivää venytin vielä menemällä leffaan, kun olin saanut "ilmaisen" leffalipun. Eihän ne siellä kassalla tietenkään ymmärtäny, mitä olisi pitänyt tehdä.. Mutta joskus on mullakin lujuutta torjua jotakin varmasti hyvää: James Bondin sijaan ostin lipun Twilightiin. Sipulimarkkinoilta mulla oli varalta repussa valkosipulia, jos asiat lähteekin vaaralliseen suuntaan.
Ja nyt torstaina olen viettänyt aikaa lisää katolisten nuorten aikuisten kanssa tekemällä joulukranssia. Täällä ilmeisesti ensimmäisenä adventtina ihmiset ottaa joulukoristeet ja kranssit esiin. Nyt mullakin on jotain jouluista!
Uutta matkaa puskee jo kuuden tunnin päästä, kun konnarin pilli viheltää ja juna lähtee kohti Ljublijanaa Sloveniassa! Uusia hetkiä :)
tiistai 20. marraskuuta 2012
Suomi vaan on ykkönen!
Marraskuu on(kin) jotain aivan huippua! Vaihtovuoden tämän kuukauden ulkomaan matka sijoittui maailman mahtavimpaan kolkkaan: Suomeen!
Täällä Sveitsissä olin jo päässy fiilikseen, että täällä on ihan jees eikä tässä nyt vielä tarvis tulla kotimaahan. Kielen oppisen kannalta matka oli ihan järjetöntä. Just kun rupee ehkä oppimaan schwitzerdütschia, niin meen kuuntelee suomen kielen valittuja paloja. Mutta hiihdon takia näköjään mitä vaan! Lähdin hiihtoseurani, Vihdin kuningaskunnan, kanssa Olokselle leireilee.
Menomatkalla (tai riippuu miltä kantilta asiaa katsoo, että onko tulo vai meno) matkatavarat jäivät jälkeen, kun oli aika tosi tiukka vaihto Köpiksessä. Olikin sit kiva huomata seuraavana aamuna, että niin joo, ei oo sukkia eikä oikein mitään muutakaan sellaista mitä vois pukee päälle... Mut hei tässähän on hyvä syy ostaa uutta! :) (Jaaha, kaupassa miettisin, että miten sanon asiani saksaksi) Laukkukin löyty sitten ja sepä ehti ennen mua Olokselle.
Oon kuullu huhuja, että Suomessa olis satanut aika tosi paljon. Etelä-Suomi olikin aika harmaata ja voin ymmärtää miks jengi karkaa Turkkiin. Mut mun Etelä-Suomi -päivät olikin valoisia! Alkureissusta nukkusin ihan todella hyvin kotona patjalla lattialla, näin hyviä ystäviä, söin ekan cupcaken(!), kuulin hyviä uutisia, KRS:n ylistysilta ja sain niin nauraa! Parasta! Loppureissusta pääsin hiihtää rullilla, suomenkielinen luterilainen messu oli jotain aivan ihanaa ja näin lisää valopilkkuystäviäni! Arvasin, ettei olis ihan helppoo palata takas Sveitsiin... Mut Suomen tv-ohjelma -tarjontaa ei oo ikävä (Salkkarit, Kotikatu, Vain elämää.. siis mitä?!) :D
Oi Lappi, oi Olos! Oikeesti lunta ja pakkasta. Niin paljon latuja ja leirielämää. Ekan lenkin pari ekaa kilsaa suksilla tuntu niin oudolta, kun en ollut hiihtänyt pariin kuukauteen. Muistin kuitenkin, että miten hiihdetään. Siis sillä huonolla tekniikallani. Aloitin kans kisakauden viikonloppuna pertsan vitosella haastaen maailman cupin huippuja. Siinä onkin viel tekemistä. Uusi yritys 3 viikon päästä Goms:ssa! Ladulla niin hymyilytti. Ja Lapissa paistoi aurinko. Ja hei, saunaa kaks kertaa päivässä, Valion maitoa, oikeeta leipää (=ruisleipää!), suomea, ihan loistavaa juttua (mä tykkään nauraa!) ja päiväunia ;)
Täällä on joka lehdessä ollut enemmän tai vähemmän juttua uusimmasta James Bondista. Kaikkea kivaa tuntuu tapahtuvan varsinkin silloin, kun sitä ei odota: Skyfall tuli Oloksen leffateatterista! Olin ja oon edelleen niin myyty, että kävin sen vielä uudestaan katsomassa Helsingissä. Oon ihan in love with James Bond. Toistaiseksi ollaan tapailtu leffassa ja mun unissa. (Ai ketä Harry Potter?) Niin joo, voishan sitä yrittää ihastuu kirjallisuuden hahmojen sijasta oikeisiin miehiinkin... :)
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Maailmassa monta superhyvää tyyppiä!
Ihan loistavaa! Suomi ja Ruotsi ovat nyt käyneet täällä! Saksa on jäänyt ilmeisesti pysyäkseen. Ja muitakin kansallisuuksia on osunut kohdalle.
Pari viikkoa sitten Saksasta muutti saksalainen mies meille asumaan. Hän on ilmeisesti jonkilainen johtajatyyppi pyykinpesukonefirmassa. Tosi kiva tyyppi, tekee vaan aika paljon töitä. Kaupan päälle saatiin hänen tyttöystävänsä, joka on täällä viikonloppuisin majaillut. Tää nainen pitää kukista paljon. Talon henkilömäärä on kasvanut myös vuokranantajan poikaystävällä. Kämppä alkaa muistuttamaan jo ihan oikeeta wg:tä!
Sitten odotettu vieraani, kummitätini, saapui Suomesta. Säät oli ihan todella hyvät, t-paita -keli ja aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Paras vaellussää! Juran Weissensteinilta löytyi samalla sauvarinne, jota kävin myöhemmin hinkkaamassa. Kummitädin varjolla pääsin itsekin olemaan turisti omassa kylässäni ja Bernissä. Bernistä löytyi vielä tuntemattomia kolkkia ja Utzenstorfista sitäkin enemmän. Ensimmäistä kertaa tuli myös ulkoistettua ruokailuja. Ruuasta puhuttaessa, ihan mahtavinta oli tulla valmiiseen ruokapöytään, kun tarjolla oli perunamuussia ja lihakastiketta. A guetta!
Kun kummitäti lähti, vei hän mukanaan auringon ja seuraavana viikonloppuna tuli ensilumi. Olin kyllä tosi innoissani! Kaikki näytti niin erilaiselta, kauniilta. Lunta satoi pari päivää ja reilu 5 senttiä jäi hetkeksi maahankin. Ensilumen riemu tuli myös kalliiksi, kun en omistanut täällä minkäänlaista pipoa. Intersportista turkoosin pipon lisäksi, mukaan lähti kintaat, toinen pipo ja lämpösukat, jotka nyt odottaa Lapin matkaa.
Puolimaratonin jälkeen juoksin melkein samantien yliopiston maastomestaruuskisoissa. "Hienosti" irtosi kolmas sija ilman minkäälaista palkintoa. Hitsi. Ton juoksun jälkeen olikin ihan rikkipoikkihajalla, ja kerrankin osasin sanoa ei hiihtoharkoille. Lepäsin, ostin sauvat ja juoksin sitten mäkiä. Ja tänään, tiddidii: ylämäkijuoksukisa Gurtenille. 8,4km pelkkää ylämäkeä, korkeusero noin 300m! Suurin osa matkasta oli asfalttia, niin voitte ehkä kuvitella, että pohkeet oli aika jäykkää kamaa maalissa!
Tällä viikolla, to-pe, oli Ruotsin vuoro antaa parastaan. Hyvä ystäväni Ruotsista tuli Lausanneen tapaamaan ystäviään ja pääsin siihen riemuun osalliseksi. Ja missä seurassa sainkaan olla: havaijilainen huippu muotikuvaaja, tyttö Skotlannista ja poika Saksasta. Oli ihan parhaat 26 tuntia! Autokyyti odotti asemalla, majoitus+ruokaa=20Fr, egyptiläisiä herkkuja, juustofondue (vihdoinkin!), yöjuttelua. Perjantaiaamuna Ruotsi lensi jo aikaisin takaisin ja jäin hänen ystävien seuraan. Tavallaan oli randomia, mut tavallaan tuttua hengata aivan tuntemattomien ihmisten kanssa. Ja seikkailu, koska mulla ei ollu paluulippua takaisin! Aamupäivän metsäkävelyn jälkeen alkoi road trip ja lähdettiin viemään Havaijia ja Skotlantia Geneveen. Saksan kanssa käännyttiin takaisin Saksanmaan suuntaan ja mä sain ajaa autoa! Osaan vieläkin! Uskomattominta oli, että tää tuntematon kaveri antoi mun ajaa vanhempiensa autoa noin vaan. Aikamoista luottamusta! Uskomattomia tyyppejä vaan tulee vastaan! Jei! :)
Lisää highlighteja torstaista alkaen Suomessa ja Oloksella. Pliis, James Bond, tule mua vastaan! :D
Pari viikkoa sitten Saksasta muutti saksalainen mies meille asumaan. Hän on ilmeisesti jonkilainen johtajatyyppi pyykinpesukonefirmassa. Tosi kiva tyyppi, tekee vaan aika paljon töitä. Kaupan päälle saatiin hänen tyttöystävänsä, joka on täällä viikonloppuisin majaillut. Tää nainen pitää kukista paljon. Talon henkilömäärä on kasvanut myös vuokranantajan poikaystävällä. Kämppä alkaa muistuttamaan jo ihan oikeeta wg:tä!
Sitten odotettu vieraani, kummitätini, saapui Suomesta. Säät oli ihan todella hyvät, t-paita -keli ja aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Paras vaellussää! Juran Weissensteinilta löytyi samalla sauvarinne, jota kävin myöhemmin hinkkaamassa. Kummitädin varjolla pääsin itsekin olemaan turisti omassa kylässäni ja Bernissä. Bernistä löytyi vielä tuntemattomia kolkkia ja Utzenstorfista sitäkin enemmän. Ensimmäistä kertaa tuli myös ulkoistettua ruokailuja. Ruuasta puhuttaessa, ihan mahtavinta oli tulla valmiiseen ruokapöytään, kun tarjolla oli perunamuussia ja lihakastiketta. A guetta!
Kun kummitäti lähti, vei hän mukanaan auringon ja seuraavana viikonloppuna tuli ensilumi. Olin kyllä tosi innoissani! Kaikki näytti niin erilaiselta, kauniilta. Lunta satoi pari päivää ja reilu 5 senttiä jäi hetkeksi maahankin. Ensilumen riemu tuli myös kalliiksi, kun en omistanut täällä minkäänlaista pipoa. Intersportista turkoosin pipon lisäksi, mukaan lähti kintaat, toinen pipo ja lämpösukat, jotka nyt odottaa Lapin matkaa.
Puolimaratonin jälkeen juoksin melkein samantien yliopiston maastomestaruuskisoissa. "Hienosti" irtosi kolmas sija ilman minkäälaista palkintoa. Hitsi. Ton juoksun jälkeen olikin ihan rikkipoikkihajalla, ja kerrankin osasin sanoa ei hiihtoharkoille. Lepäsin, ostin sauvat ja juoksin sitten mäkiä. Ja tänään, tiddidii: ylämäkijuoksukisa Gurtenille. 8,4km pelkkää ylämäkeä, korkeusero noin 300m! Suurin osa matkasta oli asfalttia, niin voitte ehkä kuvitella, että pohkeet oli aika jäykkää kamaa maalissa!
Tällä viikolla, to-pe, oli Ruotsin vuoro antaa parastaan. Hyvä ystäväni Ruotsista tuli Lausanneen tapaamaan ystäviään ja pääsin siihen riemuun osalliseksi. Ja missä seurassa sainkaan olla: havaijilainen huippu muotikuvaaja, tyttö Skotlannista ja poika Saksasta. Oli ihan parhaat 26 tuntia! Autokyyti odotti asemalla, majoitus+ruokaa=20Fr, egyptiläisiä herkkuja, juustofondue (vihdoinkin!), yöjuttelua. Perjantaiaamuna Ruotsi lensi jo aikaisin takaisin ja jäin hänen ystävien seuraan. Tavallaan oli randomia, mut tavallaan tuttua hengata aivan tuntemattomien ihmisten kanssa. Ja seikkailu, koska mulla ei ollu paluulippua takaisin! Aamupäivän metsäkävelyn jälkeen alkoi road trip ja lähdettiin viemään Havaijia ja Skotlantia Geneveen. Saksan kanssa käännyttiin takaisin Saksanmaan suuntaan ja mä sain ajaa autoa! Osaan vieläkin! Uskomattominta oli, että tää tuntematon kaveri antoi mun ajaa vanhempiensa autoa noin vaan. Aikamoista luottamusta! Uskomattomia tyyppejä vaan tulee vastaan! Jei! :)
Lisää highlighteja torstaista alkaen Suomessa ja Oloksella. Pliis, James Bond, tule mua vastaan! :D
perjantai 26. lokakuuta 2012
Enemmän kuin tuhat sanaa
Syksyn satona kuvakirjoa! Täällä on nyt tosi upeeta! Kuvaa mulla ei ole tämän hetkisestä komeudesta, keskityn tallentamaan sen verkkokalvoilleni :) Mutta tervetuloa pienelle kuvatourille!
Utzenstorf on sympaattinen maalaiskylä keskellä tasaisinta Sveitsinmaata. Täällä ihmiset tervehtivät aamulla, päivällä ja illalla, aina vaan. Ja talot ovat juuri tuollaisia kuin tässä kuvassa.
Pari päivää sitten uskaltauduin poikkemaan tutulta kämppä-asema-kämppä -reitiltä ja Utzenstorfista löytyykin vaikka mitä! Futiskenttää, vähän lisää wanderwegeä, puutarhoja, paperitehdas ja linna!
Schloss Landshut
Bernin ja koko kantonin kuuluisin hahmo on luultavasti karhu. Karhupatsaita on täällä joka puolella ja lipuissakin liehuu karhu. Kuulemma karhuja ei vaella villeinä pitkin metsiä. Ainakaan enää sen jälkeen, kun neljä karhua saatiin tuotua karhutarhaan.
Valitettavasti yksi tähdistä kieltäytyi kuvasta. (ja hahhaa, nyt oon nähny livenä, miten karhukin jättää jälkiä!)
Ja siinä vähän kuvaa Bernin vanhasta kaupungista. Kuva on 21.10., jolloin mittarissa noin +20 :)
Suomesta saapui hyvin odotettu vieras ilokseni pariksi päiväksi ja todellakin mentiin katsomaan Juran ruskaa. Se oli aika jännää, kun se oli niin vaaleanpunaista. Tässä on vähän normaalimmat värit. Ja kuva osoittaa, että matka ylös (Weissenstein n. 1200m) oli välillä varsin jyrkkäpiirteistä!
Toinen hieno paikka oli Napf (1408), jolta kivasti näkyivät Emmentalin "pienet" kukkulat.
Ulkomaan vierailut ovat suuntautuneet pohjoiseen ja etelään. Saksan Freiburg im Bresgnau oli juurikin mahtava ja hyvin yllätyksellinen: porkkana-paprika -setti ja ah, niin ihanat kengät <3
Huomenna täälläkin alkaa talvi ja pääsen käyttää noita ihan kunnolla! Muuten tää talven ajankohta täällä ei oikein ilahduta, kun kaikki lämmin varustus löytyy Suomesta. Ostinpa siis tänään turkoosin pipon ja kintaat, että oon sitten varmasti tarpeeksi värikäs vihreen takin kanssa...
Toinen mahtava reissu suuntautui Italiaan. Verona oli pimeän aikaan aikas tosi kaunis. Mutta suuremman vaikutuksen teki Lago di Garda! Tässä teille enemmän kuin tuhat sanaa:
Kiitoksia seurasta! Erasmusmatkat toivottaa oikein mukavaa iltaa. Tervetuloa uudestaan!
Utzenstorf on sympaattinen maalaiskylä keskellä tasaisinta Sveitsinmaata. Täällä ihmiset tervehtivät aamulla, päivällä ja illalla, aina vaan. Ja talot ovat juuri tuollaisia kuin tässä kuvassa.
Bernin ja koko kantonin kuuluisin hahmo on luultavasti karhu. Karhupatsaita on täällä joka puolella ja lipuissakin liehuu karhu. Kuulemma karhuja ei vaella villeinä pitkin metsiä. Ainakaan enää sen jälkeen, kun neljä karhua saatiin tuotua karhutarhaan.
Suomesta saapui hyvin odotettu vieras ilokseni pariksi päiväksi ja todellakin mentiin katsomaan Juran ruskaa. Se oli aika jännää, kun se oli niin vaaleanpunaista. Tässä on vähän normaalimmat värit. Ja kuva osoittaa, että matka ylös (Weissenstein n. 1200m) oli välillä varsin jyrkkäpiirteistä!
Ulkomaan vierailut ovat suuntautuneet pohjoiseen ja etelään. Saksan Freiburg im Bresgnau oli juurikin mahtava ja hyvin yllätyksellinen: porkkana-paprika -setti ja ah, niin ihanat kengät <3
Toinen mahtava reissu suuntautui Italiaan. Verona oli pimeän aikaan aikas tosi kaunis. Mutta suuremman vaikutuksen teki Lago di Garda! Tässä teille enemmän kuin tuhat sanaa:
Kiitoksia seurasta! Erasmusmatkat toivottaa oikein mukavaa iltaa. Tervetuloa uudestaan!
Guten Aben mittenahm!
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Kieltä ja valloituksia
Sveitsissä on neljä virallista kieltä. Oon kuullut puhuttavan niitä kaikkia. Ja tällä viikolla on yrittänyt selvitä pelkällä saksan kielellä. Se onnistuikin perjantaihin asti todella hyvin, kunnes erasmus-bileissä juttelin saksalaisen kanssa englantia. Tilanne oli aika jännä, kun englannin vääntäminen oli alkuun niin vaikeeta. Ruotsin puhuminen oli täysin mahdotonta. Göra on niitä ainoita sanoja, joita pystyin perjantaina muistamaan. Kämppiksen kanssa puhutaan saksaa ja englantia sekaisin. Junassa voi aina opetella schwitzerdütschiä, ja tunne on aina hieno, jos ymmärtää jotakin! Unisportin pukuhuoneissa oppisin uuden lauseen kuluneella viikolla: Es guet (se on hyvä, yms.) ja oon hokenut sitä täällä jengille.
Kieli se on italiakin, mutta oma kieli ei taivu kuin kahteen sanaan. Ja niitä kahta sanaa (grazie ja brego) toistelin Italiassa lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna hyvän ystäväni, erasmus Sloveniasta, kanssa. Olimme siis valloittamassa Italiaa, tarkemmin Veronaa ja Gardajärveä. Verona oli mahtava, lämmin ja viihtyisä. Parasta oli, että koko viikonloppu mentiin 24 lämpöasteen hujakoilla! Mutta Gardajärvi teki suuremman vaikutuksen. Vuorten keskellä järvi ja järven ympärillä pieniä turistirysäkyliä, mutta silti tykkäsin niistä. Ihan kuin Välimeren rantakohteet, vaikka en niitä ole kuin kuvista katsellut. Sanoiksi en osaa pukea sitä fiilistä siellä (awesome, mahtavaa, parasta!), mutta sinne uudestaan!
Italian reissulla rahaa paloi jätskiin, pizzaan ja vaatteisiin. Gardalla tiskan takaa mulle puhuttiin saksaa ja Veronassa italiaa. Hauskinta oli, kun italialaiset eivät vaan jotenki englantiin taivu, vaan puhuvat aina vaan italiaa. Jos ei ymmärrä, niin sitten puhutaan lujempaa italiaa. Malcesinessa eräässä ravintolassa tarjoilijat osasivat pari sanaa suomea (kiitos, Helsinki, näkemiin) ja he tykkäsivät sitä toistella. Itse asiassa meistä tykättiin niin paljon, että pöytään tuotiin lopulta iso pullo Limoncelloa... Viikonloppureissun viimeisenä päivänä oltiin todistamassa Verona Maratonia ja varsinkin maaliintuloa vanhalla Verona areenalla. Tunnelma ja kannustus oli hyviä, että päätin itsekin repäistä ja osallistua Napf -½maratonille tänään (14.10.) Sveitsissä.
Eli Napf on valloitettu! En osaa sanoa onko se vuori vai aika iso mäki, mutta melkein 1500m korkeuteen se kohoaa. Vihdoin sitä korkean paikan treeniä! Myönnän nyt kuitenkin, että meidän puolikas lähti Napfin päältä... Mutta me ensin kiivettiin sinne! Tavoitteita ei ollut matkalla kuin juosta koko matka, kaikki ne seinänousut joita tuli matkalla vastaan. Ja niin tein. Juokseminen oli jotenkin tosi helppoa ja oli kiva ohitella ihmisiä hyvävoimaisena. Vain nälkä maalissa kertoi, että jotain oli ehkä tehty. Ja hahaa, vaikka polku oli ihan mutaa, en kaatunut kertaakaan! (Tai siis mulla on ollut vaikeuksia pysyä pystyssä Asicsin lenkkareilla mutaisilla reiteillä...)
Tällä viikollakin olen tavannut vanhoja kivoja ihmisiä ja uusia kivoja naamoja. Teologien futsal paranee aina vaan! Perjantaina sairaan kovaa ja rajua peliä. Ja niin hauskannäköistä, että nauroin ekaa kertaa ääneen täällä :) Ja oi, olipas mahtavaa kuulla ääniä Suomesta -> mulla on skype! Loistavaa viikkoa, Suomi!
Kieli se on italiakin, mutta oma kieli ei taivu kuin kahteen sanaan. Ja niitä kahta sanaa (grazie ja brego) toistelin Italiassa lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna hyvän ystäväni, erasmus Sloveniasta, kanssa. Olimme siis valloittamassa Italiaa, tarkemmin Veronaa ja Gardajärveä. Verona oli mahtava, lämmin ja viihtyisä. Parasta oli, että koko viikonloppu mentiin 24 lämpöasteen hujakoilla! Mutta Gardajärvi teki suuremman vaikutuksen. Vuorten keskellä järvi ja järven ympärillä pieniä turistirysäkyliä, mutta silti tykkäsin niistä. Ihan kuin Välimeren rantakohteet, vaikka en niitä ole kuin kuvista katsellut. Sanoiksi en osaa pukea sitä fiilistä siellä (awesome, mahtavaa, parasta!), mutta sinne uudestaan!
Italian reissulla rahaa paloi jätskiin, pizzaan ja vaatteisiin. Gardalla tiskan takaa mulle puhuttiin saksaa ja Veronassa italiaa. Hauskinta oli, kun italialaiset eivät vaan jotenki englantiin taivu, vaan puhuvat aina vaan italiaa. Jos ei ymmärrä, niin sitten puhutaan lujempaa italiaa. Malcesinessa eräässä ravintolassa tarjoilijat osasivat pari sanaa suomea (kiitos, Helsinki, näkemiin) ja he tykkäsivät sitä toistella. Itse asiassa meistä tykättiin niin paljon, että pöytään tuotiin lopulta iso pullo Limoncelloa... Viikonloppureissun viimeisenä päivänä oltiin todistamassa Verona Maratonia ja varsinkin maaliintuloa vanhalla Verona areenalla. Tunnelma ja kannustus oli hyviä, että päätin itsekin repäistä ja osallistua Napf -½maratonille tänään (14.10.) Sveitsissä.
Eli Napf on valloitettu! En osaa sanoa onko se vuori vai aika iso mäki, mutta melkein 1500m korkeuteen se kohoaa. Vihdoin sitä korkean paikan treeniä! Myönnän nyt kuitenkin, että meidän puolikas lähti Napfin päältä... Mutta me ensin kiivettiin sinne! Tavoitteita ei ollut matkalla kuin juosta koko matka, kaikki ne seinänousut joita tuli matkalla vastaan. Ja niin tein. Juokseminen oli jotenkin tosi helppoa ja oli kiva ohitella ihmisiä hyvävoimaisena. Vain nälkä maalissa kertoi, että jotain oli ehkä tehty. Ja hahaa, vaikka polku oli ihan mutaa, en kaatunut kertaakaan! (Tai siis mulla on ollut vaikeuksia pysyä pystyssä Asicsin lenkkareilla mutaisilla reiteillä...)
Tällä viikollakin olen tavannut vanhoja kivoja ihmisiä ja uusia kivoja naamoja. Teologien futsal paranee aina vaan! Perjantaina sairaan kovaa ja rajua peliä. Ja niin hauskannäköistä, että nauroin ekaa kertaa ääneen täällä :) Ja oi, olipas mahtavaa kuulla ääniä Suomesta -> mulla on skype! Loistavaa viikkoa, Suomi!
maanantai 1. lokakuuta 2012
Kassialmailu, kengät ja yleinen mahtavuus
Ennen vaihtoa ajattelin, että mun matkalaukkuelämä saisi vähäksi aikaa taukoa. Oon kanniskellut reppua tai laukkua (tai kumpaakin!) joka viikonloppu ja monena arkipäivänä. Kun on treenit Bernissä, roudaan niskani jumiin treenikamoja. 22.9. tein pientä matkaa Baseliin vieden suomalaiseen Tuomas-messuun tavaraa. Suomalaisen seurakuntatalon löytäminen ei ollutkaan niin helppoa ja karttamuisti petti, eli harhailin kaupungissa noin tunnin. Kukaan, ei siis oikeesti kukaan, paikallinenkaan ei tiennyt missä on Friedengasse. En oikein tiedä, pidänkö Baselista, mutta Tuomas-messu oli osuva.
Seuraavana päivänä lähdimme italialaisen vaelluskaverini kanssa Napf-vuorelle. Junalla matkustettiin Wolhuseniin, jossa selvisi, että Napf:lle on ainakin 5 tunnin matka... Oikeastaan ei harmita ollenkaan, että ei päästy suunniteltuun kohteeseen, sillä se päivä oli sumuinen ja päädyttiin tekemään asioita, joita mä en ollut ikinä tehnyt: käytiin omena- ja päärynävarkaissa sekä poistullessa pysähdyttiin sellaisessa keksitehtaassa, jossa sai syödä/maistella keksejä ilmaiseksi niin paljon kuin halusi ja ostaa keksipusseja. Syötiin siinä lounas ja päivällinen yhtä aikaa ja nopeesti. 10 minuutin jälkeen tuli aika paha olo eivätkä keksipussit lähteneet mukaan. Ainakaan vielä.
Viime viikko oli tosi kiva viikko. Kotoa saapui paketti, jossa oli tavaran lisäksi ruisleipää. Hiihto- ja juoksutreenit menivät hyvin (intervalliviikko). Yleinen fiilis vaan oli hyvä, ehkä rupeen jo tottumaan täällä oloon siis. Torstaina mut kutsuttiin hiihtotreenien jälkeen oikeeseen WG:iin (sellai kommuuni) syömään. Olin niin otettu! Ruoka oli hyvää, seura oli hyvää. Tosin puhuttiin Schwitzerdütschiä, niin en ollut ollenkaan mukana jutussa, mut se kieli kuulostaa hauskalta :D
Samana iltana juhlittiin Erasmus Bernin 25 synttäreitä. Mulla oli niin tuhkimo-olo, kun jouduin lähtemään ennen puolta yötä viimeiseen junaan. Kummatkin kengät jalassa saavuin kuitenkin kotiin.
Mutta kengät niin leimaavat viime viikonloppua. Viikonlopun vietin Freiburgissa, Saksassa, jossa nähtiin toisen helsinkiläisen teologierasmuksen kanssa, joka opiskelee Heidelbergissä. Ensimmäistä kertaa olin Saksanmaalla ja jännittävää, ettei siellä voinut maksaa kortilla juuri missään. Taas jäi McFlurry tiskin taakse :) Mutta syöminen oli ihanaa, kun ruoka oli niin halpaa. Viini oli halpaa, jätski oli halpaa! En oo nähnyt Sveitsissä nälkää, mutta en oo kyllä syöny niin paljon kuin Suomessa yleensä. Täällä jogurtti on mun herkkua.
Hienosti söimme kaikkea muuta kuin saksalaista: turkkilaista, italialaista ja kiinalaista. Kenkien lisäksi (siitä ihan kohta) viikonlopun sana oli vessa, koska italialaisessa ruuassa taisikin olla porkkanaa tai paprikaa. Hmmm... Mukava allerginen reaktiosarja. Mutta vastoinkäymisestä huolimatta meidän missiona oli löytää tiettyjä vaatekappaleita: Mun oli tarkoitus löytää housut ja ystäväni kengät. Asiat menikin päinvastoin. Oltiin kenkäkaupassa ja mun silmät osuivat tajuttoman upeisiin talvikenkiin. Sovitin niitä enkä halunnut ottaa niitä enää pois. Mulle ei oo ikinä käynyt näin! Taistelin pitkään ostamista vastaan, mutta mun oli pakko; se oli rakkautta ensi silmäyksellä <3
Vierailtiin myös paikallisen luterilaisen seurakunnan sunnuntaijumiksessa, mikä oli vähän samanlaista kuin Avain-konferenssi viime elokuussa (ja kruunu viikonlopulle). Eli sellainen paikka, jossa on enemmän kuin hyvä olla. Oon saanut niin paljon hyvää ja niin mahtavia ihmisiä ympärille, että kaikesta tästä voin kiittää saksankielisten ylistyslaulujen sanoin!
Seuraavana päivänä lähdimme italialaisen vaelluskaverini kanssa Napf-vuorelle. Junalla matkustettiin Wolhuseniin, jossa selvisi, että Napf:lle on ainakin 5 tunnin matka... Oikeastaan ei harmita ollenkaan, että ei päästy suunniteltuun kohteeseen, sillä se päivä oli sumuinen ja päädyttiin tekemään asioita, joita mä en ollut ikinä tehnyt: käytiin omena- ja päärynävarkaissa sekä poistullessa pysähdyttiin sellaisessa keksitehtaassa, jossa sai syödä/maistella keksejä ilmaiseksi niin paljon kuin halusi ja ostaa keksipusseja. Syötiin siinä lounas ja päivällinen yhtä aikaa ja nopeesti. 10 minuutin jälkeen tuli aika paha olo eivätkä keksipussit lähteneet mukaan. Ainakaan vielä.
Viime viikko oli tosi kiva viikko. Kotoa saapui paketti, jossa oli tavaran lisäksi ruisleipää. Hiihto- ja juoksutreenit menivät hyvin (intervalliviikko). Yleinen fiilis vaan oli hyvä, ehkä rupeen jo tottumaan täällä oloon siis. Torstaina mut kutsuttiin hiihtotreenien jälkeen oikeeseen WG:iin (sellai kommuuni) syömään. Olin niin otettu! Ruoka oli hyvää, seura oli hyvää. Tosin puhuttiin Schwitzerdütschiä, niin en ollut ollenkaan mukana jutussa, mut se kieli kuulostaa hauskalta :D
Samana iltana juhlittiin Erasmus Bernin 25 synttäreitä. Mulla oli niin tuhkimo-olo, kun jouduin lähtemään ennen puolta yötä viimeiseen junaan. Kummatkin kengät jalassa saavuin kuitenkin kotiin.
Mutta kengät niin leimaavat viime viikonloppua. Viikonlopun vietin Freiburgissa, Saksassa, jossa nähtiin toisen helsinkiläisen teologierasmuksen kanssa, joka opiskelee Heidelbergissä. Ensimmäistä kertaa olin Saksanmaalla ja jännittävää, ettei siellä voinut maksaa kortilla juuri missään. Taas jäi McFlurry tiskin taakse :) Mutta syöminen oli ihanaa, kun ruoka oli niin halpaa. Viini oli halpaa, jätski oli halpaa! En oo nähnyt Sveitsissä nälkää, mutta en oo kyllä syöny niin paljon kuin Suomessa yleensä. Täällä jogurtti on mun herkkua.
Hienosti söimme kaikkea muuta kuin saksalaista: turkkilaista, italialaista ja kiinalaista. Kenkien lisäksi (siitä ihan kohta) viikonlopun sana oli vessa, koska italialaisessa ruuassa taisikin olla porkkanaa tai paprikaa. Hmmm... Mukava allerginen reaktiosarja. Mutta vastoinkäymisestä huolimatta meidän missiona oli löytää tiettyjä vaatekappaleita: Mun oli tarkoitus löytää housut ja ystäväni kengät. Asiat menikin päinvastoin. Oltiin kenkäkaupassa ja mun silmät osuivat tajuttoman upeisiin talvikenkiin. Sovitin niitä enkä halunnut ottaa niitä enää pois. Mulle ei oo ikinä käynyt näin! Taistelin pitkään ostamista vastaan, mutta mun oli pakko; se oli rakkautta ensi silmäyksellä <3
Vierailtiin myös paikallisen luterilaisen seurakunnan sunnuntaijumiksessa, mikä oli vähän samanlaista kuin Avain-konferenssi viime elokuussa (ja kruunu viikonlopulle). Eli sellainen paikka, jossa on enemmän kuin hyvä olla. Oon saanut niin paljon hyvää ja niin mahtavia ihmisiä ympärille, että kaikesta tästä voin kiittää saksankielisten ylistyslaulujen sanoin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)