Matkalla ja hetkessä

Suomessa käynti ei aiheuttanutkaan suurempaa koti-ikävää. Toki edelleen niin jännää kuin se onkin, Suomen treenimaastoja ja -olosuhteita kaipaan kovastikin. Paljoa en oo ees ehtinyt miettimään, kun on ollut todella uskomattoman mahtava viikko! Lähiseudun seikkailuja ja uusia upeita ihmisiä vaan tippuu eteen :)

Hurraa Utzenstorfin kunta! Parasta mitä oon kunnan tädeiltä saanut, on Libero Schnupper. 7 päivää voimassa ja matkustaa saa kaikilla Liberon Zoneilla niin paljon kuin haluaa. Zonet levittäytyy about Uudenmaan kokoiselle alueelle. Viikko kotiseutumatkailua. Sain myös vihdoin kauan kaivatun oleskeluluvan.

Ensimmäisenä päivänä kävin Trubsachenissa Kamblyn keksitehtaalla. En ollut viime kerrasta viisastunut, vaan taas tuli paha olo keksien maistelun jälkeen, mutta tällä kertaa sain ostettua yhden pussin kotiin. Maisemien katseleminen ei ole enää niin yksinkertaista, sillä pimeetä on täälläkin. "Mikä on suomeksi auringonlasku? - Helsinki." Hiihtokavereiden läppää... Toisena päivänä matkustin Laupeniin. Aivan tuntematon paikka ja tuntemattomaksi jäikin, mutta siellä oli ihan komea linna. Kolmas matkakohde oli Langenthal. Se oli Lohjan kokoinen, mutta aika todella paljon kauniimpi! Kävelykadut oli siellä jännästi kohotettu noin puolen metrin korkeuteen, eli autot ajoivat kuin joessa, missä vaan ei ole vettä. Kävin myös Langenthalissa ekaa kertaa hautausmaalla. Jos reformoidut kirkot on karuja, niin hautausmaat on kirkkojen vastakohta! Oli kukkaa, koristetta ja värejä. Koska viikko on lyhyt aika ja muitakin velvoitteita oli, viimeiseksi hyödynsin Schnupperia vain istumalla junassa, joka meni uusia reittejä. Ikkunasta kattelin, että Schönebuhl on schön! Junaretken lopuksi päädyin Ikeaan. En oikein oo Ikea-ihmisiä, mutta täällä Ikeasta tuli just mun lempi kauppa! Mistä muualta saa pyyhkeen hintaan 6,95?!

Matkustamistakin mahtavempaa oli ne hetket, kun oli vaan paikallaan ja hyvät jutut tuli mun luo. Perjantaina (23.11.) sairaan rankan futsalin jälkeen teologit kutsuivat mut katolisten nuorten aikuisten leffailtaan. Menin! Katolisten päämaja oli hyvinkin viihtyisä ja ihmiset ottivat hyvin vastaan. Oon kyllä kiitollinen kaikille, jotka jaksaa huonosti saksaa puhuvaa ulkomaalaista! Leffaillasta sain ystävien joukkoon yhden mukavan tytön lisää.

Joulu se tulee tännekin, ja Bern on aika kivannäköi pimeellä. Ja markkinoita on vissiin tulossa monenlaisia, mutta suomalaiset ottivat pienen varaslähdön joulumarkkinoidensa kanssa. Olin suomalaisilla joulumarkkinoilla myymässä kirjoja ja mun myyntipisteen luo tuli suomalainen opiskelija Euroopasta ja suomea puhuva puolalainen. Kummatkin loistavia tyyppejä! Ja hei, sainpas glögia ja joulutorttuja :)

Markkinahumu sai suuret jatkot maanantaina berniläisessä Zibelemäritissä, siis sipulimarkkinat. Mitä aikaisemmin, sen parempi. Eli menimme markkoinoille kuudelta aamulla, ja siellä oli jo silti niin paljon ihmisiä, aivan täynnä! Mutta fiilis oli tosi hyvä! Jengillä oli Konvetteja, eriväristä paperisilppua, jota heiteltiin toisten päälle. Osalla oli muovivasaroita, joilla iskettiin vastaantulijoiden päähän. Markkinoilla myytiin kaikkea sipuliin liittyvää: sipuleita, sipulikakkua ja -keittoa, erilaisia sipulista tehtyjä hahmoja, fast alles! Tätä pitkäksi venynyttä päivää venytin vielä menemällä leffaan, kun olin saanut "ilmaisen" leffalipun. Eihän ne siellä kassalla tietenkään ymmärtäny, mitä olisi pitänyt tehdä.. Mutta joskus on mullakin lujuutta torjua jotakin varmasti hyvää: James Bondin sijaan ostin lipun Twilightiin. Sipulimarkkinoilta mulla oli varalta repussa valkosipulia, jos asiat lähteekin vaaralliseen suuntaan.

Ja nyt torstaina olen viettänyt aikaa lisää katolisten nuorten aikuisten kanssa tekemällä joulukranssia. Täällä ilmeisesti ensimmäisenä adventtina ihmiset ottaa joulukoristeet ja kranssit esiin. Nyt mullakin on jotain jouluista!

Uutta matkaa puskee jo kuuden tunnin päästä, kun konnarin pilli viheltää ja juna lähtee kohti Ljublijanaa Sloveniassa! Uusia hetkiä :)

Suomi vaan on ykkönen!

Marraskuu on(kin) jotain aivan huippua! Vaihtovuoden tämän kuukauden ulkomaan matka sijoittui maailman mahtavimpaan kolkkaan: Suomeen! 

Täällä Sveitsissä olin jo päässy fiilikseen, että täällä on ihan jees eikä tässä nyt vielä tarvis tulla kotimaahan. Kielen oppisen kannalta matka oli ihan järjetöntä. Just kun rupee ehkä oppimaan schwitzerdütschia, niin meen kuuntelee suomen kielen valittuja paloja. Mutta hiihdon takia näköjään mitä vaan! Lähdin hiihtoseurani, Vihdin kuningaskunnan, kanssa Olokselle leireilee.

Menomatkalla (tai riippuu miltä kantilta asiaa katsoo, että onko tulo vai meno) matkatavarat jäivät jälkeen, kun oli aika tosi tiukka vaihto Köpiksessä. Olikin sit kiva huomata seuraavana aamuna, että niin joo, ei oo sukkia eikä oikein mitään muutakaan sellaista mitä vois pukee päälle... Mut hei tässähän on hyvä syy ostaa uutta! :) (Jaaha, kaupassa miettisin, että miten sanon asiani saksaksi) Laukkukin löyty sitten ja sepä ehti ennen mua Olokselle.

Oon kuullu huhuja, että Suomessa olis satanut aika tosi paljon. Etelä-Suomi olikin aika harmaata ja voin ymmärtää miks jengi karkaa Turkkiin. Mut mun Etelä-Suomi -päivät olikin valoisia! Alkureissusta nukkusin ihan todella hyvin kotona patjalla lattialla, näin hyviä ystäviä, söin ekan cupcaken(!), kuulin hyviä uutisia, KRS:n ylistysilta ja sain niin nauraa! Parasta! Loppureissusta pääsin hiihtää rullilla, suomenkielinen luterilainen messu oli jotain aivan ihanaa ja näin lisää valopilkkuystäviäni! Arvasin, ettei olis ihan helppoo palata takas Sveitsiin... Mut Suomen tv-ohjelma -tarjontaa ei oo ikävä (Salkkarit, Kotikatu, Vain elämää.. siis mitä?!) :D

Oi Lappi, oi Olos! Oikeesti lunta ja pakkasta. Niin paljon latuja ja leirielämää. Ekan lenkin pari ekaa kilsaa suksilla tuntu niin oudolta, kun en ollut hiihtänyt pariin kuukauteen. Muistin kuitenkin, että miten hiihdetään. Siis sillä huonolla tekniikallani. Aloitin kans kisakauden viikonloppuna pertsan vitosella haastaen maailman cupin huippuja. Siinä onkin viel tekemistä. Uusi yritys 3 viikon päästä Goms:ssa! Ladulla niin hymyilytti. Ja Lapissa paistoi aurinko. Ja hei, saunaa kaks kertaa päivässä, Valion maitoa, oikeeta leipää (=ruisleipää!), suomea, ihan loistavaa juttua (mä tykkään nauraa!) ja päiväunia ;)

Täällä on joka lehdessä ollut enemmän tai vähemmän juttua uusimmasta James Bondista. Kaikkea kivaa tuntuu tapahtuvan varsinkin silloin, kun sitä ei odota: Skyfall tuli Oloksen leffateatterista! Olin ja oon edelleen niin myyty, että kävin sen vielä uudestaan katsomassa Helsingissä. Oon ihan in love with James Bond. Toistaiseksi ollaan tapailtu leffassa ja mun unissa. (Ai ketä Harry Potter?) Niin joo, voishan sitä yrittää ihastuu kirjallisuuden hahmojen sijasta oikeisiin miehiinkin... :)

Maailmassa monta superhyvää tyyppiä!

Ihan loistavaa! Suomi ja Ruotsi ovat nyt käyneet täällä! Saksa on jäänyt ilmeisesti pysyäkseen. Ja muitakin kansallisuuksia on osunut kohdalle.

Pari viikkoa sitten Saksasta muutti saksalainen mies meille asumaan. Hän on ilmeisesti jonkilainen johtajatyyppi pyykinpesukonefirmassa. Tosi kiva tyyppi, tekee vaan aika paljon töitä. Kaupan päälle saatiin hänen tyttöystävänsä, joka on täällä viikonloppuisin majaillut. Tää nainen pitää kukista paljon. Talon henkilömäärä on kasvanut myös vuokranantajan poikaystävällä. Kämppä alkaa muistuttamaan jo ihan oikeeta wg:tä!

Sitten odotettu vieraani, kummitätini, saapui Suomesta. Säät oli ihan todella hyvät, t-paita -keli ja aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Paras vaellussää! Juran Weissensteinilta löytyi samalla sauvarinne, jota kävin myöhemmin hinkkaamassa. Kummitädin varjolla pääsin itsekin olemaan turisti omassa kylässäni ja Bernissä. Bernistä löytyi vielä tuntemattomia kolkkia ja Utzenstorfista sitäkin enemmän. Ensimmäistä kertaa tuli myös ulkoistettua ruokailuja. Ruuasta puhuttaessa, ihan mahtavinta oli tulla valmiiseen ruokapöytään, kun tarjolla oli perunamuussia ja lihakastiketta. A guetta!

Kun kummitäti lähti, vei hän mukanaan auringon ja seuraavana viikonloppuna tuli ensilumi. Olin kyllä tosi innoissani! Kaikki näytti niin erilaiselta, kauniilta. Lunta satoi pari päivää ja reilu 5 senttiä jäi hetkeksi maahankin. Ensilumen riemu tuli myös kalliiksi, kun en omistanut täällä minkäänlaista pipoa. Intersportista turkoosin pipon lisäksi, mukaan lähti kintaat, toinen pipo ja lämpösukat, jotka nyt odottaa Lapin matkaa.

Puolimaratonin jälkeen juoksin melkein samantien yliopiston maastomestaruuskisoissa. "Hienosti" irtosi kolmas sija ilman minkäälaista palkintoa. Hitsi. Ton juoksun jälkeen olikin ihan rikkipoikkihajalla, ja kerrankin osasin sanoa ei hiihtoharkoille. Lepäsin, ostin sauvat ja juoksin sitten mäkiä. Ja tänään, tiddidii: ylämäkijuoksukisa Gurtenille. 8,4km pelkkää ylämäkeä, korkeusero noin  300m! Suurin osa matkasta oli asfalttia, niin voitte ehkä kuvitella, että pohkeet oli aika jäykkää kamaa maalissa!

Tällä viikolla, to-pe, oli Ruotsin vuoro antaa parastaan. Hyvä ystäväni Ruotsista tuli Lausanneen tapaamaan ystäviään ja pääsin siihen riemuun osalliseksi. Ja missä seurassa sainkaan olla: havaijilainen huippu muotikuvaaja, tyttö Skotlannista ja poika Saksasta. Oli ihan parhaat 26 tuntia! Autokyyti odotti asemalla, majoitus+ruokaa=20Fr, egyptiläisiä herkkuja, juustofondue (vihdoinkin!), yöjuttelua. Perjantaiaamuna Ruotsi lensi jo aikaisin takaisin ja jäin hänen ystävien seuraan. Tavallaan oli randomia, mut tavallaan tuttua hengata aivan tuntemattomien ihmisten kanssa. Ja seikkailu, koska mulla ei ollu paluulippua takaisin! Aamupäivän metsäkävelyn jälkeen alkoi road trip ja lähdettiin viemään Havaijia ja Skotlantia Geneveen. Saksan kanssa käännyttiin takaisin Saksanmaan suuntaan ja mä sain ajaa autoa! Osaan vieläkin! Uskomattominta oli, että tää tuntematon kaveri antoi mun ajaa vanhempiensa autoa noin vaan. Aikamoista luottamusta! Uskomattomia tyyppejä vaan tulee vastaan! Jei! :)

Lisää highlighteja torstaista alkaen Suomessa ja Oloksella. Pliis, James Bond, tule mua vastaan! :D