(Mitään ei ole vielä) kirkossa kuulutettu

Sanotaan, että kun on kirkossa kuulutettu, on jokin asia varmaa.

Viikko sitten pääsiäisviikonloppuna on kirkoissa ympäri maailmaa kuulutettu Jeesuksen ylösnousemusta. Kai voin sanoa, että näin kirkon työntekijänä, pääsiäinen on sesonkiaikaa. Pääsiäinen täällä on ollut aika erilainen, mutta arvokas ja inspiroiva. Kiirastorstaina syötiin yhdessä ehtoollisen jälkeen ja "liturgiassa" oli kohta, jossa tutustuttiin muihin seurakuntalaisiin. Ihan loistavaa! Pitkäperjantai oli todella arvokas ja pääsiäisyönä (siis lauantaina jo klo 17) sain saarnata!

Pääsiäisviikolla Fellergutin opiskelijatalo hiljeni, kun opiskelijat lähtivät lomille. Taloon kuitenkin jäi muutamia kavereita, joiden kanssa ollaan puhuttu uskosta ja uskontojen eroista. Aivan tajuton määrä! Tätä se on teologin elämä. Mut se on ollu hienoa, välillä vaan ärsyttävää, kun ei löydä sanoja englanniks. Keskustelut on kuitenkin antanu mullekin paljon, ja kunnioitus on ollu avainsana. Teologina oon myös törmänny omiin tiedollisiin rajoihini. Ehkä ironisestikin, ei oo kirkossa kuulutettu, että teologisessa opetettais Raamatun sisällön merkitystä.

Rupeen olemaan niin varma siitä (vuosien empiirisen kokemuksen pohjalta), että kirkossakin voisi kuuluttaa, että joka kevät tulee enemmän tai vähemmän kipeeksi. Ilma on kovin petollista täällä, petollisempaa kuin Suomessa, sanoisin. On joo hyvä ilma, +20, ihan shortsi-keli. Sit tulee pieni tuulenvire, joka vetää kananlihalle ja se oliki sit siinä: kurkkukivun alku.

Kirkossa ei ole kuulutettu sitäkään, etteikö suomalaisia lavatansseja voisi olla Keski-Euroopassa! Saksalainen ystäväni on aika liekeissä lavatansseista ja löysi Zürichistä sellaiset. Ennen tansseja treenattiin reilu tunti tangoa, humppaa ja jenkkaa, ja näillä eväillä pärjäs todella hyvin lauantai-illan tansseissa. Okei, lavatanssit täällä ei ollu magneetti, mutta siten lattialla oli tilaa loistaa! Ei sarkasmia, vaan oikeesti! Alte Testament, merci viu mau für den tollen Tanzabend!

Viime lauantai oli tanssien lisäksi kovin Suomi-painotteinen päivä. Suomalaisella kirpputorilla oli jotain niin taivaallista kuin lohikeittoa, Reissumiestä lohi- ja porotäytteellä, korvapuusteja ja simaa! Lisää juomia, tosin ei suomalaisia ollenkaan, maisteltiin espanjalaisen kaverin kanssa viinimessuilla. Ihan ensimmäiset mulle. Ei ollu mikään ryyppyreissu, vaan nyt oikeesti tiien, miks amarone -viinit on niin kovin kalliita.

Brugg-Aarau -väliltä

Hmmm.. Ehkä tästä on vielä aivan liian aikaista puhua, mutta sanotaan nyt jotain, kun asiaa on niin kovasti kysytty, jo ennen lähtöä. Siis, että oonko jäämässä tänne. No, mitään ei oo vielä (suuntaan tai toiseen) kirkossa kuulutettu ;) Onkin aika otollinen aika vaikuttaa siihen, mitä syksyllä teen.

Kaikki tiet vievät keittiöön.

Paastosta ei oo ollu tietookaan. Koko ajan on ollut jotain hyvää tarjolla; ruokaa ja seuraa. Ruoka ja seura vieläpä samassa paketissa keittiössä, tuossa sosiaalisen elämän keskipisteessä!

Mutta kaikki tiet ei aina vie omaan keittiöön. Kakkoskerroksen keittiö oli vuosi sitten vilkkaan elämän keskus. Ensimmäinen viikko täällä olikin aikamoinen pettymys, kun kakkoskerroksen keittiö on nyt omani eikä muiden tiet ei tuonukaan heitä meidän keittiöön. Vietinkin jonkun verran aikaa 4. kerroksen keittiössä, jonne saapui vanhoja tuttuja sekä aivan liian cool kaveri ruotsalaiseksi. Ruotsalaisen kanssa pelailtiinkin yks ilta pingistä 1,5h. Yllättäen siinäkin pelissä voi tulla kuuma.

Ensimmäisen viikonlopun täällä vietin dominikaaninunnien keskuksessa retriitissä. Paastonaika ei näkynyt mitenkään keittiön tarjottavissa, ja kaikki huipentui lauantai-iltaan. Suurimman näkemäni leivän sisältä paljastui (joulu)kinkku. Hyvinkin suomalaisittain kylkeen iskettiin sinappia!!

Ulkoistamalla ruokailun oon päässyt kokeilemaan uusia makuja. Ja toisaalta säästäen ruokakuluissa, kokeilin nakkikeittoa. Hyvää oli, mutta suhdanteet hieman pielessä. Keittoa söinkin seuraavat 3,5 päivää... Ja koska on ollut ajankohtaan nähden välillä ihan kuumakin, on grillikin pantu jo kuumaksi. Täällähän siis on jo aivan tosi vihreää. Tietynlaisista puista vaan puuttuu lehdet täällä alhaalla. T-paita-kelejä :) Vaellusbrunaa ja eväitä 1300 metrissä!

Ja toihan ne tiet lopulta ihmisiä meidän keittiöön. Australialainen floormate järjesti parin päivän aikana 2 juustofondueiltaa (Musta ei kuulemma uskois, että oon suomalainen, mutta maidonjuonti kavaltaa mut). Kerran yhteisen pöydän ja viinilasin äärellä kokoontui fyysikko, filosofi, biologi ja teologi, joilla kaikilla on toisistaan eroava näkemys maailmansynnystä. Eilen pizzaa, suklaafondueta ja taivaalle tuijottelua (ai missä se Mars oli?). Ah, keittiö(t) täynnä huipputyyppejä!

Loppuviikko huipentuu sitten pääsiäislampaan äärelle.

Pääsiäisaikaan juhlatuulta ja iloa!

Menolippu

Laskeutusin Zürichin lentokentälle, ostin ("sujuvaa") saksaa käyttäen parhaan matkakortin, menin asemalaiturille hymyilemään. Ai vitsit, että on niin kivaa olla täällä! Junat ja kaikki oli tuttua ja kotoisaa. Hymy vaan leveni, kun paras hyvä ystäväni oli täyttänyt mun jääkaapin majapaikka Fellergutissa niillä täytteillä, joista tykkään. Ja hän teki mulle vielä iltaruokaa! Uskomattoman ihanaa!

Ennen tätä on ollu myöskin aika kreisii menoa! Vaihtovuoden jälkeen... Elämä on pysynyt samana. Siis aika liikkuvana ja silloin tällöin hyvin extremenä. Viime kesä meni Vaasassa ja siellä täällä. Syksyllä matkoja Ruotsiin ja Tallinnaan (useammin kuin kerran), aivan naurettevan hauska Levin leiri, Vuokatti, random rippikoululeiri, ihana raamis ja Helsingissä vaihtareiden kanssa hengailua. Sitten tuli uusi vuosi, mikä jatkui vanhalla unirytmillä. Upeat pikkuserkun häät (mulla on kyllä maailman paras suku!), vuosijuhlat vain mulle teetetyllä mekolla, yllärimatka Ylläkselle, hyviä kisoja, huonoja kisoja ja tahti vain kiihtyi mitä lähemmäs lähtöpäivä läheni. Huikee hiihtolomarippikoulu Lahessa (ei oo totta, mä tykkään Cheek:stä!!) ja heti perään Rukalle (eipä ollu taas hetken ollu naurulihakset niin kipeet kuin ne oli). Aivan viimesimpänä liian lyhyitä yöunia ja seilaamista Salo-Somerniemi-Helsinki-Jyväskylä-Lahti-Mikkeli -välillä. Kiitän näistä asianomaisia, ja Heinäsaari 2 (-10) rippikoulua.

Vaikka tossa on aivan tosi paljon mielettömän hienoja reissuja ja hetkiä, kesti aika kauan ennen kun tykkäsin taas olla Suomessa. Ja vaikka ehdin tässä uudelleen rakastua Suomeen, piti Sveitsiin päästä. Viimeiset 10 kuukautta tää on ollut mun unelma, siis olla kirkollisessa, oman alan työssä Sveitsinmaalla. Tää on menolippu unelmaan.

Elikkäs, Sveitsissä asuu useampi tuhat suomalaista tai suomalaistaustaista ja Suomalainen kirkko Sveitsissä tekee työtä erityisesti heidän parissaan. Jos kauppatieteiden kielellä puhutaan, Suomen kirkko tarjoaa täällä kirkollisia palveluitaan suomalaisille, mutta myös muillekin. Täällä teen kahden kuukauden mittaista harjoittelua, ja pääsen näkemään aivan todella paljon. Homma tuntuu tosi mielekkäältä, kun se on niin vaihtelevaa ja liikkuvaa (melkein koko Sveitsi on työmaata). Ja mikä parhainta, mulla on armollisin työnantaja ja parhaat työtoverit!

Menolippu myös siksi, että paluupäivämäärästä en osaa sanoa mitään tarkkaa. Tarkoitus on pitää pelivaraa suuntaa ja toiseen. Ainakin jonkinlainen varma paluu on kuitenkin tiedossa, kun heinäkuussa on Suomessa toinen työproggis. Ai niin, ja se ikuisuusprojekti gradu...

Loppuun jotain kreisiä toiselta kotiplaneetan mantereelta. Mun pikkuveli voitti jenkkien 50km miesten hiihdon! Whaat!? Onnea! Täytyy varmaan alkaa tavoitella sitä piispan paikkaa, kun nuoremmat Nikanderit kasvaa pois mun varjosta ja kasvattaa omansa :D

Liebe Grüsse aus liebe Bern, täällä on noin +20.