Laskeutusin Zürichin lentokentälle, ostin ("sujuvaa") saksaa käyttäen parhaan matkakortin, menin asemalaiturille hymyilemään. Ai vitsit, että on niin kivaa olla täällä! Junat ja kaikki oli tuttua ja kotoisaa. Hymy vaan leveni, kun paras hyvä ystäväni oli täyttänyt mun jääkaapin majapaikka Fellergutissa niillä täytteillä, joista tykkään. Ja hän teki mulle vielä iltaruokaa! Uskomattoman ihanaa!
Ennen tätä on ollu myöskin aika kreisii menoa! Vaihtovuoden jälkeen... Elämä on pysynyt samana. Siis aika liikkuvana ja silloin tällöin hyvin extremenä. Viime kesä meni Vaasassa ja siellä täällä. Syksyllä matkoja Ruotsiin ja Tallinnaan (useammin kuin kerran), aivan naurettevan hauska Levin leiri, Vuokatti, random rippikoululeiri, ihana raamis ja Helsingissä vaihtareiden kanssa hengailua. Sitten tuli uusi vuosi, mikä jatkui vanhalla unirytmillä. Upeat pikkuserkun häät (mulla on kyllä maailman paras suku!), vuosijuhlat vain mulle teetetyllä mekolla, yllärimatka Ylläkselle, hyviä kisoja, huonoja kisoja ja tahti vain kiihtyi mitä lähemmäs lähtöpäivä läheni. Huikee hiihtolomarippikoulu Lahessa (ei oo totta, mä tykkään Cheek:stä!!) ja heti perään Rukalle (eipä ollu taas hetken ollu naurulihakset niin kipeet kuin ne oli). Aivan viimesimpänä liian lyhyitä yöunia ja seilaamista Salo-Somerniemi-Helsinki-Jyväskylä-Lahti-Mikkeli -välillä. Kiitän näistä asianomaisia, ja Heinäsaari 2 (-10) rippikoulua.
Vaikka tossa on aivan tosi paljon mielettömän hienoja reissuja ja hetkiä, kesti aika kauan ennen kun tykkäsin taas olla Suomessa. Ja vaikka ehdin tässä uudelleen rakastua Suomeen, piti Sveitsiin päästä. Viimeiset 10 kuukautta tää on ollut mun unelma, siis olla kirkollisessa, oman alan työssä Sveitsinmaalla. Tää on menolippu unelmaan.
Elikkäs, Sveitsissä asuu useampi tuhat suomalaista tai suomalaistaustaista ja Suomalainen kirkko Sveitsissä tekee työtä erityisesti heidän parissaan. Jos kauppatieteiden kielellä puhutaan, Suomen kirkko tarjoaa täällä kirkollisia palveluitaan suomalaisille, mutta myös muillekin. Täällä teen kahden kuukauden mittaista harjoittelua, ja pääsen näkemään aivan todella paljon. Homma tuntuu tosi mielekkäältä, kun se on niin vaihtelevaa ja liikkuvaa (melkein koko Sveitsi on työmaata). Ja mikä parhainta, mulla on armollisin työnantaja ja parhaat työtoverit!
Menolippu myös siksi, että paluupäivämäärästä en osaa sanoa mitään tarkkaa. Tarkoitus on pitää pelivaraa suuntaa ja toiseen. Ainakin jonkinlainen varma paluu on kuitenkin tiedossa, kun heinäkuussa on Suomessa toinen työproggis. Ai niin, ja se ikuisuusprojekti gradu...
Loppuun jotain kreisiä toiselta kotiplaneetan mantereelta. Mun pikkuveli voitti jenkkien 50km miesten hiihdon! Whaat!? Onnea! Täytyy varmaan alkaa tavoitella sitä piispan paikkaa, kun nuoremmat Nikanderit kasvaa pois mun varjosta ja kasvattaa omansa :D
Liebe Grüsse aus liebe Bern, täällä on noin +20.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti