Taru Sormusten Herrasta -kirjassa on kohta, jossa Bilbo sanoo Frodolle, että on vaarallista astua tielle, kun ei tiedä minne jalat johtaa. Vau, miten Jumala on johtanu mun jalkoja! Sveitsi on niin upee! Kaikki ne seikkailut, ja kaikki NE ihmiset, joihin sain kunnian tutustua. Iso lohko sydämestä jäi Sveitsiin. Niin iso, että tässä on vireillä paluu. On vaarallista astua tielle, kun ei tiedä mitä reittiä jalat kulkee ja minne se tie johtaa. Mut jei, seikkailu!
Viimisinä viikkoina koitin olla miettimättä lähtöpäivää. Toukokuun viimeinen päivä kuulosti aina paljon kaukaisemmalta kuin "ens viikolla". Niihin pariin viikkoon mahtus ihan tosi paljon, että jos pääsin yhdeltä nukkumaan, ni se alkoi olla jo aikaisin! Yks highlight oli pyöräretki Thuniin 30km/suunta. Hahhaa, kaveri ei ollut pyöräillyt noin 10 vuoteen eikä meillä ollut mitkään kilpurit alla. Paluumatkalla tää ekstreme-suoritus tuntui (ja kuului!) perselihaksistossa. Mut oli parasta :)
Thunin lisäksi ehtisin käydä vielä kerran vaeltamassa, suomalaisten kavereiden kanssa fanittamassa Satellite stories:a niiden keikalla, syödä sushia paikallisten lääketieteen opiskelijoitten kanssa ja tsekkaa Luzernin. No tietenki siellä satoi, mutta löysin kuitenkin etsimäni kahvilan: Heini Luzern.
Teologien Euroviisuillassa kattosin suu ammollaan, kun Ruotsi ei antanut yhtään pistettä Suomelle. Seuraavana päivänä Ruotsi meni ja voitti lätkän MM-kisat Sveitsiä vastaan. Se oli tappiomielialapäivä, ei vain sen takia, että Sveitsi hävisi, vaan että Ruotsi voitti. Muihin ei-niin-hilpeisiin hetkiin kuuluivat tentit ja niihin luku. Kreikan tenttipäivä tuli aika yllärinä eikä mitään ollut tehtävissä, kunnes koetilanteessa käännettävät tekstit olivatkin mun gradu-aihetta -> Bestanden/läpi! Kerran kuitenkin tenttiin lukeminen oikein maistui. Oon huomannut, että kielten puhuminen on helpompaa, jos on juonut lasin tai kaksi. Joten suomalaisten kollegoiden kanssa tiistaina iltana avattiin pullo punaviiniä ja puhuttiin saksaa. Tulokset olivat nähtävissä seuraavan päivän saksan suullisessa tentissä arvosanalla 5. Ja lopulta kaikki tentit läpi. Ja nyt kesällä tehdään kirjalliset työt loppuun. Siltä osin vaihtovuosi ei oo loppunut.
Sitten piti kans sanoa joillekin hyvästejä, monelle onneksi vain, että see you soon. Raamisporukalle se oli ehkä vaikeinta. Meillä oli liian iloinen ilta, kun oli mun viimeinen raamis (tai ketä tietää, oliko viimeinen). Raamista jään kaipaamaan. Mutta kehiteltiin just suunnitelmaa, miten paluu onnistuisi, eikä se oikeestaan ees kovin hankalalta näytä! Ikävä tulee muitakin asioita: juustoa, jogurttia, maisemaa, junia, GA:ta, Fellergutin wohnheimia ja sitä fiilistä siellä, Berniä, yhdessä syömistä!
Bileitä oli myös monia. Joissakin olin vain 5 minuuttia, toisissa tunteja, mutta aina taisin päätyä kakkoskerroksen keittiöön. Siellä tais siis olla hauskinta! Mun viimeisenäkin iltana lojuttiin siellä lähes kaikkien mulle tärkeiksi tulleiden ihmisten kanssa. Tarkoitus oli valvoa myöhään, että seuraavan päivän lähtö ei sattuis niin paljon, kun väsyttää. Onnistui! Ja se ehkä oli parhain ilta koko vuonna. Kiitän asianomaisia! Sain vielä saattajia/tavaran kantajia Bernin Bahnhofille. Junan ikkunasta vilkuttaminen ei tuntunutkaan niin pahalle, koska täähän jatkuu jo syksyllä! Taivasta ennen tavataan Helsingissä!
Saa nähdä kuinka pitkään Suomi riittää... Kävin kaupassa ja ostin kesäkämppään tiskiharjan sijasta sienen. Ja sitten kuivailin astioita pyyhkeeseen. Ennen ruokaa sanoin A guetta. Eurooppalaistunut sydän? Ekan rullalenkin jälkeen tuntuu vähän paremmalle. Ja tässä vaihtokrapulaa helpottaakseni, oon jo melkein ostanut lennot parin viikon päästä Saksaan, josta tulossa vaihtovuoden ekstrajakso kansainvälisiltä futiskentiltä! Mutta Isälle kohoaa niin iso kiitos kaikesta, kaikesta tästä ilosta, kaikesta uskomattomasta johdatuksesta, varjeluksesta, kaikesta mitä oon saanut! (itkua ilosta) Parasta! Sveitsi <3
