Super-Heinix oli oikeastaan aivan tavallinen tyttö ilman taikavoimia. Kaverit vain joskus kutsuivat Heiniä tällä nimellä. Mutta Heinipä päätti tehdä nimestä totta.
Super-Heinix eleli Sveitsissä ja teki työtä. josta kovasti piti. Super-Heinix:llä oli kuitenkin murhe, joka kalvoi mieltä silloin tällöin, mutta erityisesti viime viikolla. Nimittäin se, että hänen opiskelunsa olivat edelleen kesken. Kuusi vuotta hän oli jo viettänyt yliopistolla, vaan valmista ei ollut vieläkään. Niinpä Super-Heinix tarttui tentin tenttikirjaan, jonka aikoi suorittaa esseenä. Urakka ei ehkä edennyt siinä aikataulussa kuin hän ajatteli, mutta ensimmäinen kirja tenttiesseestä oli nyt päätöksessä ja toinen jo odotti asiaan tarttumista.
Omassa huoneessa opiskelussa piili vaara, jonka Super-Heinix tunnisti. Se oli tietokone. Ja sitä piti paeta. Missäpä olisi siis hyvä paikka lukea, jos ulkonakin on huono sää? No junassa! Super-Heinix meni asemalle ja valitsi junan Geneveen, vietti hetken Genevessä ja matkusti takaisin. Hän huomasi kuitenkin odottamattoman vaaran myös junassa: Uni tarttui liian helposti silmään. Uusi yritys Kanderstegiin oli jo parempi.
Vaikka Super-Heinix oli hyvin liikkuvaa lajia liikkeissään, oli hän sitä myös urheilulajeissaan. Kun eräänä päivänä ulkona oli jäätävän kylmä, teki hän kuntopiiriä kotona. Treeni oli melkein paketissa, kunnes kylkipidoissa olkapäälle tapahtui jotakin. Kipeä se oli ja hankaloitti vaatteiden vaihtoa. Kela oli usein tällaisissa asioissa hyödyllinen, vaan enää ei se laitos tarjonnut Super-Heinix:lle apua. Onnellisesti kuitenkin kävi. Ensin ruotsalainen naapuri tarjosi vahvaa taikavoidetta ja seuraavana päivänä Super-Heinix vahingossa, pienessä kiukussa, naksautti olkapään paikoilleen.
Super-Heinix asui asuntolassa. Fellergut oli mitä mainioin paikka asua. Hän piti kovasti naapureistaan ja keittiössä oli kiva istua yhdessä, mutta kaikki eivät osanneet hoitaa osuuttaan siivoamisessa. Viime viikolla Super-Heinix huomasi, että pesusieni ja tiskirätti olivat kasvaneet kiinni hänen käsiinsä. Keittiö kyllä kiitti huolenpidosta, mutta iho, jos sitä enää oli jäljellä, ei niinkään.
Mitä muuta kymmenessä päivässä ehti? Super-Heinix ehti juhlia naapurin synttäreitä, matkustaa Ticinoon yhdeksi yöksi ja yhdeksi päiväksi ja sieltä vielä Bernin kautta Baseliin kirkkopäiville. Ticinon kohde oli Super-Heinix:n kaverin mökki vuorilla. Se täyttyi muista superkivoista ihmisistä. Super-Heinix oli superiloinen.
Baselin kirkkopäivien jälkeisenä päivänä Super-Heinix lähti vielä vaeltamaan. Häntä vähän harmitti, kun aurinko ei paistanutkaan Schwarzsee:llä. Super-Heinix huomasi myös kaksi muuta harmittavaa heikkoutta itsessään, joista hän ei vieläkään ollut päässyt yli: lehmät ja kastemadot. Näiden vuoksi Heini ehkä joutuisi luopumaan etuliitteestään. Pienenä Super-Heinix:lle sanottiin, että ei lehmiä tarvitse pelätä, ne syövät vain HEINIÄ. Ja nyt vaellusreitti sydämen nopealla lyöntitiheydellä vei lukuisten laidunten läpi. Ja kastamadot. Vesisateella ja märällä tiellä kaikki ohuet oksat näyttivät kastemadoilta, joiden päälle Super-Heinix ei halunnut astua. Nytkin hän varoi astumasta yhdenkään päälle.
Pienistä edellä luettelluista vastoinkäymisistä ja tämän päivän juoksukisan pettymyksestä huolimatta, Super-Heinix on ollut viime päivät hyvin iloinen ja hyvin ehtiväinen ja tehokas. On ollut mukavia leffailtoja ja vihdoin on kesä tullut Sveitsiin! Super-Heinix on levittänyt toimistonsa milloin minnekin auringon alle: puistoihin, ulkoilma-altaan rannalle tai parvekkeelle. Tietokoneellakin hän on aikaa (tehokkaasti!) viettänyt, mutta se on ollut lähitulevaisuuden suunnitelmia varten: Super-Heinix ja "Sponge Bob" lähtevät Euroopan superkiertueelle!
keskiviikko 21. toukokuuta 2014
sunnuntai 11. toukokuuta 2014
Jumala on kulkenut tästä / God has walked here
Kun valmistelin rippikoululeiriä, löysin suomalaiselta gospelbändi kls:ltä mahtavan biisin (kuuntele tästä). Kaikki se kaunis ja hyvä elämässämme, mutta myös kaipaus, siellä on Jumala kulkenut. Blogitekstini otsikko nousee laulun loppusanoista. / I found an awesome song from finnishe gospel band. In that song they sing about all those things that make us happy or smiling, but also longing, and therefore God has walked in those scenes. (Sorry, all the lyrics are in finnish, but the melody is anyway nice)
Rippikoululeiriä vietimme 9 leiriläisen ja kahden työntekijän voimin Saksan puolella eteläisessä Schwarzwaldissa viiden päivän ajan. Aijai, riparit vaan jaksaa innostaa ja hymyilyttää. Jumala on niin kulkenut täällä!
We spent 5 days in a confirmation camp in Schwarzwald, Germany. There were 9 youngters and a priest with me, and we did have so much fun! Because of all the joy, God has so walked here!
Okei, vaikka ne 4 ekaa päivää satoskin vettä, niin vähän pääs kuitenkin aavistelemaan kuinka kauniilta Schwarzwaldin maisemat näyttää. Ja sunnuntain aurinko paljasti koko komeuden!
Right, first 4 days it rained, but still already that what I saw looked beautiful. And on Sunday when the Sun came out: WOW!
Lisää komeita maisemia löysin maanantaina Schwyz:n kantonista. Ai vitsit! Jos alussa Jumala on kulkenut Schwarzwaldissa, niin vielä enemmän näissä maisemissa!
More awesome views I found in kanton Schwyz. Just pure vau! If in the beginning God walked through Schwarzwald, then definitely here!
Kulttuurissakin näkyy Jumalan kädenjälki. Kävin ensimmäistä kertaa ehkä
ikinä klassisen musiikin konsertissa. Konsertissa oli mulle välillä
vaikeatajuisia taiteellisia elementtejä, mutta välillä kulki ihan kylmät
väreet. Ekasta kisastartista oli kuitenkin kylmä kaukana. Ihan jees
kulki, vaikka tuloksiin ei jäänyt merkintöjä.
In culture too seems to be God's handwriting. I was in a concert of classical music maybe first time ever. There were some really artistic elements that i didn't get, but sometimes it was so good I couldn't breath properly. But breath was something that I needed in my first race in this new season. It was good, even thoug that there is no trace about me in the results.
Parhaimpia asioita on ollut nähdä kavereita vuoden takaa. Grillausta ja hengausta (juhlat!). Kiitos näistä, Isä!
The best thing is to meet old friends after one year. Grilling and chilling out (party!). Thank you God!
(Ihmiset kuvassa eivät liity mitenkään Sveitsiin / People in the photo don't have anything to do with Switzerland)
Olisi väärin sivuuttaa sitä, että asuntolaamme kohtasi suru ja kaipaus yhden asukkaan siirtyessä ajasta ikuisuuteen.
Jumala on kulkenut tästä.
It would be wrong not to write that grief and longing has come to our studenthouse. One of the tenants past way.
God has walked here.
Rippikoululeiriä vietimme 9 leiriläisen ja kahden työntekijän voimin Saksan puolella eteläisessä Schwarzwaldissa viiden päivän ajan. Aijai, riparit vaan jaksaa innostaa ja hymyilyttää. Jumala on niin kulkenut täällä!
 |
| Skabat! Games! |
Okei, vaikka ne 4 ekaa päivää satoskin vettä, niin vähän pääs kuitenkin aavistelemaan kuinka kauniilta Schwarzwaldin maisemat näyttää. Ja sunnuntain aurinko paljasti koko komeuden!
 |
| Schwarzwald |
 |
| Schwarzwald |
Right, first 4 days it rained, but still already that what I saw looked beautiful. And on Sunday when the Sun came out: WOW!
Lisää komeita maisemia löysin maanantaina Schwyz:n kantonista. Ai vitsit! Jos alussa Jumala on kulkenut Schwarzwaldissa, niin vielä enemmän näissä maisemissa!
 |
| Hochstuckli 1570m |
 |
| The concert |
 |
| Hilloa tuli! My prize: jam. |
In culture too seems to be God's handwriting. I was in a concert of classical music maybe first time ever. There were some really artistic elements that i didn't get, but sometimes it was so good I couldn't breath properly. But breath was something that I needed in my first race in this new season. It was good, even thoug that there is no trace about me in the results.
Parhaimpia asioita on ollut nähdä kavereita vuoden takaa. Grillausta ja hengausta (juhlat!). Kiitos näistä, Isä!The best thing is to meet old friends after one year. Grilling and chilling out (party!). Thank you God!
(Ihmiset kuvassa eivät liity mitenkään Sveitsiin / People in the photo don't have anything to do with Switzerland)
Olisi väärin sivuuttaa sitä, että asuntolaamme kohtasi suru ja kaipaus yhden asukkaan siirtyessä ajasta ikuisuuteen.
Jumala on kulkenut tästä.
It would be wrong not to write that grief and longing has come to our studenthouse. One of the tenants past way.
God has walked here.
Lopuksi vielä hyvää äitienpäivää. Valkovuokkoja en enää löytänyt.
And happy mother's day. I couldn't find Anemone nemorosa anymore.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)