Heinäsaaren kisaturistit Keski-Euroopassa

Lahesta se lähti tämäkin, niin kuin monet muutkin hyvät ideat: Lähtee kattoo hiihdon MM-kisoja Itävallan Seefeldiin, ja olihan se huikeeta. Jännittää suomalaismenestystä ja laskee vuorilla.

Lermoos

Mutta kuinka sumuista taas oli! Miten Alpit osaakin piilottaa auringon pilvien taa, kun oon tulossa hoodeille. Vähän vesisadetta ja plusasteita siinä parin tonnin korkeudessa. Hapotti, eikä aina nähnyt minnepäin se rinne kaarsi. Ehkä sitä ei ollut päästäkään kovin hyvässä hapessa, kun syöksyttiin univajeeseen heti reissun alkuun (”nuku” yö lentokentällä). Tai siis rupes olee jo vaikee tunnistaa meitä kuljettaneesta kulkuneuvosta Saksan ja Itävallan rajalla, että ollaanko junassa vai dösässä ja liikkuuko asuntoauto pyörillä vai raiteilla.

Garmisch Classich

Tosiaan hengailtiin kahden valtakunnan rajalla. Majapaikka löytyi Lahden ystävyyskaupungista Garmisch-Partenkirchenistä, jossa hypätään mäkiviikon yksi osakilpailu. Muuta ei kaupungista juurikaan nähty kuin meidän huone, kun päivät kuluivat rinteissä lähialueilla ja kisahuumassa Seefeldissä.

Seefeldin aprés ski

Ja kyllä se aurinkokin tuli esiin, ihan Suomen kesän veroisestikin. Laskiessa oli niin hiki, että pari päivää kotimaahan paluunkin jälkeen janotti. Mutta upeeta oli! Mitä ylemmäs pääsi, sitä komeemmat maisemat. Ja aprés ski oli niin kivaa kuin muistinkin. Bileet alkoi jo terdeltä, sisällä soi saksalaisia juomalauluja ja kaikilla näytti olevan kivaa. Toinen aprés ski, jossa oltiin, oli suuri ulkoilma aprés ski Seefeldissä. Palkintojenjakoja odotellessa joku +50v tiskijukka, joka oli alkuun vähän kömpelön oloinen, viihdytti meitä ja oli siinäkin hauska pyörähdellä ja edustaa Suomea. ”Is there anyone from Finland?” He asked. ”We! We!”

Zugspitze

Vaikka kisatunnelma paikan päällä oli hieno ja ääntä huudettiin pois, ei se valitettavasti siivittänyt suomalaisia kuin yhteen mitaliin. Hö. Siksi tässä onkin puhuttu kisamatkan oheisohjelmasta. Ei juuri nähty urheilijoita kuin numerolappu rinnassa, mutta hauska kohtaaminen kävi Zugspitzen (Saksan korkein huippu, 2966m) junassa: ketäpä ei Nikanderia tuntisi. Team Ristomatti Hakolan porukkaa siinä. Rise voitti veljeni kanssa SM-viestissä kultaa. Ilman silmälasejani olemme kuulemma Akun kanssa samannäköisiä……….. Nii siis kysyit, mitä syötiin. No, löydettiin tosi hyvä thaikkula ja muita erikoisia ravintolakokemuksia.

Team Ristomatti Hakola

Hei Ha/oitsu, Heinäsaari 2010. Jos nää hauskat seikkailut ei vieläkään lopu, niin ne saa jatkua! 

Super-Heinix ja Ha/oitsu  (kuva: Ha/oitsu)