Super-Heinix:n seikkailut

Super-Heinix oli oikeastaan aivan tavallinen tyttö ilman taikavoimia. Kaverit vain joskus kutsuivat Heiniä tällä nimellä. Mutta Heinipä päätti tehdä nimestä totta.

Super-Heinix eleli Sveitsissä ja teki työtä. josta kovasti piti. Super-Heinix:llä oli kuitenkin murhe, joka kalvoi mieltä silloin tällöin, mutta erityisesti viime viikolla. Nimittäin se, että hänen opiskelunsa olivat edelleen kesken. Kuusi vuotta hän oli jo viettänyt yliopistolla, vaan valmista ei ollut vieläkään. Niinpä Super-Heinix tarttui tentin tenttikirjaan, jonka aikoi suorittaa esseenä. Urakka ei ehkä edennyt siinä aikataulussa kuin hän ajatteli, mutta ensimmäinen kirja tenttiesseestä oli nyt päätöksessä ja toinen jo odotti asiaan tarttumista.

Omassa huoneessa opiskelussa piili vaara, jonka Super-Heinix tunnisti. Se oli tietokone. Ja sitä piti paeta. Missäpä olisi siis hyvä paikka lukea, jos ulkonakin on huono sää? No junassa! Super-Heinix meni asemalle ja valitsi junan Geneveen, vietti hetken Genevessä ja matkusti takaisin. Hän huomasi kuitenkin odottamattoman vaaran myös junassa: Uni tarttui liian helposti silmään. Uusi yritys Kanderstegiin oli jo parempi.

Vaikka Super-Heinix oli hyvin liikkuvaa lajia liikkeissään, oli hän sitä myös urheilulajeissaan. Kun eräänä päivänä ulkona oli jäätävän kylmä, teki hän kuntopiiriä kotona. Treeni oli melkein paketissa, kunnes kylkipidoissa olkapäälle tapahtui jotakin. Kipeä se oli ja hankaloitti vaatteiden vaihtoa. Kela oli usein tällaisissa asioissa hyödyllinen, vaan enää ei se laitos tarjonnut Super-Heinix:lle apua. Onnellisesti kuitenkin kävi. Ensin ruotsalainen naapuri tarjosi vahvaa taikavoidetta ja seuraavana päivänä Super-Heinix vahingossa, pienessä kiukussa, naksautti olkapään paikoilleen.

Super-Heinix asui asuntolassa. Fellergut oli mitä mainioin paikka asua. Hän piti kovasti naapureistaan ja keittiössä oli kiva istua yhdessä, mutta kaikki eivät osanneet hoitaa osuuttaan siivoamisessa. Viime viikolla Super-Heinix huomasi, että pesusieni ja tiskirätti olivat kasvaneet kiinni hänen käsiinsä. Keittiö kyllä kiitti huolenpidosta, mutta iho, jos sitä enää oli jäljellä, ei niinkään.

Mitä muuta kymmenessä päivässä ehti? Super-Heinix ehti juhlia naapurin synttäreitä, matkustaa Ticinoon yhdeksi yöksi ja yhdeksi päiväksi ja sieltä vielä Bernin kautta Baseliin kirkkopäiville. Ticinon kohde oli Super-Heinix:n kaverin mökki vuorilla. Se täyttyi muista superkivoista ihmisistä. Super-Heinix oli superiloinen.

Baselin kirkkopäivien jälkeisenä päivänä Super-Heinix lähti vielä vaeltamaan. Häntä vähän harmitti, kun aurinko ei paistanutkaan Schwarzsee:llä. Super-Heinix huomasi myös kaksi muuta harmittavaa heikkoutta itsessään, joista hän ei vieläkään ollut päässyt yli: lehmät ja kastemadot. Näiden vuoksi Heini ehkä joutuisi luopumaan etuliitteestään. Pienenä Super-Heinix:lle sanottiin, että ei lehmiä tarvitse pelätä, ne syövät vain HEINIÄ. Ja nyt vaellusreitti sydämen nopealla lyöntitiheydellä vei lukuisten laidunten läpi. Ja kastamadot. Vesisateella ja märällä tiellä kaikki ohuet oksat näyttivät kastemadoilta, joiden päälle Super-Heinix ei halunnut astua. Nytkin hän varoi astumasta yhdenkään päälle.

Pienistä edellä luettelluista vastoinkäymisistä ja tämän päivän juoksukisan pettymyksestä huolimatta, Super-Heinix on ollut viime päivät hyvin iloinen ja hyvin ehtiväinen ja tehokas. On ollut mukavia leffailtoja ja vihdoin on kesä tullut Sveitsiin! Super-Heinix on levittänyt toimistonsa milloin minnekin auringon alle: puistoihin, ulkoilma-altaan rannalle tai parvekkeelle. Tietokoneellakin hän on aikaa (tehokkaasti!) viettänyt, mutta se on ollut lähitulevaisuuden suunnitelmia varten: Super-Heinix ja "Sponge Bob" lähtevät Euroopan superkiertueelle!

Jumala on kulkenut tästä / God has walked here

Kun valmistelin rippikoululeiriä, löysin suomalaiselta gospelbändi kls:ltä mahtavan biisin (kuuntele tästä). Kaikki se kaunis ja hyvä elämässämme, mutta myös kaipaus, siellä on Jumala kulkenut. Blogitekstini otsikko nousee laulun loppusanoista. / I found an awesome song from finnishe gospel band. In that song they sing about all those things that make us happy or smiling, but also longing, and therefore God has walked in those scenes. (Sorry, all the lyrics are in finnish, but the melody is anyway nice)

Rippikoululeiriä vietimme 9 leiriläisen ja kahden työntekijän voimin Saksan puolella eteläisessä Schwarzwaldissa viiden päivän ajan. Aijai, riparit vaan jaksaa innostaa ja hymyilyttää. Jumala on niin kulkenut täällä!

Skabat! Games!

We spent 5 days in a confirmation camp in Schwarzwald, Germany. There were 9 youngters and a priest with me, and we did have so much fun! Because of all the joy, God has so walked here!

Okei, vaikka ne 4 ekaa päivää satoskin vettä, niin vähän pääs kuitenkin aavistelemaan kuinka kauniilta Schwarzwaldin maisemat näyttää. Ja sunnuntain aurinko paljasti koko komeuden!

Schwarzwald

Schwarzwald

Right, first 4 days it rained, but still already that what I saw looked beautiful. And on Sunday when the Sun came out: WOW!





Lisää komeita maisemia löysin maanantaina Schwyz:n kantonista. Ai vitsit! Jos alussa Jumala on kulkenut Schwarzwaldissa, niin vielä enemmän näissä maisemissa!

Hochstuckli 1570m

More awesome views I found in kanton Schwyz. Just pure vau! If in the beginning God walked through Schwarzwald, then definitely here!

The concert

Kulttuurissakin näkyy Jumalan kädenjälki. Kävin ensimmäistä kertaa ehkä ikinä klassisen musiikin konsertissa. Konsertissa oli mulle välillä vaikeatajuisia taiteellisia elementtejä, mutta välillä kulki ihan kylmät väreet. Ekasta kisastartista oli kuitenkin kylmä kaukana. Ihan jees kulki, vaikka tuloksiin ei jäänyt merkintöjä.

Hilloa tuli! My prize: jam.

In culture too seems to be God's handwriting. I was in a concert of classical music maybe first time ever. There were some really artistic elements that i didn't get, but sometimes it was so good I couldn't breath properly. But breath was something that I needed in my first race in this new season. It was good, even thoug that there is no trace about me in the results.





Parhaimpia asioita on ollut nähdä kavereita vuoden takaa. Grillausta ja hengausta (juhlat!). Kiitos näistä, Isä!

The best thing is to meet old friends after one year. Grilling and chilling out (party!). Thank you God!






(Ihmiset kuvassa eivät liity mitenkään Sveitsiin / People in the photo don't have anything to do with Switzerland)

Olisi väärin sivuuttaa sitä, että asuntolaamme kohtasi suru ja kaipaus yhden asukkaan siirtyessä ajasta ikuisuuteen.

Jumala on kulkenut tästä.

It would be wrong not to write that grief and longing has come to our studenthouse. One of the tenants past way.

God has walked here.

Lopuksi vielä hyvää äitienpäivää. Valkovuokkoja en enää löytänyt.

And happy mother's day. I couldn't find Anemone nemorosa anymore.

(Mitään ei ole vielä) kirkossa kuulutettu

Sanotaan, että kun on kirkossa kuulutettu, on jokin asia varmaa.

Viikko sitten pääsiäisviikonloppuna on kirkoissa ympäri maailmaa kuulutettu Jeesuksen ylösnousemusta. Kai voin sanoa, että näin kirkon työntekijänä, pääsiäinen on sesonkiaikaa. Pääsiäinen täällä on ollut aika erilainen, mutta arvokas ja inspiroiva. Kiirastorstaina syötiin yhdessä ehtoollisen jälkeen ja "liturgiassa" oli kohta, jossa tutustuttiin muihin seurakuntalaisiin. Ihan loistavaa! Pitkäperjantai oli todella arvokas ja pääsiäisyönä (siis lauantaina jo klo 17) sain saarnata!

Pääsiäisviikolla Fellergutin opiskelijatalo hiljeni, kun opiskelijat lähtivät lomille. Taloon kuitenkin jäi muutamia kavereita, joiden kanssa ollaan puhuttu uskosta ja uskontojen eroista. Aivan tajuton määrä! Tätä se on teologin elämä. Mut se on ollu hienoa, välillä vaan ärsyttävää, kun ei löydä sanoja englanniks. Keskustelut on kuitenkin antanu mullekin paljon, ja kunnioitus on ollu avainsana. Teologina oon myös törmänny omiin tiedollisiin rajoihini. Ehkä ironisestikin, ei oo kirkossa kuulutettu, että teologisessa opetettais Raamatun sisällön merkitystä.

Rupeen olemaan niin varma siitä (vuosien empiirisen kokemuksen pohjalta), että kirkossakin voisi kuuluttaa, että joka kevät tulee enemmän tai vähemmän kipeeksi. Ilma on kovin petollista täällä, petollisempaa kuin Suomessa, sanoisin. On joo hyvä ilma, +20, ihan shortsi-keli. Sit tulee pieni tuulenvire, joka vetää kananlihalle ja se oliki sit siinä: kurkkukivun alku.

Kirkossa ei ole kuulutettu sitäkään, etteikö suomalaisia lavatansseja voisi olla Keski-Euroopassa! Saksalainen ystäväni on aika liekeissä lavatansseista ja löysi Zürichistä sellaiset. Ennen tansseja treenattiin reilu tunti tangoa, humppaa ja jenkkaa, ja näillä eväillä pärjäs todella hyvin lauantai-illan tansseissa. Okei, lavatanssit täällä ei ollu magneetti, mutta siten lattialla oli tilaa loistaa! Ei sarkasmia, vaan oikeesti! Alte Testament, merci viu mau für den tollen Tanzabend!

Viime lauantai oli tanssien lisäksi kovin Suomi-painotteinen päivä. Suomalaisella kirpputorilla oli jotain niin taivaallista kuin lohikeittoa, Reissumiestä lohi- ja porotäytteellä, korvapuusteja ja simaa! Lisää juomia, tosin ei suomalaisia ollenkaan, maisteltiin espanjalaisen kaverin kanssa viinimessuilla. Ihan ensimmäiset mulle. Ei ollu mikään ryyppyreissu, vaan nyt oikeesti tiien, miks amarone -viinit on niin kovin kalliita.

Brugg-Aarau -väliltä

Hmmm.. Ehkä tästä on vielä aivan liian aikaista puhua, mutta sanotaan nyt jotain, kun asiaa on niin kovasti kysytty, jo ennen lähtöä. Siis, että oonko jäämässä tänne. No, mitään ei oo vielä (suuntaan tai toiseen) kirkossa kuulutettu ;) Onkin aika otollinen aika vaikuttaa siihen, mitä syksyllä teen.

Kaikki tiet vievät keittiöön.

Paastosta ei oo ollu tietookaan. Koko ajan on ollut jotain hyvää tarjolla; ruokaa ja seuraa. Ruoka ja seura vieläpä samassa paketissa keittiössä, tuossa sosiaalisen elämän keskipisteessä!

Mutta kaikki tiet ei aina vie omaan keittiöön. Kakkoskerroksen keittiö oli vuosi sitten vilkkaan elämän keskus. Ensimmäinen viikko täällä olikin aikamoinen pettymys, kun kakkoskerroksen keittiö on nyt omani eikä muiden tiet ei tuonukaan heitä meidän keittiöön. Vietinkin jonkun verran aikaa 4. kerroksen keittiössä, jonne saapui vanhoja tuttuja sekä aivan liian cool kaveri ruotsalaiseksi. Ruotsalaisen kanssa pelailtiinkin yks ilta pingistä 1,5h. Yllättäen siinäkin pelissä voi tulla kuuma.

Ensimmäisen viikonlopun täällä vietin dominikaaninunnien keskuksessa retriitissä. Paastonaika ei näkynyt mitenkään keittiön tarjottavissa, ja kaikki huipentui lauantai-iltaan. Suurimman näkemäni leivän sisältä paljastui (joulu)kinkku. Hyvinkin suomalaisittain kylkeen iskettiin sinappia!!

Ulkoistamalla ruokailun oon päässyt kokeilemaan uusia makuja. Ja toisaalta säästäen ruokakuluissa, kokeilin nakkikeittoa. Hyvää oli, mutta suhdanteet hieman pielessä. Keittoa söinkin seuraavat 3,5 päivää... Ja koska on ollut ajankohtaan nähden välillä ihan kuumakin, on grillikin pantu jo kuumaksi. Täällähän siis on jo aivan tosi vihreää. Tietynlaisista puista vaan puuttuu lehdet täällä alhaalla. T-paita-kelejä :) Vaellusbrunaa ja eväitä 1300 metrissä!

Ja toihan ne tiet lopulta ihmisiä meidän keittiöön. Australialainen floormate järjesti parin päivän aikana 2 juustofondueiltaa (Musta ei kuulemma uskois, että oon suomalainen, mutta maidonjuonti kavaltaa mut). Kerran yhteisen pöydän ja viinilasin äärellä kokoontui fyysikko, filosofi, biologi ja teologi, joilla kaikilla on toisistaan eroava näkemys maailmansynnystä. Eilen pizzaa, suklaafondueta ja taivaalle tuijottelua (ai missä se Mars oli?). Ah, keittiö(t) täynnä huipputyyppejä!

Loppuviikko huipentuu sitten pääsiäislampaan äärelle.

Pääsiäisaikaan juhlatuulta ja iloa!

Menolippu

Laskeutusin Zürichin lentokentälle, ostin ("sujuvaa") saksaa käyttäen parhaan matkakortin, menin asemalaiturille hymyilemään. Ai vitsit, että on niin kivaa olla täällä! Junat ja kaikki oli tuttua ja kotoisaa. Hymy vaan leveni, kun paras hyvä ystäväni oli täyttänyt mun jääkaapin majapaikka Fellergutissa niillä täytteillä, joista tykkään. Ja hän teki mulle vielä iltaruokaa! Uskomattoman ihanaa!

Ennen tätä on ollu myöskin aika kreisii menoa! Vaihtovuoden jälkeen... Elämä on pysynyt samana. Siis aika liikkuvana ja silloin tällöin hyvin extremenä. Viime kesä meni Vaasassa ja siellä täällä. Syksyllä matkoja Ruotsiin ja Tallinnaan (useammin kuin kerran), aivan naurettevan hauska Levin leiri, Vuokatti, random rippikoululeiri, ihana raamis ja Helsingissä vaihtareiden kanssa hengailua. Sitten tuli uusi vuosi, mikä jatkui vanhalla unirytmillä. Upeat pikkuserkun häät (mulla on kyllä maailman paras suku!), vuosijuhlat vain mulle teetetyllä mekolla, yllärimatka Ylläkselle, hyviä kisoja, huonoja kisoja ja tahti vain kiihtyi mitä lähemmäs lähtöpäivä läheni. Huikee hiihtolomarippikoulu Lahessa (ei oo totta, mä tykkään Cheek:stä!!) ja heti perään Rukalle (eipä ollu taas hetken ollu naurulihakset niin kipeet kuin ne oli). Aivan viimesimpänä liian lyhyitä yöunia ja seilaamista Salo-Somerniemi-Helsinki-Jyväskylä-Lahti-Mikkeli -välillä. Kiitän näistä asianomaisia, ja Heinäsaari 2 (-10) rippikoulua.

Vaikka tossa on aivan tosi paljon mielettömän hienoja reissuja ja hetkiä, kesti aika kauan ennen kun tykkäsin taas olla Suomessa. Ja vaikka ehdin tässä uudelleen rakastua Suomeen, piti Sveitsiin päästä. Viimeiset 10 kuukautta tää on ollut mun unelma, siis olla kirkollisessa, oman alan työssä Sveitsinmaalla. Tää on menolippu unelmaan.

Elikkäs, Sveitsissä asuu useampi tuhat suomalaista tai suomalaistaustaista ja Suomalainen kirkko Sveitsissä tekee työtä erityisesti heidän parissaan. Jos kauppatieteiden kielellä puhutaan, Suomen kirkko tarjoaa täällä kirkollisia palveluitaan suomalaisille, mutta myös muillekin. Täällä teen kahden kuukauden mittaista harjoittelua, ja pääsen näkemään aivan todella paljon. Homma tuntuu tosi mielekkäältä, kun se on niin vaihtelevaa ja liikkuvaa (melkein koko Sveitsi on työmaata). Ja mikä parhainta, mulla on armollisin työnantaja ja parhaat työtoverit!

Menolippu myös siksi, että paluupäivämäärästä en osaa sanoa mitään tarkkaa. Tarkoitus on pitää pelivaraa suuntaa ja toiseen. Ainakin jonkinlainen varma paluu on kuitenkin tiedossa, kun heinäkuussa on Suomessa toinen työproggis. Ai niin, ja se ikuisuusprojekti gradu...

Loppuun jotain kreisiä toiselta kotiplaneetan mantereelta. Mun pikkuveli voitti jenkkien 50km miesten hiihdon! Whaat!? Onnea! Täytyy varmaan alkaa tavoitella sitä piispan paikkaa, kun nuoremmat Nikanderit kasvaa pois mun varjosta ja kasvattaa omansa :D

Liebe Grüsse aus liebe Bern, täällä on noin +20.

Di beschtä fötäli

Tässä vielä kuvamaistiaisia viimeisiltä kuukausilta. Aika maisemamaalausta, mutta se varjelkoon meidän kaikkien elämää. Am letzten Mal habe ich Fotos mit kleiner Einschreibung.

Karlsruhe. Ich habe am diesen Frühjahr erstes Mal Elefanten gesehen.

Schöne Heidelberg

Kleine Wanderung mit meinen Brüder in den Bergen in Leysin.

Fellergut. Ausserhalb nicht so schön, aber es war schön hier zu wohnen!

Leckere Rösti. Besser mit guten Wein.

Theocup Bern: Gewonnen!

Ein Freund hat ein Ferienhaus in Tessin. Nicht schlecht!

Lugano. Sonne.

Essen zusammen :)

 

Gurten.

 

 

 

Küssnacht am Rigi

Wanderwege, wohin nächst?

Aus Finnland!

Sushi. Selbst gemacht.

 

 

Warum es regnet immer, wenn ich in Luzern bin??

Heini ;)

Meine Nachbaren sind die beste!

Was?! Schon so spät?

Theocup Tübingen 2013

Tübingen war fast meine Austauschjahrstadt...

Aber ich bin sehr sehr glücklich, dass ich dich, Bern, gewählt habe. Ich vermisse Bern und besonders die Leute, die ich kennen gelernt habe. Ihr seid in meinen Gedanke und in meinem Herz.

Ou jee, elämä on huippuu!

Sain ystävältäni lahjaksi kirjan, joka kertoo siitä, että Jeesus on huumorimiehiä ja luonu iloa tähän maailmaan niin paljon. Sitä iloa ja iloa sain jälleen kokea ja elää vaihtovuoden viimeisissa karkeloissa Saksan Tübingenissä, jonne lähdettiin juhannusta perjantaina viettämään. Tübingenissä siis järjestettiin kansainvälinen teologien futisturnaus. Tää oli nyt sitä, kun aikaisemmin hehkutin mahdollisuudesta pelata ulkomaan kentillä edustaen joukkuetta Luzern-Bern.

Lennot ja matkustaminen olivat jälleen aika seikkailu. Saavuin Stuttgarttiin, kun oli jo pimeää. Valoisiin öihin tottuneena, vähän hamuilin ja harhailin ja vahingossa löysin oikeaan dösään. Tübingenissä mua vastassa oli suomalainen ystävä, joka on hänkin vaihdossa, mutta Saksassa ja tuli täydentämään meidän joukkuetta. Yhdessä sitten hamuiltiin ja harhailtiin pimeessä Tübingenissä, kunnes osa muuta joukkuetta tuli vastaan ja päästiin majapaikkaan nukkumaan huimat 4 tuntia.

Aamulla päivänvalossa nähtiin sit muutakin joukkutta, jota ei vielä yöllä tavattu hereiltä. Todella, TOdella hyviä tyyppejä, joiden kans juttu toimis heti. Ja meillä tais olla turnajaisten ekumeenisin joukkue: katolisia, ortodoksi, reformoituja, luterilaisia ja osa vapaakirkko taustalla. Futis on se tapa, jolla ekumeniaa pitäis tehdä. Lauantai-illalla pelien jälkeen saatin teologit yhteiseen jumikseen. Mut kuitenkin sitten pelatessa oli välillä fiilis, että kyse on elämästä ja kuolemasta. Ja kylhän ne pelit jännittikin, ennen, pelatessa ja vaihtopenkillä. Pelien jälkeen oli onneks aina rento fiilis ja muiden kans heiteltiin läppää.

Meille jäi lauantai-iltapäivälle vapaata aikaa ja käytiin kattelemassa vähän kaupunkia, josta melkein oli tulla mun vaihtokaupunki. Eikä ois ollu yhtään pahannäköinen paikka! Mut oon niin iloinen, että valitsin kuitenkin Bernin ja tapasin nää kaikki mahtavat ihmiset. Tübingen sijaitsee Neckarin varrella ja siinä oli semmoista puistoa, jossa istuttiin lähes kaikki vapaa-aika Werewolfia pelaten. Ihan paras peli! Illan bileissäkään ei maltettu olla, vaan mentiin ulos parkkipaikalle pelamaan, ja jatkettiin vielä omilla jatkoilla kahvilassa. Tästä pelistä jäi suuremmat jälkipuinnit kuin meijen futispeleistä! Jee, naurua ja bärndütschiä! Bärndütsch oli niin kotoisan kuulosta...

Sunnuntaina heräiltiin 6 tunnin yöunien jälkeen ja lähettiin vähän tappiomielialalla pelaamaan, kun tiedettiin meitä vastassa olevan joukkueen olevan todella hyvä joukkue Sarajevosta. No, turpaan lähettiin ottamaan ja turpaan tuli. Mut hei, me tehtiin kuitenkin maali, monet ei ollu tehny sitä! Meijen eteneminen turnauksessa päättyi tähän ja oli kotiinlähdön hetki, mikä merkitsi taas hyvästelemistä. Sveitsiin on kyl päästävä, edes hetkeksi. Onneks on facebook :)

Meidän suomalaisten seikkailu jatkui Stuttgartiin. Syötiin siellä paljon jätskiä ja iloittiin viikonlopusta. Illalla meidänkin tiet erosivat, kun kaveri lähti takaisin omaan vaihtokaupunkiinsa ja mä jäin Stuttgartiin. Yöpaikassani jaoin huoneen 4 muun tytön kanssa, jotka oli kaikki kovin kivoja. Yhden tytön kanssa hengailtiinkin maanantaiaamupäivä. Hän varmaan kuitenkin kyllästy, kun lähti mun käydessä epätoivoista kamppailua löytääkseni päteviä vaatteita. Shopping, nicht für mich... Menin sitten kivaan puistoon istumaan vaan ja lähetteleen tekstareita. Mun viereen tuli istumaan turkkilaistaustainen mies. Naureskelin jälkeen päin, kun mies sanoi mun näyttävän sympaattiselta. Olin just hetki sitten hakannu mun kertakäyttökosketusnäyttöpuhelinta siihen puiseen penkkiin, kun se ei suostunu toimimaan. Kahvikutsusta pääsin pakenemaan, kun lento lähti. Matkalla kentälle lentoyhtiö ilmoittaa mun lennon peruuntuneen, siirtyneen ja muuta. Aber kein Problem, viikonlopun ilo oli yhä mielessä ja näkyi huulilla. Kiitos Jeesus tästä ja tästä vuodesta, se o-li pa-ras!

Sinä, lähe vaihtoon! Lähe seikkailemaan!
Ade!
Und Bern, bis bald!