Viime päivät ovat olleet ehkä elämäni intensiivisimmät. Muutettuani Berniin kuukauden alussa, 9 tunnin yöunet näyttää jäävän unelmiksi. Tuntuu melkein, että elän yhdessä päivässä kaksi. Yleensä edellinen kuvaus liitetän tylsyyteen, mut mä oon aika innoissani jos saan edes kuvitteellisia lisäpäiviä. Mun elämä on niin parasta nyt!
Viime viikolla, heti maanantaina, veljet tuli kyläilemään. He oli aika liekeissä, varsinki vanhempi veli, mun entisestä asuinpaikasta ja -talosta Emmentalin maaseudulla. Mut suurimman vaikutuksen teki vuoret ja vaellus. Ne kyl sytyttää mutkin kuukauksienkin jälkeen. Etukäteen hieman pelotti, että veljien reissu kuuluu sarjaan "valivali" -matkailu. Jos pientä valittamista olikin (no, kalliista juustofonduesta kyllä olikin!), ovelasti livahdin luennoille ja laitoin veljet keskenään Zürichiin kisaamaan tai Juralle vaeltamaan. Yhtenä päivänä kuitenkin kierrettiin läntinen Sveitsi pysähtyen ranskankielisen alueen vuoristossa. Vaellettiin 1,5 tuntia aika todella jyrkkää mäkeä ylös Leysin:iin, ja sielläpä odotti paras yllätys: lisää Nikandereita! Tää ei ollu sarkasmia.
Tiistaina Sveitsinmaalla olikin melkein puolet Somerniemen Nikandereista. Neljä mahtavaa pikkuserkkua hyvällä huumorilla varustettuine vanhempineen. Tää oli ehkä tilattu kehuminen, mutta totta silti joka sana! Heillä oli loma-asunto pari yötä 'leuka loksahtaa auki' -näköaloilla, vaikka sankka sumu tosin tuli välillä mökin ja maiseman väliin. Perjantaina ehdin Bernin kaupungin ja vähän kantoninkin matkaoppaaksi. Sateella Bernistä ei ehkä saa parasta mahdollista kuvaa, mutta kaiken voi paikata viimeistään Trubschachenissa Kamblyn keksitehtaassa. Jes, nyt kolmannella kerralla osasin syödä keksejä, niin ettei paha olo tullut. Tiedä sitten miten sotkussa sukulaisten vuokra-auto oli, jos keksejä sai syödä sen verran kuin osasi laskea :D
Berniin, opiskelija-asuntola Fellergutiin, muutin viime keskiviikkona, koska Bern, Bümpliz, ihmiset! Talossa asuu paljon vaihtareita ja olin jo muutamaan otteeseen käynyt tutustumassa omaan, ensimmäiseen, kerrokseen ja sen asukkaisiin. Vastaanotto oli siis lämmin, kun vappupäivän iltana menin keittiöön syömään. Keittiössä istuinkin sitten pari tuntia sen sijaan, että jotain oisin lukenut. Oikeaan aikaan osuin myös torstaina, kun kerroksen suomalaiset kutsuivat raclette-illalliselle. Ollaan jo monta vuotta sitten Lohjalla todettu, että keittiö on paras paikka. Ja täällä kerrosten keittiöissä tapaa ihan parasta jengiä. Perjantaina sain kutsun italialaiseen pitsailtaan, jossa aidot italialaiset tekivät italialaista pitsaa. 15 italialaisen kanssa oli ihan hyvä meno!
Lauantai oli aikamoinen päivä. Pelkkiä tähtihetkiä. Viikolla olin jo löytänyt Könizbergin, siis metsän, jossa on vaihtelevaa maastoa ja Alppi-näkymää. Paras treenipaikka tähän mennessä. Metsästä juoksin Zürichiin (no junalla menin) näyteikkunashoppailemaan ja saattamaan viimeisimmät vierailevat suvun jäsenet kotimatkalle. Veljet kai oli lähteny jo torstaina...? Zürichiin jäin vielä iltapäiväksi potemaan Suomi-angstia ystäväni kanssa, mikä ei ainakaan helpottunut meidän osallistuessa kolmiin polttareihin. Tulevan aviomiehen kaljakärrystä sai juomaa, taiteellisia tai liikunnallisia taitoja vastaan. Siis polttarisankari piirsi muotokuvia tai teki temppuja! Mä näytin yheltä tunnetulta saksalaiselta mieheltä... Polttariporukan miehet oli aika kovia juttelemaan, tykkäsin erityisesti siitä osasta, jossa mut identifioitiin berniläiseksi! Illalla Fellergutissa juhlittiin vielä suomalaisen vaihtarin synttäreitä. Synttärisankarilla oli juurikin parhaat kemut, joihin oli kutsuttu Fellergutin kermaa.
Samoilla silmillä ei kuitenkaan noustu uuteen aamuun, sunnuntain Sveitsin teologisten tiedekuntien futisturnaukseen. 8 joukkuetta, kaikki vastaan kaikki plus loppuottelut. Jokainen peli kesti 16 intensiivistä minuuttia. Alkuun näytti, että on tulossa rankkakin päivä, kun omasta alkuperäisestä joukkueesta puuttuikin moni, mutta päivän kuluessa vaihtopelaajien määrä kasvoi. Meidän joukkue ei päässyt finaaleihin, mutta mäpä teinkin pelaajan liikkeen ja ujuttauduin voittajatiimiin. Jokaisessa joukkueessa piti siis olla vähintään yksi nainen ja voittaneelta joukkueelta sellainen puuttui loukkaantumisen vuoksi. Päivän saldona hyvää jengiä, POKAALI, grillausta ja mustaksi potkittu nilkka. Ilta huipentui vielä kakkoskerroksen keittiöön, jossa poikain kanssa katottiin leffa ja istuttiin sen jälkeen tunti pimeessä.
Odotettavissa tällä viikolla: No siitä kuulette ensi viikolla ;) Mä lähen keittiöön!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti