KESÄÄÄÄ!!!

Suomen kesäillan linnut on laulaneet täällä jo melkein kuukauden, mut tällä viikolla kesä ei oo ollut vain lintujen laulussa, vaan se tuntui ihan iholla: +20...+28 astetta! Huippua! On voinut kulkea vähissä vaatteissa, tuntea kuinka hiki alkaa valua selkää pitkin kuumassa, tunkkaisessa ratikkassa ja syödä paljon jätskiä. Parissa päivässä on talven kalpeus saanut kyytiä ja mulla on rusketusrajat! Ja hei, puissa on jo melkein lehdet!

Mutta sää on ollut hyvin vaihtelevaakin. Lehdissä on puhuttu paljon, että ekstreme-sää on vallinnut monta kuukautta. Kenkien hajusta huomaa, että vettäkin on tullut. Eilen piti vielä kaivaa kintaatkin esiin, kun aamulla satoi räntää. Viime viikonloppuna mietin ennen kauniita kesäpäiviä, että minkä takia Saksassa, kun siellä käyn, ei ikinä voi paistaa aurinko. Mut muuttahan se keli sitten.

Ystäväni viettää omaa vaihtovuottaan Saksan Heidelbergissä ja tehtiin treffit Karlsruheen. Ihan kivannäköinen kaupunki, jota nähtiin sen verran, kun ei satanut. Muuten tuhlattiin vähän rahaa. Karlsruhen kaupungin keskellä oli semmoinen puisto, jossa saattoi edetä kapeaa jokea pitkin pienillä lemmenlaivoilla. Mun huomion kuitenkin vei neljä norsua. Puisto oli kai samalla jonkinlainen eläintarhan tyyppinen alue. Mä en ollut ennen 12.4.13 nähnyt eläviä norsuja. Ei ne Babarin näköisiä olleet, vähän rumiakin ehkä, mutta vaikuttavia!

Matka jatkui Heidelbergiin ja pääsin majoittumaan pieneen, mutta todella upeaan opiskelija-asuntolaan. Sisääntulo oli hyvin näyttävä, ja talo sisälsi monenlaisia huoneita. Ulkokuorta hienompaa, niin kuin usein on, olivat ihmiset, jotka jättivät suuremman vaikutuksen. Iloisia ja ystävällisiä. Sain kutsun synttäreillekin, joissa tanssittiin amerikkalaisia ja israelilaisia seuratansseja. Ja mä tunsin osan tansseista! Kiitos Kleinkunstabendin viime joulukuulta! Heidelberg oli kyllä todella kaunis kaupunki Neckarin varrella ja kukkuloiden välissä. Vanhat kaupungit tekee aina vaikutuksen. Ja italialainen jäätelö! Euron palloja olin liian heikko vastustamaan. Kun nousee serpentiinipolkuja ylös päin, näkee taas maailmaa eri silmin ja eri valossa. Ja näkee ihmisiä, jotka opiskelee puistossa. Muistan miettineeni, että pystyyköhän sitä oikeesti puistossa tehokkaasti lukemaan.

Puistolukemista pääsinkin kokeilemaan jo parin tunnin päästä, kun paluumatkan juna-aikataulut kusi ja hengailin Baselissa tunnin. Menin puistoon istumaan ja siinä kesäillassa kaivoin kirjan esiin. Eikä ollutkaan hullumpaa! Kuluneen viikon saksan tuntikin siirrettiin ulkoilmaan ja harrastin enemmänkin opiskelua auringon alla. Täällä siihen on aika hyvät mahdollisuudetkin, kun puistoja on yliopistorakennusten ympärillä.

Sadepäivälle ehkä juuri sopivastikin osui international dinner, jossa eri kansallisuudet tarjosivat kotimaidensa hyvää. Tarjolla oli kyl kaikenlaista hyvää, vaikka itsekehumisen puolelle menee se, että team Finland:lla oli paras pöytä. Panostus oli hurjaa: tarjolla oli kylmäsavuporoa, mämmiä, leipäjuustoa lakkahillolla ja tietty karkkeja. Satuin vierailemaan Suomessa juuri oikeaan aikaan, että saatiin aitoa suomalaista. Suurin ja samalla hauskin saavutus oli korvapuustit, jotka leivottiin yhdessä. Pojille täytyy antaa extra creditit tarjoilupöydän laitosta.

 Sitten vaan lisää hyviä kelejä, että pääsee vaeltaa, jei!