Jes! Paluu Sveitsiin! On kyl mahtava tilanne, kun kaikki on tuttua ja voin vaan nauttia. Plussaa: Tunnen itseni tosi sveitsiläiseksi ostettuani GA:n (General Abo). GA on lippu, jolla voi matkustaa lähes koko Sveitsissä ilmaseksi! Tai eihän paikallinen VR, eli SBB, ilmaista huvia tunne, mutta maksamalla könttäsumman kerralla, voi mennä miten huvittaa. Mulla on nyt aivan mielettömät mahdollisuudet! Mä voin tehdä mitä vaan!
Kevätlukukausi pärähti käyntiin ja on ollut aivan huikee viikko! Ainoa takaisku oli kuulla, että joudun uusimaan kreikkaa 5 pisteen verran, ja keväällä olis aika pakko saada ne 28 noppaa pistetilille... Mut tällä kertaa on mielenkiintoisia kursseja ja ne on järkevästi lukujärjestyksessä, vaikka se tarkoittaa, että sängystä täytyy ryömiä ylös pari kertaa viikossa epäinhimillisen aikaisin.
Suksipussikaan ei enää paina niin paljon kuin ennen, vaan se alkaa tuntua jo olkapäähän asennetulta raajalta. Uutta raajaa raijatessa oon saanut ehkä sääliviäkin katseita, mutta myös se on myös tuonut sympatiaa. 1) Kiitos Lufthansa! Ei ylimääräisiä maksuja suksista! 2) Kun näyttää eksyneeltä uudessa paikassa etsiessä latuja, saattaa paikallinen autollinen ihminen ottaa kyytiin ja viedä ladun luo! Multa ei kuitenkaan irronnut sympatiaa vanhemmalle miehelle unisex-pukuhuoneessa, joka ei ymmärtänyt lähteä syömään energiapatukkaansa muualle mun vaihtaessa vaatteita...
Treenaamisen vastapainoksi tarvitaan palautumista, mut kans muita huveja. Uudet Erasmus-opiskelijat ovat saapuneet ja Erasmuksenkin osalta on uusi kausi korkattu. Viikolla oli parina iltana kaikkien kesken tutustumista. Keskustelun aloittajina toimivat hyvin kolme peruskysymystä: nimi, maa ja oppiaine. Ja viikonloppu vietettiin pienemmällä porukalla ALPEILLA! Koko Skiweekend meinasi mennä ohi, kun sorruin Aku-maiseen pohdiskeluun, että pitäiskö lähteä vai ei. Ja hetken jo näyttikin, että jään kotiin haaveilemaan, mutta sitten saapui ilouutinen ja vieläpä huokeella hinnalla. Isot kiitokset Anitalle ja Annalle!
Skiweekend tapahtui Fieschalp:ssa Wallisin kanttonissa, jossa majapaikka oli aivan rinteiden vieressä noin 2000 metrissä. Laaksosta ylös matkattiin köysiratavaunulla (Seilbahn), jossa ensimmäisellä matkalla matkustajia viihdytettiin perinteisellä sveitsiläisellä musiikilla. Tuo musiikillinen matka oli oma neitsytmatkani kyseisellä kulkupelillä. Se oli niin jees jo maisemienkin puolesta, että ajelin sillä ylös alas muutamaan otteeseen.
Ja hei, täälläpä paistaa aurinko! Rinteet näyttivät TOdella houkuttelevilta, mutta mä lähdin hiihtämään... Ja sattuipa niinkin, että viikonloppuna messissä oli kaikkiaan kolme suomalaista, joilla kaikilla on kilpahiihtotaustaa. Ulkomaalaisten silmissä on nyt kuva, jonka mukaan KAIKKI Suomessa hiihtää. Rinteitä lukuunottamatta pääsin kuitenkin osaksi Alppi-elämää lauantaipäivän päätteeksi. Oli kuin otos suoraan leffasta, jossa oven avatessa on jo bileissä! Jeejee Alpit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti