Syksy ylitti kaikki odotukset ja aikakin on ehkä silottanut vastoinkäymisiä. Kaikki suunnitelmat ovat lähes toteutuneet, mutta hiihto takkuaakin pahasti. Suomessa oli siis tarkoitus hiihtää paljon ja paljon paremmin kisoja 1½ kuukautta. Ikävästi yskä, nuha ja kurkkukipu jarruttaa mun menestystä ja estää jopa lähtöviivalle pääsemistä. Vaikka olisikin terve, mitalit jaeltaisiin kuitenkin eri osoitteisiin; viitenä päivänä suksilla koko syksynä Sveitsissä ei ehkä oo se tie onneen...
Jos en oo ollu ladulla, oon nukkunut uskomattomia määriä ja lukenut tentteihin. Tentteihin lukemisesta tulikin arvaamatta hyvinkin aggressiivista. Maailman muista kirkkokunnista löytyikin luterilaisuuden edustajana käsittämättömiä juttuja. Ekumenia on helpompaa kentällä, paperilla erot vaan syvenee.
Sitten lensin tenttimatkalle Berniin. Ja nyt tiedän, kun puhuttiin tenttipelosta, että mitä se on. Ensimmäiset suulliset tentti jännittivät yhtä paljon kuin hiihtokisat. Huoneessa mun lisäksi oli luennoitsija ja assistentti. Luennoitsija latasi kysymyksiä ja assistentti kirjoitti mun sanelemat vastaukset. Vartti aikaa vakuuttaa, että jotain osaan. Toisin kuin hiihdossa, täältä niitin menestystä! Kaksi suullista tenttiä SAKSAN kielillä läpi!
Tenttireissu kesti reilut kolme päivää, mut siinä ajassa kerkee tapaamaan neljää eri kansallisuutta, näkemään kaksi eri maata ja kokemaan asioita, joita ei ole ennen tehnyt. Sveitsissä hyvästelin saksalaisen erasmus-kaverin ja puolalaisen ystävän, iloisia jälleennäkemisiä paikallisten opiskelukavereiden kanssa, olin ekaa kertaa Starbucks:ssa ja jäin kiinni pummilla matkustamisesta. Käytin ulkomaalaiskorttia ja puhuin itseni ulos maksuvelvollisuudesta. Omatunto oli kuitenkin niin huonona, että mun oli ostettava lippu jälkikäteen.
Mut Saksa ja Nürnberg oli se toinen kohde. Oonpas iloinen, että pääsin sinne käymään! Kävin tsekkaamassa kaverini vaihtokaupungin, ja Nürnberg on upea! Linna, vanha kaupunki, joen varsi, natsipaikat. Seisoin samoilla paikoilla kuin Hitler. Kaverini oli myös mahtava opas, ja opas, joka kulki just oikeaa vauhtia, että mäkin osasin pysähtyä. Kiitän siitä ja koko vierailusta! Paikallinen tuntee myös parhaat ruokapaikat. Ah, perunasalaatti ja bratwurst! Yhden yön ja iltapäivän jälkeen lentokone lennättikin mut jo takaisin. Mut parin viikon päästä paluu Switzerlandiaan, jei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti