Di beschtä fötäli

Tässä vielä kuvamaistiaisia viimeisiltä kuukausilta. Aika maisemamaalausta, mutta se varjelkoon meidän kaikkien elämää. Am letzten Mal habe ich Fotos mit kleiner Einschreibung.

Karlsruhe. Ich habe am diesen Frühjahr erstes Mal Elefanten gesehen.

Schöne Heidelberg

Kleine Wanderung mit meinen Brüder in den Bergen in Leysin.

Fellergut. Ausserhalb nicht so schön, aber es war schön hier zu wohnen!

Leckere Rösti. Besser mit guten Wein.

Theocup Bern: Gewonnen!

Ein Freund hat ein Ferienhaus in Tessin. Nicht schlecht!

Lugano. Sonne.

Essen zusammen :)

 

Gurten.

 

 

 

Küssnacht am Rigi

Wanderwege, wohin nächst?

Aus Finnland!

Sushi. Selbst gemacht.

 

 

Warum es regnet immer, wenn ich in Luzern bin??

Heini ;)

Meine Nachbaren sind die beste!

Was?! Schon so spät?

Theocup Tübingen 2013

Tübingen war fast meine Austauschjahrstadt...

Aber ich bin sehr sehr glücklich, dass ich dich, Bern, gewählt habe. Ich vermisse Bern und besonders die Leute, die ich kennen gelernt habe. Ihr seid in meinen Gedanke und in meinem Herz.

Ou jee, elämä on huippuu!

Sain ystävältäni lahjaksi kirjan, joka kertoo siitä, että Jeesus on huumorimiehiä ja luonu iloa tähän maailmaan niin paljon. Sitä iloa ja iloa sain jälleen kokea ja elää vaihtovuoden viimeisissa karkeloissa Saksan Tübingenissä, jonne lähdettiin juhannusta perjantaina viettämään. Tübingenissä siis järjestettiin kansainvälinen teologien futisturnaus. Tää oli nyt sitä, kun aikaisemmin hehkutin mahdollisuudesta pelata ulkomaan kentillä edustaen joukkuetta Luzern-Bern.

Lennot ja matkustaminen olivat jälleen aika seikkailu. Saavuin Stuttgarttiin, kun oli jo pimeää. Valoisiin öihin tottuneena, vähän hamuilin ja harhailin ja vahingossa löysin oikeaan dösään. Tübingenissä mua vastassa oli suomalainen ystävä, joka on hänkin vaihdossa, mutta Saksassa ja tuli täydentämään meidän joukkuetta. Yhdessä sitten hamuiltiin ja harhailtiin pimeessä Tübingenissä, kunnes osa muuta joukkuetta tuli vastaan ja päästiin majapaikkaan nukkumaan huimat 4 tuntia.

Aamulla päivänvalossa nähtiin sit muutakin joukkutta, jota ei vielä yöllä tavattu hereiltä. Todella, TOdella hyviä tyyppejä, joiden kans juttu toimis heti. Ja meillä tais olla turnajaisten ekumeenisin joukkue: katolisia, ortodoksi, reformoituja, luterilaisia ja osa vapaakirkko taustalla. Futis on se tapa, jolla ekumeniaa pitäis tehdä. Lauantai-illalla pelien jälkeen saatin teologit yhteiseen jumikseen. Mut kuitenkin sitten pelatessa oli välillä fiilis, että kyse on elämästä ja kuolemasta. Ja kylhän ne pelit jännittikin, ennen, pelatessa ja vaihtopenkillä. Pelien jälkeen oli onneks aina rento fiilis ja muiden kans heiteltiin läppää.

Meille jäi lauantai-iltapäivälle vapaata aikaa ja käytiin kattelemassa vähän kaupunkia, josta melkein oli tulla mun vaihtokaupunki. Eikä ois ollu yhtään pahannäköinen paikka! Mut oon niin iloinen, että valitsin kuitenkin Bernin ja tapasin nää kaikki mahtavat ihmiset. Tübingen sijaitsee Neckarin varrella ja siinä oli semmoista puistoa, jossa istuttiin lähes kaikki vapaa-aika Werewolfia pelaten. Ihan paras peli! Illan bileissäkään ei maltettu olla, vaan mentiin ulos parkkipaikalle pelamaan, ja jatkettiin vielä omilla jatkoilla kahvilassa. Tästä pelistä jäi suuremmat jälkipuinnit kuin meijen futispeleistä! Jee, naurua ja bärndütschiä! Bärndütsch oli niin kotoisan kuulosta...

Sunnuntaina heräiltiin 6 tunnin yöunien jälkeen ja lähettiin vähän tappiomielialalla pelaamaan, kun tiedettiin meitä vastassa olevan joukkueen olevan todella hyvä joukkue Sarajevosta. No, turpaan lähettiin ottamaan ja turpaan tuli. Mut hei, me tehtiin kuitenkin maali, monet ei ollu tehny sitä! Meijen eteneminen turnauksessa päättyi tähän ja oli kotiinlähdön hetki, mikä merkitsi taas hyvästelemistä. Sveitsiin on kyl päästävä, edes hetkeksi. Onneks on facebook :)

Meidän suomalaisten seikkailu jatkui Stuttgartiin. Syötiin siellä paljon jätskiä ja iloittiin viikonlopusta. Illalla meidänkin tiet erosivat, kun kaveri lähti takaisin omaan vaihtokaupunkiinsa ja mä jäin Stuttgartiin. Yöpaikassani jaoin huoneen 4 muun tytön kanssa, jotka oli kaikki kovin kivoja. Yhden tytön kanssa hengailtiinkin maanantaiaamupäivä. Hän varmaan kuitenkin kyllästy, kun lähti mun käydessä epätoivoista kamppailua löytääkseni päteviä vaatteita. Shopping, nicht für mich... Menin sitten kivaan puistoon istumaan vaan ja lähetteleen tekstareita. Mun viereen tuli istumaan turkkilaistaustainen mies. Naureskelin jälkeen päin, kun mies sanoi mun näyttävän sympaattiselta. Olin just hetki sitten hakannu mun kertakäyttökosketusnäyttöpuhelinta siihen puiseen penkkiin, kun se ei suostunu toimimaan. Kahvikutsusta pääsin pakenemaan, kun lento lähti. Matkalla kentälle lentoyhtiö ilmoittaa mun lennon peruuntuneen, siirtyneen ja muuta. Aber kein Problem, viikonlopun ilo oli yhä mielessä ja näkyi huulilla. Kiitos Jeesus tästä ja tästä vuodesta, se o-li pa-ras!

Sinä, lähe vaihtoon! Lähe seikkailemaan!
Ade!
Und Bern, bis bald!

Sydän Euroopassa

Taru Sormusten Herrasta -kirjassa on kohta, jossa Bilbo sanoo Frodolle, että on vaarallista astua tielle, kun ei tiedä minne jalat johtaa. Vau, miten Jumala on johtanu mun jalkoja! Sveitsi on niin upee! Kaikki ne seikkailut, ja kaikki NE ihmiset, joihin sain kunnian tutustua. Iso lohko sydämestä jäi Sveitsiin. Niin iso, että tässä on vireillä paluu. On vaarallista astua tielle, kun ei tiedä mitä reittiä jalat kulkee ja minne se tie johtaa. Mut jei, seikkailu!

Viimisinä viikkoina koitin olla miettimättä lähtöpäivää. Toukokuun viimeinen päivä kuulosti aina paljon kaukaisemmalta kuin "ens viikolla". Niihin pariin viikkoon mahtus ihan tosi paljon, että jos pääsin yhdeltä nukkumaan, ni se alkoi olla jo aikaisin! Yks highlight oli pyöräretki Thuniin 30km/suunta. Hahhaa, kaveri ei ollut pyöräillyt noin 10 vuoteen eikä meillä ollut mitkään kilpurit alla. Paluumatkalla tää ekstreme-suoritus tuntui (ja kuului!) perselihaksistossa. Mut oli parasta :)
Thunin lisäksi ehtisin käydä vielä kerran vaeltamassa, suomalaisten kavereiden kanssa fanittamassa Satellite stories:a niiden keikalla, syödä sushia paikallisten lääketieteen opiskelijoitten kanssa ja tsekkaa Luzernin. No tietenki siellä satoi, mutta löysin kuitenkin etsimäni kahvilan: Heini Luzern.

Teologien Euroviisuillassa kattosin suu ammollaan, kun Ruotsi ei antanut yhtään pistettä Suomelle. Seuraavana päivänä Ruotsi meni ja voitti lätkän MM-kisat Sveitsiä vastaan. Se oli tappiomielialapäivä, ei vain sen takia, että Sveitsi hävisi, vaan että Ruotsi voitti. Muihin ei-niin-hilpeisiin hetkiin kuuluivat tentit ja niihin luku. Kreikan tenttipäivä tuli aika yllärinä eikä mitään ollut tehtävissä, kunnes koetilanteessa käännettävät tekstit olivatkin mun gradu-aihetta -> Bestanden/läpi! Kerran kuitenkin tenttiin lukeminen oikein maistui. Oon huomannut, että kielten puhuminen on helpompaa, jos on juonut lasin tai kaksi. Joten suomalaisten kollegoiden kanssa tiistaina iltana avattiin pullo punaviiniä ja puhuttiin saksaa. Tulokset olivat nähtävissä seuraavan päivän saksan suullisessa tentissä arvosanalla 5. Ja lopulta kaikki tentit läpi. Ja nyt kesällä tehdään kirjalliset työt loppuun. Siltä osin vaihtovuosi ei oo loppunut.

Sitten piti kans sanoa joillekin hyvästejä, monelle onneksi vain, että see you soon. Raamisporukalle se oli ehkä vaikeinta. Meillä oli liian iloinen ilta, kun oli mun viimeinen raamis (tai ketä tietää, oliko viimeinen). Raamista jään kaipaamaan. Mutta kehiteltiin just suunnitelmaa, miten paluu onnistuisi, eikä se oikeestaan ees kovin hankalalta näytä! Ikävä tulee muitakin asioita: juustoa, jogurttia, maisemaa, junia, GA:ta, Fellergutin wohnheimia ja sitä fiilistä siellä, Berniä, yhdessä syömistä!

Bileitä oli myös monia. Joissakin olin vain 5 minuuttia, toisissa tunteja, mutta aina taisin päätyä kakkoskerroksen keittiöön. Siellä tais siis olla hauskinta! Mun viimeisenäkin iltana lojuttiin siellä lähes kaikkien mulle tärkeiksi tulleiden ihmisten kanssa. Tarkoitus oli valvoa myöhään, että seuraavan päivän lähtö ei sattuis niin paljon, kun väsyttää. Onnistui! Ja se ehkä oli parhain ilta koko vuonna. Kiitän asianomaisia! Sain vielä saattajia/tavaran kantajia Bernin Bahnhofille. Junan ikkunasta vilkuttaminen ei tuntunutkaan niin pahalle, koska täähän jatkuu jo syksyllä! Taivasta ennen tavataan Helsingissä!

Saa nähdä kuinka pitkään Suomi riittää... Kävin kaupassa ja ostin kesäkämppään tiskiharjan sijasta sienen. Ja sitten kuivailin astioita pyyhkeeseen. Ennen ruokaa sanoin A guetta. Eurooppalaistunut sydän? Ekan rullalenkin jälkeen tuntuu vähän paremmalle. Ja tässä vaihtokrapulaa helpottaakseni, oon jo melkein ostanut lennot parin viikon päästä Saksaan, josta tulossa vaihtovuoden ekstrajakso kansainvälisiltä futiskentiltä! Mutta Isälle kohoaa niin iso kiitos kaikesta, kaikesta tästä ilosta, kaikesta uskomattomasta johdatuksesta, varjeluksesta, kaikesta mitä oon saanut! (itkua ilosta) Parasta! Sveitsi <3

What happens in the Alps...

Viikko sitten perjantaina mua viihdyttämään saapui kolme parasta ystävää Suomesta. Olin pari viikkoa aiemmin miettinyt, että missä kaikkialla voisimme vierailla ja näyttää sveitsiläistä elämäntapaa. Lähes kaikki suunnitelmat kusi, tavallista sveitsiläistä elämää ei juurikaan nähty. Sen sijaan matka muuttui seikkailuksi ja opiskelijaelämä tuli tutuksi. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin odotettiin!

Lähdin jo helatorstaina vieraita vastaan, tosin Ticinon kautta. Ticino on italiankielinen kantoni Etelä-Sveitsissä. Naapuri oli viikolla kysynyt, että huvittaisko lähteä mökille Ticinoon. No todellaki! Ja vau, millä paikalla mökki olikaan! Vuoren rinteellä, ja joka suunnassa näkyi vuoria vihreine rinteineen. Auringon säteet vain jäivät pilvien taa. Meitä oli torstaina viisi mökkiläistä. Kun muut oli kaatamassa puita, mä juoksin serpetiiniteitä ylös alas. Muuten semmosta rentoo meininkii, hengailua, takkatulta. Yhdessä syöminen on kyllä parasta. Opin myös millasia stereotypioita eri kantoneista kerrotaan: Berniläiset ovat hitaita, Aargaulaiset eivät osaa ajaa, ja Ticinosta kertoo lause: "What happens in Ticino, stays in Ticino."

Perjantaina monien päänkääntö-yritysten jälkeen lähdin aamulla aikaisin Zürichiin ystäviäni vastaan. Oli samaan aikaan jännää ja ihanaa nähdä tuttuja kasvoja. Lentokentältä napattiin reilipassit matkaan ja lähdettiin junailemaan Bernin kautta Lausanneen. Lausannessa ei aurinko aluksi paistanut, mutta Genevenjärvi oli silti kaunis ja junamatkoilla tunnelin jälkeinen elämä aiheutti VAU-reaktioita: viiniköynnös"pellot", serpentiinitiet, järvi ja sen toisella puolella nousevat lumihuippuiset vuoret.

Lauantaina lähdettiin Luganoon, joka sekin on Ticinossa. Puettiin kesävaatteet päälle, vaikka Bernissä ja lähes koko matkan ajan joko satoi tai oli sumuista. Melkein jo murheisten ajatusten kanssa sujahdettiin pitkään tunneliin, mutta tunnelin jälkeen aurinko paistoikin kirkkaasti ja junavaunullinen ihmisiä rupes nauramaan ja taputtamaan. Ja Luganossa oli niin kesä! Piknikeväiden kanssa maattiin auringossa palmujen reunustaman Luganojärven rannalla. Parasta! Melkein kuin Italiassa! Tähän asti suunnitelmat meni melkein kuin oltiin ajateltu. Seikkailu alkoi, kun päätettiin Bernin sijasta mennä mökille. Kesävaatteissa oli vähän viileää ulkona tonnin korkeudessa, mutta sisällä, jossa suomalaiset olivat enemmistö, oli ihan lämmin. Oliko se sitten korkeusero, seura vai mikä, mutta nyt Euroopassa tunnetaan lohjalaista huumoria. Ja "What happens in Ticino, stays in Ticino"...

Sunnuntaiaamu valkeni ja lähdettiin ennen kuin muut heräsivät, koska oli kiire dösälle. Dösä ei kuitenkaan tullut vielä tuntiin, joten ruvettiin liftaamaan. Ajajat levittelivät käsiään ollessaan pahoillaan, kun autoon ei mahtunut. No, dösä sitten viimein noukki meidät kyytiin. Bern oli jälleen mutkien takana, koska päädyttiin ensin Zürichiin pitsalle. Lopulta kuitenkin Fellergutiin syömään vähän lisää (raclettea!), ja yllättämään meidän joukon nuorin pienillä synttäribileillä! Juhliin osallistuivat, ne ketkä keittiössä sattuivat olemaan, oman kerroksen väkeä toisen kerroksen vahvistuksilla. Elämä keittiössä on mahtavaa! Edelliseen lauseeseen lisään tän viikkoiset lettu-, grilli- ja leffaillat.

Maanantaina jouduin jättämään vieraat viihtymään keskenään Berniin itse joutuen luennolle. Yhdessä kuitenkin kerettiin Gurtenille, Bernin vuorelle. Viimeiset yhteiset hetket olivat jotenkin tosi onnelliset: otettiin hyppykuvia niityllä lumihuippuiset vuoret taustana, ja aurinko paistoi! Oon niin kiitollinen mun ystävistä, seikkailusta ja näistä Sveitsin ihmisistä! Kiitos Isä! Parin viikon päästä sitten summataan, että mitä Alpeille jää (...stays in the in the Alps) ;)

Nikanderin parasta aikaa

Viime päivät ovat olleet ehkä elämäni intensiivisimmät. Muutettuani Berniin kuukauden alussa, 9 tunnin yöunet näyttää jäävän unelmiksi. Tuntuu melkein, että elän yhdessä päivässä kaksi. Yleensä edellinen kuvaus liitetän tylsyyteen, mut mä oon aika innoissani jos saan edes kuvitteellisia lisäpäiviä. Mun elämä on niin parasta nyt!

Viime viikolla, heti maanantaina, veljet tuli kyläilemään. He oli aika liekeissä, varsinki vanhempi veli, mun entisestä asuinpaikasta ja -talosta Emmentalin maaseudulla. Mut suurimman vaikutuksen teki vuoret ja vaellus. Ne kyl sytyttää mutkin kuukauksienkin jälkeen. Etukäteen hieman pelotti, että veljien reissu kuuluu sarjaan "valivali" -matkailu. Jos pientä valittamista olikin (no, kalliista juustofonduesta kyllä olikin!), ovelasti livahdin luennoille ja laitoin veljet keskenään Zürichiin kisaamaan tai Juralle vaeltamaan. Yhtenä päivänä kuitenkin kierrettiin läntinen Sveitsi pysähtyen ranskankielisen alueen vuoristossa. Vaellettiin 1,5 tuntia aika todella jyrkkää mäkeä ylös Leysin:iin, ja sielläpä odotti paras yllätys: lisää Nikandereita! Tää ei ollu sarkasmia.

Tiistaina Sveitsinmaalla olikin melkein puolet Somerniemen Nikandereista. Neljä mahtavaa pikkuserkkua hyvällä huumorilla varustettuine vanhempineen. Tää oli ehkä tilattu kehuminen, mutta totta silti joka sana! Heillä oli loma-asunto pari yötä 'leuka loksahtaa auki' -näköaloilla, vaikka sankka sumu tosin tuli välillä mökin ja maiseman väliin. Perjantaina ehdin Bernin kaupungin ja vähän kantoninkin matkaoppaaksi. Sateella Bernistä ei ehkä saa parasta mahdollista kuvaa, mutta kaiken voi paikata viimeistään Trubschachenissa Kamblyn keksitehtaassa. Jes, nyt kolmannella kerralla osasin syödä keksejä, niin ettei paha olo tullut. Tiedä sitten miten sotkussa sukulaisten vuokra-auto oli, jos keksejä sai syödä sen verran kuin osasi laskea :D

Berniin, opiskelija-asuntola Fellergutiin, muutin viime keskiviikkona, koska Bern, Bümpliz, ihmiset! Talossa asuu paljon vaihtareita ja olin jo muutamaan otteeseen käynyt tutustumassa omaan, ensimmäiseen, kerrokseen ja sen asukkaisiin. Vastaanotto oli siis lämmin, kun vappupäivän iltana menin keittiöön syömään. Keittiössä istuinkin sitten pari tuntia sen sijaan, että jotain oisin lukenut. Oikeaan aikaan osuin myös torstaina, kun kerroksen suomalaiset kutsuivat raclette-illalliselle. Ollaan jo monta vuotta sitten Lohjalla todettu, että keittiö on paras paikka. Ja täällä kerrosten keittiöissä tapaa ihan parasta jengiä. Perjantaina sain kutsun italialaiseen pitsailtaan, jossa aidot italialaiset tekivät italialaista pitsaa. 15 italialaisen kanssa oli ihan hyvä meno!

Lauantai oli aikamoinen päivä. Pelkkiä tähtihetkiä. Viikolla olin jo löytänyt Könizbergin, siis metsän, jossa on vaihtelevaa maastoa ja Alppi-näkymää. Paras treenipaikka tähän mennessä. Metsästä juoksin Zürichiin (no junalla menin) näyteikkunashoppailemaan ja saattamaan viimeisimmät vierailevat suvun jäsenet kotimatkalle. Veljet kai oli lähteny jo torstaina...? Zürichiin jäin vielä iltapäiväksi potemaan Suomi-angstia ystäväni kanssa, mikä ei ainakaan helpottunut meidän osallistuessa kolmiin polttareihin. Tulevan aviomiehen kaljakärrystä sai juomaa, taiteellisia tai liikunnallisia taitoja vastaan. Siis polttarisankari piirsi muotokuvia tai teki temppuja! Mä näytin yheltä tunnetulta saksalaiselta mieheltä... Polttariporukan miehet oli aika kovia juttelemaan, tykkäsin erityisesti siitä osasta, jossa mut identifioitiin berniläiseksi! Illalla Fellergutissa juhlittiin vielä suomalaisen vaihtarin synttäreitä. Synttärisankarilla oli juurikin parhaat kemut, joihin oli kutsuttu Fellergutin kermaa.

Samoilla silmillä ei kuitenkaan noustu uuteen aamuun, sunnuntain Sveitsin teologisten tiedekuntien futisturnaukseen. 8 joukkuetta, kaikki vastaan kaikki plus loppuottelut. Jokainen peli kesti 16 intensiivistä minuuttia. Alkuun näytti, että on tulossa rankkakin päivä, kun omasta alkuperäisestä joukkueesta puuttuikin moni, mutta päivän kuluessa vaihtopelaajien määrä kasvoi. Meidän joukkue ei päässyt finaaleihin, mutta mäpä teinkin pelaajan liikkeen ja ujuttauduin voittajatiimiin. Jokaisessa joukkueessa piti siis olla vähintään yksi nainen ja voittaneelta joukkueelta sellainen puuttui loukkaantumisen vuoksi. Päivän saldona hyvää jengiä, POKAALI, grillausta ja mustaksi potkittu nilkka. Ilta huipentui vielä kakkoskerroksen keittiöön, jossa poikain kanssa katottiin leffa ja istuttiin sen jälkeen tunti pimeessä.

Odotettavissa tällä viikolla: No siitä kuulette ensi viikolla ;) Mä lähen keittiöön!

Häämatkalla

Ei, en ole mennyt naimisiin. Enkä varmaan pystyisi pitämään sellaista onnea omien häiden yli salassa. Suomen kielellä toi vaan toimii myös niin, että kun matkustan toiseen maahan häihin, niin oon tavallaan häämatkalla. Ja häämatkalle lähdin Suomen Poriin. Ja näitä häitä kuvailee sana kaunis!

Lentokentillä (Genevessä ja pois tullessa Helsingissä) oli aivan mieletöntä tuuria. Genevessä sattui olemaan hyvä sveitsiläinen ystäväni matkalla Norjaan ja Helsingissä opiskelukaveri lähdössä Saksaan. Jes! Lentokenttähengauksen pitäis olla just tommosta! Mut ei hyvää ilman pieniä vastoinkäymisiäkin. Hukkasin rannekelloni (täytynee ostaa Swatch..harmi), reväytin selkäni laittaessani sukkaa jalkaa (aivan mahdollista), telon käteni suihkussa (kuka jättää sen suihkun aina sellaseen asentoon?!) ja mun juhlakengät oli tosi hyvässä piilossa koko viikonlopun (10 minuutissa löytää kyllä korvaavat).

Hääpäivänä lähdimme yhdessä ystäväni kanssa salaisuuksista puhuen ajamaan kakkostietä kohti Porien Ässien kotikaupunkia. Autojen torvensoitosta vielä kuuli, että mestaruus hiveli paikallista väkeä. Toisenlaiset, oikeesti onnelliset hymyt, nähtiin kuitenkin kirkossa ja hääjuhlassa. Vihkimiseen oli valittu ihan todella kauniit tekstit, virsissä oli osuvat sanat ja vihkipari vaan oli upea.

Juhlapaikka oli kaunis ja elegantisti koristeltu. Pöytää oli katettu niin, että jokaisen edessä oli kaksi haarukkaa ja kaksi veistä. En oo ikinä ollut syömässä sellaisessa paikassa, jossa pitäisi miettiä, missä järjestyksessä kaikkia kapuloita käytetään. Kaikki ruoka oli kyllä todella hyvää! Kannatti jättää aamulla tilaa kaikelle sille hyvälle. Ruokailujen välissä oli ohjelmaa just sopivasti, ettei ajan nopeaa kulumista oikein tajunnut. Morsiammen suku ja ystävät olivat hyvin musiikillista sakkia. Sisarukset esiintyivät soittaen, toinen kaasoista oli sanoittanut ja säveltänyt avioparille laulun, ystävät kertoivat elävää tarinaa parin ensitapaamisesta ja bestman piti rohkean, yhden sanan puheen. Parasta kuitenkin oli katsella, miten rakastuneita ja onnellisia olivat tuore mies ja vaimo. Varsinkin tanssiessa!

Yötä taivaalla koristi isoin näkemäni kuu. Oon todella onnellinen siitä, että ystäväni löysi itselleen kauniin ja ihanan vaimon. Hymyilin niin koko päivän. Taisin pari kyyneltäkin tipauttaa silmäkulmasta, ja se on aika paljon multa.
Toistaiseksi tuntemattomalta runoilijalta teille, Jukka ja Liisa.

Tässä seison ja sua katselen.
Hymyilet, puristat kättäni lujempaa.
Näet minut lempeästi, syvälle.
Tässä seison ja tahdon olla.
Älä irrota otetta, muuten pakahdun!
Rakastan sinua rakkaani, kuiskaat.
Tässä seison enkä muuta voi.
Tahdon parasta sinulle, mutta täydellinen en ole.
Jumala meitä auttakoon. Siunaa meitä!
Tässä seisomme. Yhdessä.

KESÄÄÄÄ!!!

Suomen kesäillan linnut on laulaneet täällä jo melkein kuukauden, mut tällä viikolla kesä ei oo ollut vain lintujen laulussa, vaan se tuntui ihan iholla: +20...+28 astetta! Huippua! On voinut kulkea vähissä vaatteissa, tuntea kuinka hiki alkaa valua selkää pitkin kuumassa, tunkkaisessa ratikkassa ja syödä paljon jätskiä. Parissa päivässä on talven kalpeus saanut kyytiä ja mulla on rusketusrajat! Ja hei, puissa on jo melkein lehdet!

Mutta sää on ollut hyvin vaihtelevaakin. Lehdissä on puhuttu paljon, että ekstreme-sää on vallinnut monta kuukautta. Kenkien hajusta huomaa, että vettäkin on tullut. Eilen piti vielä kaivaa kintaatkin esiin, kun aamulla satoi räntää. Viime viikonloppuna mietin ennen kauniita kesäpäiviä, että minkä takia Saksassa, kun siellä käyn, ei ikinä voi paistaa aurinko. Mut muuttahan se keli sitten.

Ystäväni viettää omaa vaihtovuottaan Saksan Heidelbergissä ja tehtiin treffit Karlsruheen. Ihan kivannäköinen kaupunki, jota nähtiin sen verran, kun ei satanut. Muuten tuhlattiin vähän rahaa. Karlsruhen kaupungin keskellä oli semmoinen puisto, jossa saattoi edetä kapeaa jokea pitkin pienillä lemmenlaivoilla. Mun huomion kuitenkin vei neljä norsua. Puisto oli kai samalla jonkinlainen eläintarhan tyyppinen alue. Mä en ollut ennen 12.4.13 nähnyt eläviä norsuja. Ei ne Babarin näköisiä olleet, vähän rumiakin ehkä, mutta vaikuttavia!

Matka jatkui Heidelbergiin ja pääsin majoittumaan pieneen, mutta todella upeaan opiskelija-asuntolaan. Sisääntulo oli hyvin näyttävä, ja talo sisälsi monenlaisia huoneita. Ulkokuorta hienompaa, niin kuin usein on, olivat ihmiset, jotka jättivät suuremman vaikutuksen. Iloisia ja ystävällisiä. Sain kutsun synttäreillekin, joissa tanssittiin amerikkalaisia ja israelilaisia seuratansseja. Ja mä tunsin osan tansseista! Kiitos Kleinkunstabendin viime joulukuulta! Heidelberg oli kyllä todella kaunis kaupunki Neckarin varrella ja kukkuloiden välissä. Vanhat kaupungit tekee aina vaikutuksen. Ja italialainen jäätelö! Euron palloja olin liian heikko vastustamaan. Kun nousee serpentiinipolkuja ylös päin, näkee taas maailmaa eri silmin ja eri valossa. Ja näkee ihmisiä, jotka opiskelee puistossa. Muistan miettineeni, että pystyyköhän sitä oikeesti puistossa tehokkaasti lukemaan.

Puistolukemista pääsinkin kokeilemaan jo parin tunnin päästä, kun paluumatkan juna-aikataulut kusi ja hengailin Baselissa tunnin. Menin puistoon istumaan ja siinä kesäillassa kaivoin kirjan esiin. Eikä ollutkaan hullumpaa! Kuluneen viikon saksan tuntikin siirrettiin ulkoilmaan ja harrastin enemmänkin opiskelua auringon alla. Täällä siihen on aika hyvät mahdollisuudetkin, kun puistoja on yliopistorakennusten ympärillä.

Sadepäivälle ehkä juuri sopivastikin osui international dinner, jossa eri kansallisuudet tarjosivat kotimaidensa hyvää. Tarjolla oli kyl kaikenlaista hyvää, vaikka itsekehumisen puolelle menee se, että team Finland:lla oli paras pöytä. Panostus oli hurjaa: tarjolla oli kylmäsavuporoa, mämmiä, leipäjuustoa lakkahillolla ja tietty karkkeja. Satuin vierailemaan Suomessa juuri oikeaan aikaan, että saatiin aitoa suomalaista. Suurin ja samalla hauskin saavutus oli korvapuustit, jotka leivottiin yhdessä. Pojille täytyy antaa extra creditit tarjoilupöydän laitosta.

 Sitten vaan lisää hyviä kelejä, että pääsee vaeltaa, jei!

Vatsalihaksia

Sanotaan, että kun tekee monipuolista urheilua, niin se kehittää. Kai se pätee vatsalihaksiinkin, kun tekee erilaisia liikkeitä. Perinteisten salitreenien lisäksi oon empiirisesti todennut, että vatsalihakset on ne lihakset, jotka eniten särkee juoksukauden avauskisan jälkeen. Mut treeni, josta eniten tykkään, on nauraminen. Ja pääsiäinen meni melkein ylikunnon puolelle!

Parin vuoden takainen kesätyöpaikka Lahessa tarjosi halpamatkan pääsiäiseksi Levillä. Tökäriksikin kutsuttu seurakunnan pääsiäisleiri koostui nuorista ja niin kutsutuista vanhoista nuorista, kaikista TOdella hyvistä tyypeistä. Matka alkoi siis jo varsin hilpeissä tunnelmissa kiirastorstain messussa, jonka jälkeen lähdettiin yötä myöten ajamaan kohti Kittilää. Alkuun olin vähän vierastanut yöajoja kumpaakin suuntaan dösässä, mutta lattialla tai vakaa-asennossa penkissä nukkuu, viimeistään sitten poistulomatkalla.

Leirillä ehdittiin viettää neljä päivää rinteessä tai muuten Levillä hengaten. Itse käytin ajan hiihtäen, tehden viimeistelytreenejä hiihtokauden viimeistä kisaa varten. (Kisaa oli kiva hiihtää, mutta tulosten katsominen oli myrkkyä.) Rinnepäivät näyttivät ilmeisen rankoilta, kun jengi lakosi patjoilleen päivän jälkeen. Reilu 30 halpamatkalaista majoitettiin Kittilän työväentalon salin lattialle, jossa vihreä pressu erotti tytöt pojista. Syömisen, saunomisen ja pääsiäisyönmessun lisäksi ei ollut muuta ylhäältä päin saneltua ohjelmaa. Ja hyvä niin, hengailu oli just kivaa :)

Suunnilleen viimeksi vuosi sitten eräässä vantaalaisessa tehtaassa olin nauranut niin kuin nyt pääsiäisenä. Melkein olin jo unohtanut miltä tuntuu, kun poskiin sattuu, kun sattuu vatsalihaksiin niin, että on pakko mennä lattialle. Tai että nauraessa tulee todella kuuma! Kuumuuteen ja vaatteisiin liittyen päivänvalon näki uusi sanonta: ”tehdä nikanderit”. Muutkin menneisyyden/tulevaisuuden jutut saivat kuuluvuutta, ja tourettekin tuli hetkeksi esiin. Mulla ei taida olla enää mitään hävettävää. ”Täähän ei voi jatkua näin.” Mutta jatkui vain, ja mulla oli silti parasta aikaa, nauru raikaa :D

Nää lahtelaiset on paitsi hyviä jutun kertojia, myös anteliaita. Viimeiseksi laskupäiväksi mulle kerättiin laskettelukamat. Jostain vaan löyty sukset, monot, sauvat, kypärä, kortti, housut ja laskettelulaseja jo kolmea eri kappaletta. Tossa vaiheessa on enää paha sanoa, että en mä tuu. Kevätauringossa kylpevä Levi oli lopulta niin jees, että ostin pari päivää sitten omat kamat fiiliksellä, että Lahti ja laskettelu on tulevaisuutta, ainakin jossain määrin.

Oonpas iloinen, että lähdin messiin Tökärille, vaikka univeloista selviäminen vei lähes viikon. Muistin pitkästä aikaa, miksi Suomi on aika tosi jees ja miksi tänne ehkä sittenkin haluun tulla takaisin. Oman alan töihinkin on taas ihan erilainen liekki. Kiitän naurettavan hyvästä matkaseurasta ja pääsiäistropadissa on totuus kaikilla kierroksilla. Ja nyt etsin sit  kokovartolopeiliä, että voin tarkistaa paljonko on matkaa eightpackin näkyvyyteen ;)  

Hihihi Hihihi

Jes, paljon juttuja ja vähän unta. Ei siis oo optimaali, mutta eräs yötyöläinen Lahdesta on jo monta vuotta sanonut, että väsyneenä on hauskempaa. Tällä viikolla niin totta! Oon vihdoin päässyt nauramaan kunnolla niin, että muut kuulee ja... No kuulee sitä mun legendaariseksikin nimitettyä naurua. Mä tykkään nauraa, kun sillon yleensä on hauskaa, ja hauska on kivaa. Kivaa, kun on kivaa!

Jos tätä nyt kronologisesti aikajärjestykssä kirjoittaa, niin toissa viikollakin oli jo tosi kivaa. Oon istunut kahviloissa monena iltana, monen eri ihmisen kanssa juoden kaakaota ja puhuen kevään piknikeistä. Lämmintä säätä odotellessa. Swizz Quizz tarjosi tilaisuuden testata tietämystä Sveitsistä. Joukkueemme koostui itseni lisäksi kahdesta tanskalaisesta ja saksalaisesta. Täytynee todeta, että tietämyksemme oli vajavaista, mutta visan maisteluosuudet ja kisan jälkeinen juustofondue saivat neljänneksi sijoittuneen joukkueemme hymyilemään.

Jokaisessa urheilulajissa, joita täällä harjoitan, on näkynyt myös se ei-niin-hauska -puoli. Mitähän ajattelin, kun jätin säärisuojat Suomeen?! Siis mitä, täällä Juralla sataa lunta ja mä koitan hiihtää pertsaa liisterit pohjassa... Ai sauna ei kuulu uimahallin hintaan? Uiminen hallissa on kyllä liian pro-touhua. Tykkään enemmän tosta sauna-laituri-hyppää! -yhdistelmästä.

Viime keskiviikkona suomalaiset täällä oli poikkeuksellisen hauskaa seuraa. Tai siis ainahan suomalaiset on, mutta tuolloin erityisesti. Ympäristön suojelusta puhuminen saksan kielellä toi mieleen 90-luvun helmen. Nyt mäkin ymmärrän miksi sana Hausmüll naurattaa ;) Samaisena keskiviikkoiltana myös todistimme epäluuloisille kämppiksille, että raamiksessa voi olla hyvinkin hauskaa. Päivän sanoja: Hausmylly, Fil. ja ilo.

Torstaisen teologioluen sanaselitysillan (kupla-kuppa) jälkeen viikko huipentui viikonloppuun Sveitsin Gold coastille, Sveitsin O.C. Hyvän ystävän, neiti A:n, kanssa pääsimme hoitamaan toisen ystävän kissaa, kissan perheen seikkaillessa jossain tuolla vuorilla. Majoituspuoli oli todella hulppea kaikilla herkuilla, joihin kuului automaattivaihteinen Volvo C30. Lauantaina kuluikin päällisin puolin tien päällä, välillä pysähdellen suomalaisella kevättorilla, Rheinfallissa (kuulemma Euroopan suurin vesiputous) ja Kontanzissa Saksan puolella Bodenseen rannalla. Lähes joka toisella autolla nähtiin Sveitsin kilvet, ja niin ymmärtää miksi: Saksa on niin halpa. Meidän roud trip kääntyikin ostosmatkaksi, ja tällä kertaa kenkien sijaan mukaan lähti kaksi laukkua. Ai joo, kannattaa välillä ottaa se passi mukaan, ni ei tarvii rajoilla hikoilla!

Oon vaan päässyt tekemään kivoja juttuja, ja tänään pääsin tekemään vähän rippikoulutyötäkin Zürichissä suomenkielisessä messussa. Oon kyllä aika liekessä tulevan kesän kesäteologin hommista toistaiseksi mulle tuntemattomassa rannikkokaupungissa Suomessa. Vaikka kesään onkin vielä (onneksi) aikaa, Suomi liittyy lähitulevaisuuteen niin, että pääsiäiseksi oon taas lentämässä sinne... Jeejee Levi, ihan jees Kontiolahti ja niin huippuu tulla tänne takaisin!

Alppielämää

Sanojen kuvailemaa

Terveisiä Gräubundenin kantonista, josta löytyy mm. Davos, St. Moritz ja Dario Cologna. Vietin viikonloppua erityisesti St. Moritzissa ja tänään osallistuin Engadin Skimarathoniin. Reilu 10 000 muun hiihtäjän kanssa, ja muistin taas miksi en tykkää massahiihdoista. Kuljetuksia lähtöpaikalle oli liian vähän, lähtöpaikalla oli ihmismuuria joka kohdassa ja myöhästyin lähdöstä 4 minuuttia. Toisaalta sain hiihtää ekat 6km yksin leveillä baanoilla. Mut yleisesti viikonloppuna meni kyl lähes kaikki pieleen, ja sudetti niin, etten osannu nauttii mistään. Junassa ehkä vähän kuitenkin aikas makeista maisemista.

Edellisviikonloppu kului sekin kisaten Alpeilla, mutta ihan eri fiiliksellä. Korkeakoulujen skabat järjestettiin Feutersoeyssä. Sielläkin ihan todella upeet kelit, ja ainoan varjon taivaalle heitti kavereina mukaan tulleet tutut kurkkukipu ja yskä. Kaksipäiväisten kisojen ekan päivänä koin ensimmäisen seinän moneen vuoteen. Sunnuntain kisaan lähdinkin raglette-tankkauksella. Sain yöpaikan vuokranantajan vanhempien alppiasunnossa, jossa huolto pelasi! Sain enemmän kuin olin osannut edes toivoa! Sunnuntaina pääsin myös vihdoin kelkkailemaan. Menimme pienellä jengillä Zweisimmeniin. Ensin matkustettiin dösällä ylös, vuokrattiin puiset pienet kelkat ja lähdettiin tulemaan alas. Alamäki oli semmoset 7km, kapeaa ja mutkaista tietä. Kelkan ohjaaminen olikin silleen rankkaa, että alhaalla olin ihan hapoilla, mut just mahtavaa!

Feutersoeyssä vastaan tuli lisää suomenkielen taitajia. Alkuun melkein jo luulin, että osaan sveitsinsaksaa, kun ymmärsin. Mutta tää jätkä puhui oikeesti suomea. Hänen äitinsä on Suomesta. Alan tässä tajuumaan, miksi ihmiset jää tänne, siis työn tai puolison lisäksi: Tää vaan on niin upee maa! Vaikka tällä viikolla kuulinkin paljon negatiivisia juttuja sveitsiläisistä, jatkoaika täällä ei enää kauhistuta vaan houkuttais aika paljon.

Oon todella ihastunut Berniin ja päätin tehdä jotain, että saadaan edes vähän olla yhdessä. Hain huonetta opiskelija-asunnoista ja sainkin (jollei takaiskuja tuu)! Tosin vain toukokuuksi, mutta sekin kelpaa mulle. Sitten teologien torstaioluelta ei tarvii juosta liian aikaisin junalle. Ja yksi tän viikon mahtavista jutuista oli suomenkielinen raamis. Se oli semmoi keidas, sanaa ja rukousta suomenkielellä. Ja naurua, jei! Hyvät läpät tuli niin uniin, että heräsin omaan nauruuni. Hahaa :D

Fazit. Ja ja, viel Langlauf mit Krippe... Aber in der Sonne sind die Loipen just awesome! Ich mag Bern und für Mai habe ich ein Zimmer in Bern bekommen, jippii! Und ich bin verliebt in die Schweiz. Falls jemand hat eine Idee wie ich hier bleiben kann, bitte erzälh mich! Im nächsten Sommer habe ich schon ein Job in Finnland...

Kuvien sanelemaa

Gstaad

Feutersoey

Sparmoosen-Zweisimmen 7km kelkkamäki

Treenimaastot Aeschiriedissä

Erasmus skiweekend Fischalp

Fiesch

Fieschalp

Jossain Wallisissa

S-chanf, Engadin Skimarathon, maali

Ja alhaalla Flachlandissa on jo kevät! Viime viikolla tohon takapihan pellolle levitettiin paskaa ja Zürichissä on +14

Mahdollisuuksia ja elämyksiä

Jes! Paluu Sveitsiin! On kyl mahtava tilanne, kun kaikki on tuttua ja voin vaan nauttia. Plussaa: Tunnen itseni tosi sveitsiläiseksi ostettuani GA:n (General Abo). GA on lippu, jolla voi matkustaa lähes koko Sveitsissä ilmaseksi! Tai eihän paikallinen VR, eli SBB, ilmaista huvia tunne, mutta maksamalla könttäsumman kerralla, voi mennä miten huvittaa. Mulla on nyt aivan mielettömät mahdollisuudet! Mä voin tehdä mitä vaan!

Kevätlukukausi pärähti käyntiin ja on ollut aivan huikee viikko! Ainoa takaisku oli kuulla, että joudun uusimaan kreikkaa 5 pisteen verran, ja keväällä olis aika pakko saada ne 28 noppaa pistetilille... Mut tällä kertaa on mielenkiintoisia kursseja ja ne on järkevästi lukujärjestyksessä, vaikka se tarkoittaa, että sängystä täytyy ryömiä ylös pari kertaa viikossa epäinhimillisen aikaisin.

Suksipussikaan ei enää paina niin paljon kuin ennen, vaan se alkaa tuntua jo olkapäähän asennetulta raajalta. Uutta raajaa raijatessa oon saanut ehkä sääliviäkin katseita, mutta myös se on myös tuonut sympatiaa. 1) Kiitos Lufthansa! Ei ylimääräisiä maksuja suksista! 2) Kun näyttää eksyneeltä uudessa paikassa etsiessä latuja, saattaa paikallinen autollinen ihminen ottaa kyytiin ja viedä ladun luo! Multa ei kuitenkaan irronnut sympatiaa vanhemmalle miehelle unisex-pukuhuoneessa, joka ei ymmärtänyt lähteä syömään energiapatukkaansa muualle mun vaihtaessa vaatteita...

Treenaamisen vastapainoksi tarvitaan palautumista, mut kans muita huveja. Uudet Erasmus-opiskelijat ovat saapuneet ja Erasmuksenkin osalta on uusi kausi korkattu. Viikolla oli parina iltana kaikkien kesken tutustumista. Keskustelun aloittajina toimivat hyvin kolme peruskysymystä: nimi, maa ja oppiaine. Ja viikonloppu vietettiin pienemmällä porukalla ALPEILLA! Koko Skiweekend meinasi mennä ohi, kun sorruin Aku-maiseen pohdiskeluun, että pitäiskö lähteä vai ei. Ja hetken jo näyttikin, että jään kotiin haaveilemaan, mutta sitten saapui ilouutinen ja vieläpä huokeella hinnalla. Isot kiitokset Anitalle ja Annalle!

Skiweekend tapahtui Fieschalp:ssa Wallisin kanttonissa, jossa majapaikka oli aivan rinteiden vieressä noin 2000 metrissä. Laaksosta ylös matkattiin köysiratavaunulla (Seilbahn), jossa ensimmäisellä matkalla matkustajia viihdytettiin perinteisellä sveitsiläisellä musiikilla. Tuo musiikillinen matka oli oma neitsytmatkani kyseisellä kulkupelillä. Se oli niin jees jo maisemienkin puolesta, että ajelin sillä ylös alas muutamaan otteeseen.

Ja hei, täälläpä paistaa aurinko! Rinteet näyttivät TOdella houkuttelevilta, mutta mä lähdin hiihtämään... Ja sattuipa niinkin, että viikonloppuna messissä oli kaikkiaan kolme suomalaista, joilla kaikilla on kilpahiihtotaustaa. Ulkomaalaisten silmissä on nyt kuva, jonka mukaan KAIKKI Suomessa hiihtää. Rinteitä lukuunottamatta pääsin kuitenkin osaksi Alppi-elämää lauantaipäivän päätteeksi. Oli kuin otos suoraan leffasta, jossa oven avatessa on jo bileissä! Jeejee Alpit!

Lomaa, lukemista ja kokemista

Syksy ylitti kaikki odotukset ja aikakin on ehkä silottanut vastoinkäymisiä. Kaikki suunnitelmat ovat lähes toteutuneet, mutta hiihto takkuaakin pahasti. Suomessa oli siis tarkoitus hiihtää paljon ja paljon paremmin kisoja 1½ kuukautta. Ikävästi yskä, nuha ja kurkkukipu jarruttaa mun menestystä ja estää jopa lähtöviivalle pääsemistä. Vaikka olisikin terve, mitalit jaeltaisiin kuitenkin eri osoitteisiin; viitenä päivänä suksilla koko syksynä Sveitsissä ei ehkä oo se tie onneen...

Jos en oo ollu ladulla, oon nukkunut uskomattomia määriä ja lukenut tentteihin. Tentteihin lukemisesta tulikin arvaamatta hyvinkin aggressiivista. Maailman muista kirkkokunnista löytyikin luterilaisuuden edustajana käsittämättömiä juttuja. Ekumenia on helpompaa kentällä, paperilla erot vaan syvenee.

Sitten lensin tenttimatkalle Berniin. Ja nyt tiedän, kun puhuttiin tenttipelosta, että mitä se on. Ensimmäiset suulliset tentti jännittivät yhtä paljon kuin hiihtokisat. Huoneessa mun lisäksi oli luennoitsija ja assistentti. Luennoitsija latasi kysymyksiä ja assistentti kirjoitti mun sanelemat vastaukset. Vartti aikaa vakuuttaa, että jotain osaan. Toisin kuin hiihdossa, täältä niitin menestystä! Kaksi suullista tenttiä SAKSAN kielillä läpi! 

Tenttireissu kesti reilut kolme päivää, mut siinä ajassa kerkee tapaamaan neljää eri kansallisuutta, näkemään kaksi eri maata ja kokemaan asioita, joita ei ole ennen tehnyt. Sveitsissä hyvästelin saksalaisen erasmus-kaverin ja puolalaisen ystävän, iloisia jälleennäkemisiä paikallisten opiskelukavereiden kanssa, olin ekaa kertaa Starbucks:ssa ja jäin kiinni pummilla matkustamisesta. Käytin ulkomaalaiskorttia ja puhuin itseni ulos maksuvelvollisuudesta. Omatunto oli kuitenkin niin huonona, että mun oli ostettava lippu jälkikäteen.

Mut Saksa ja Nürnberg oli se toinen kohde. Oonpas iloinen, että pääsin sinne käymään! Kävin tsekkaamassa kaverini vaihtokaupungin, ja Nürnberg on upea! Linna, vanha kaupunki, joen varsi, natsipaikat. Seisoin samoilla paikoilla kuin Hitler. Kaverini oli myös mahtava opas, ja opas, joka kulki just oikeaa vauhtia, että mäkin osasin pysähtyä. Kiitän siitä ja koko vierailusta! Paikallinen tuntee myös parhaat ruokapaikat. Ah, perunasalaatti ja bratwurst! Yhden yön ja iltapäivän jälkeen lentokone lennättikin mut jo takaisin. Mut parin viikon päästä paluu Switzerlandiaan, jei!

Lomaa Suomessa

Suomeen lentäminen tuntuu jotenkin aina olevan hankalaa. Marraskuussa matkalaukku ei seurannu mun matkareittejä, ja viime kerralla 23.12. lennot oli monta tuntia myöhässä. Aatonaattona muutama muukin ihminen halus päästä kotiin jouluksi. Mut 16 tunnin matkustus oli kuitenkin aika kivaa, kun Bernistä samaan junaan hyppäsi suomalaistyttö, jonka oli nähnyt vain kerran aiemmin syyskuussa. Geneven lentokentällä oli ihan hauskaa odotella 4 tuntia, kun oli seuraa. Vaikka raaka kala on epäilyttänyt mua, päädyttiin syömään sushia. Aikas todella hyvää! Ekan lennon jälkeen päästiin odottelemaan lisää Kööpenhaminaan. Siellä kuitenkin meinas tulla tilannetta, kun lentolippuja pitikin vaihtaa. Mut päästiin kotiin. Oli mahtavaa nähdä lunta, kun omilta kulmilta kaikki oli just sulanut pois.

Joulu oli tänä vuonna nopeesti ohi, kun hyppäsin melkein lennosta joulupöytään ja heti joulun jälkeen lähdin Lappiin. Tarkemmat kordinaatit oli Pyhätunturi ja Kairosmaja, jossa vietin juurikin parhaan loman muiden opiskelijoiden ja nuorten aikuisten kanssa Kansan Raamattuseuran riveissä. Puitteet oli tosi makeet ja nauttisin jokapäiväisestä saunasta ja avannosta. Leiri oli aika back to basics, siis lautapelit rokkas eikä aina niitäkään tarvittu. Mahtia oli vain jutella vanhojen tuttujen kanssa ja tutustua uusiin mahtaviin ihmisiin! Pääsin kans kokeilemaan lumikenkäilyä. Se oli ihan kivaa ekstremeä, mut tarviin viel paljon enemmän kärsivällisyyttä siihen hommaan. Vois hiihtäessäkin yrittää pysähtyä useemmin, niin näkis kuinka upee Lappi on! Tän Lapin matkan parasta antia oli ehkä kuitenkin väkevän sanan kuuleminen. Oon ollu aika näännyksissä...

Tammikuun alussa täytin maagiset 25 vuotta. Toi on just tommoi pätevä ikä: en oo liian nuori enkä ollenkaan liian vanha, vaan parhaassa iässä! Sitten menin käymään nuorten pikkuserkkujeni luona Somerniemellä, ja näin kuinka Pleikkari onkin nykyään aika pienessä koossa. 2000-luku... Joulupukki päivitti mua kuitenkin sen verran, että persoonallinen puhelin vaihtui kosketusnäyttö-Lumiaan ja lahjoin itseäni uudella läppärillä, joka näyttää hd-kuvaa!

Täällä Suomessa koitan parhaillaan lukea tammikuun lopulla oleviin tentteihin, joita varten lennän muutamaksi päiväksi Berniin (jei!). Homman, siis lukemisen, hankaluus tai saamattomuus liittynee puolilta päivin heräämiseen. Opintopisteet kuitenkin motivoivat mua, toivottavasti vaan tarpeeksi ajoissa. Hyvää päivää!