Viikko sitten perjantaina mua viihdyttämään saapui kolme parasta ystävää Suomesta. Olin pari viikkoa aiemmin miettinyt, että missä kaikkialla voisimme vierailla ja näyttää sveitsiläistä elämäntapaa. Lähes kaikki suunnitelmat kusi, tavallista sveitsiläistä elämää ei juurikaan nähty. Sen sijaan matka muuttui seikkailuksi ja opiskelijaelämä tuli tutuksi. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin odotettiin!
Lähdin jo helatorstaina vieraita vastaan, tosin Ticinon kautta. Ticino on italiankielinen kantoni Etelä-Sveitsissä. Naapuri oli viikolla kysynyt, että huvittaisko lähteä mökille Ticinoon. No todellaki! Ja vau, millä paikalla mökki olikaan! Vuoren rinteellä, ja joka suunnassa näkyi vuoria vihreine rinteineen. Auringon säteet vain jäivät pilvien taa. Meitä oli torstaina viisi mökkiläistä. Kun muut oli kaatamassa puita, mä juoksin serpetiiniteitä ylös alas. Muuten semmosta rentoo meininkii, hengailua, takkatulta. Yhdessä syöminen on kyllä parasta. Opin myös millasia stereotypioita eri kantoneista kerrotaan: Berniläiset ovat hitaita, Aargaulaiset eivät osaa ajaa, ja Ticinosta kertoo lause: "What happens in Ticino, stays in Ticino."
Perjantaina monien päänkääntö-yritysten jälkeen lähdin aamulla aikaisin Zürichiin ystäviäni vastaan. Oli samaan aikaan jännää ja ihanaa nähdä tuttuja kasvoja. Lentokentältä napattiin reilipassit matkaan ja lähdettiin junailemaan Bernin kautta Lausanneen. Lausannessa ei aurinko aluksi paistanut, mutta Genevenjärvi oli silti kaunis ja junamatkoilla tunnelin jälkeinen elämä aiheutti VAU-reaktioita: viiniköynnös"pellot", serpentiinitiet, järvi ja sen toisella puolella nousevat lumihuippuiset vuoret.
Lauantaina lähdettiin Luganoon, joka sekin on Ticinossa. Puettiin kesävaatteet päälle, vaikka Bernissä ja lähes koko matkan ajan joko satoi tai oli sumuista. Melkein jo murheisten ajatusten kanssa sujahdettiin pitkään tunneliin, mutta tunnelin jälkeen aurinko paistoikin kirkkaasti ja junavaunullinen ihmisiä rupes nauramaan ja taputtamaan. Ja Luganossa oli niin kesä! Piknikeväiden kanssa maattiin auringossa palmujen reunustaman Luganojärven rannalla. Parasta! Melkein kuin Italiassa! Tähän asti suunnitelmat meni melkein kuin oltiin ajateltu. Seikkailu alkoi, kun päätettiin Bernin sijasta mennä mökille. Kesävaatteissa oli vähän viileää ulkona tonnin korkeudessa, mutta sisällä, jossa suomalaiset olivat enemmistö, oli ihan lämmin. Oliko se sitten korkeusero, seura vai mikä, mutta nyt Euroopassa tunnetaan lohjalaista huumoria. Ja "What happens in Ticino, stays in Ticino"...
Sunnuntaiaamu valkeni ja lähdettiin ennen kuin muut heräsivät, koska oli kiire dösälle. Dösä ei kuitenkaan tullut vielä tuntiin, joten ruvettiin liftaamaan. Ajajat levittelivät käsiään ollessaan pahoillaan, kun autoon ei mahtunut. No, dösä sitten viimein noukki meidät kyytiin. Bern oli jälleen mutkien takana, koska päädyttiin ensin Zürichiin pitsalle. Lopulta kuitenkin Fellergutiin syömään vähän lisää (raclettea!), ja yllättämään meidän joukon nuorin pienillä synttäribileillä! Juhliin osallistuivat, ne ketkä keittiössä sattuivat olemaan, oman kerroksen väkeä toisen kerroksen vahvistuksilla. Elämä keittiössä on mahtavaa! Edelliseen lauseeseen lisään tän viikkoiset lettu-, grilli- ja leffaillat.
Maanantaina jouduin jättämään vieraat viihtymään keskenään Berniin itse joutuen luennolle. Yhdessä kuitenkin kerettiin Gurtenille, Bernin vuorelle. Viimeiset yhteiset hetket olivat jotenkin tosi onnelliset: otettiin hyppykuvia niityllä lumihuippuiset vuoret taustana, ja aurinko paistoi! Oon niin kiitollinen mun ystävistä, seikkailusta ja näistä Sveitsin ihmisistä! Kiitos Isä! Parin viikon päästä sitten summataan, että mitä Alpeille jää (...stays in the in the Alps) ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti