Vatsalihaksia

Sanotaan, että kun tekee monipuolista urheilua, niin se kehittää. Kai se pätee vatsalihaksiinkin, kun tekee erilaisia liikkeitä. Perinteisten salitreenien lisäksi oon empiirisesti todennut, että vatsalihakset on ne lihakset, jotka eniten särkee juoksukauden avauskisan jälkeen. Mut treeni, josta eniten tykkään, on nauraminen. Ja pääsiäinen meni melkein ylikunnon puolelle!

Parin vuoden takainen kesätyöpaikka Lahessa tarjosi halpamatkan pääsiäiseksi Levillä. Tökäriksikin kutsuttu seurakunnan pääsiäisleiri koostui nuorista ja niin kutsutuista vanhoista nuorista, kaikista TOdella hyvistä tyypeistä. Matka alkoi siis jo varsin hilpeissä tunnelmissa kiirastorstain messussa, jonka jälkeen lähdettiin yötä myöten ajamaan kohti Kittilää. Alkuun olin vähän vierastanut yöajoja kumpaakin suuntaan dösässä, mutta lattialla tai vakaa-asennossa penkissä nukkuu, viimeistään sitten poistulomatkalla.

Leirillä ehdittiin viettää neljä päivää rinteessä tai muuten Levillä hengaten. Itse käytin ajan hiihtäen, tehden viimeistelytreenejä hiihtokauden viimeistä kisaa varten. (Kisaa oli kiva hiihtää, mutta tulosten katsominen oli myrkkyä.) Rinnepäivät näyttivät ilmeisen rankoilta, kun jengi lakosi patjoilleen päivän jälkeen. Reilu 30 halpamatkalaista majoitettiin Kittilän työväentalon salin lattialle, jossa vihreä pressu erotti tytöt pojista. Syömisen, saunomisen ja pääsiäisyönmessun lisäksi ei ollut muuta ylhäältä päin saneltua ohjelmaa. Ja hyvä niin, hengailu oli just kivaa :)

Suunnilleen viimeksi vuosi sitten eräässä vantaalaisessa tehtaassa olin nauranut niin kuin nyt pääsiäisenä. Melkein olin jo unohtanut miltä tuntuu, kun poskiin sattuu, kun sattuu vatsalihaksiin niin, että on pakko mennä lattialle. Tai että nauraessa tulee todella kuuma! Kuumuuteen ja vaatteisiin liittyen päivänvalon näki uusi sanonta: ”tehdä nikanderit”. Muutkin menneisyyden/tulevaisuuden jutut saivat kuuluvuutta, ja tourettekin tuli hetkeksi esiin. Mulla ei taida olla enää mitään hävettävää. ”Täähän ei voi jatkua näin.” Mutta jatkui vain, ja mulla oli silti parasta aikaa, nauru raikaa :D

Nää lahtelaiset on paitsi hyviä jutun kertojia, myös anteliaita. Viimeiseksi laskupäiväksi mulle kerättiin laskettelukamat. Jostain vaan löyty sukset, monot, sauvat, kypärä, kortti, housut ja laskettelulaseja jo kolmea eri kappaletta. Tossa vaiheessa on enää paha sanoa, että en mä tuu. Kevätauringossa kylpevä Levi oli lopulta niin jees, että ostin pari päivää sitten omat kamat fiiliksellä, että Lahti ja laskettelu on tulevaisuutta, ainakin jossain määrin.

Oonpas iloinen, että lähdin messiin Tökärille, vaikka univeloista selviäminen vei lähes viikon. Muistin pitkästä aikaa, miksi Suomi on aika tosi jees ja miksi tänne ehkä sittenkin haluun tulla takaisin. Oman alan töihinkin on taas ihan erilainen liekki. Kiitän naurettavan hyvästä matkaseurasta ja pääsiäistropadissa on totuus kaikilla kierroksilla. Ja nyt etsin sit  kokovartolopeiliä, että voin tarkistaa paljonko on matkaa eightpackin näkyvyyteen ;)