Sain ystävältäni lahjaksi kirjan, joka kertoo siitä, että Jeesus on huumorimiehiä ja luonu iloa tähän maailmaan niin paljon. Sitä iloa ja iloa sain jälleen kokea ja elää vaihtovuoden viimeisissa karkeloissa Saksan Tübingenissä, jonne lähdettiin juhannusta perjantaina viettämään. Tübingenissä siis järjestettiin kansainvälinen teologien futisturnaus. Tää oli nyt sitä, kun aikaisemmin hehkutin mahdollisuudesta pelata ulkomaan kentillä edustaen joukkuetta Luzern-Bern.
Lennot ja matkustaminen olivat jälleen aika seikkailu. Saavuin Stuttgarttiin, kun oli jo pimeää. Valoisiin öihin tottuneena, vähän hamuilin ja harhailin ja vahingossa löysin oikeaan dösään. Tübingenissä mua vastassa oli suomalainen ystävä, joka on hänkin vaihdossa, mutta Saksassa ja tuli täydentämään meidän joukkuetta. Yhdessä sitten hamuiltiin ja harhailtiin pimeessä Tübingenissä, kunnes osa muuta joukkuetta tuli vastaan ja päästiin majapaikkaan nukkumaan huimat 4 tuntia.
Aamulla päivänvalossa nähtiin sit muutakin joukkutta, jota ei vielä yöllä tavattu hereiltä. Todella, TOdella hyviä tyyppejä, joiden kans juttu toimis heti. Ja meillä tais olla turnajaisten ekumeenisin joukkue: katolisia, ortodoksi, reformoituja, luterilaisia ja osa vapaakirkko taustalla. Futis on se tapa, jolla ekumeniaa pitäis tehdä. Lauantai-illalla pelien jälkeen saatin teologit yhteiseen jumikseen. Mut kuitenkin sitten pelatessa oli välillä fiilis, että kyse on elämästä ja kuolemasta. Ja kylhän ne pelit jännittikin, ennen, pelatessa ja vaihtopenkillä. Pelien jälkeen oli onneks aina rento fiilis ja muiden kans heiteltiin läppää.
Meille jäi lauantai-iltapäivälle vapaata aikaa ja käytiin kattelemassa vähän kaupunkia, josta melkein oli tulla mun vaihtokaupunki. Eikä ois ollu yhtään pahannäköinen paikka! Mut oon niin iloinen, että valitsin kuitenkin Bernin ja tapasin nää kaikki mahtavat ihmiset. Tübingen sijaitsee Neckarin varrella ja siinä oli semmoista puistoa, jossa istuttiin lähes kaikki vapaa-aika Werewolfia pelaten. Ihan paras peli! Illan bileissäkään ei maltettu olla, vaan mentiin ulos parkkipaikalle pelamaan, ja jatkettiin vielä omilla jatkoilla kahvilassa. Tästä pelistä jäi suuremmat jälkipuinnit kuin meijen futispeleistä! Jee, naurua ja bärndütschiä! Bärndütsch oli niin kotoisan kuulosta...
Sunnuntaina heräiltiin 6 tunnin yöunien jälkeen ja lähettiin vähän tappiomielialalla pelaamaan, kun tiedettiin meitä vastassa olevan joukkueen olevan todella hyvä joukkue Sarajevosta. No, turpaan lähettiin ottamaan ja turpaan tuli. Mut hei, me tehtiin kuitenkin maali, monet ei ollu tehny sitä! Meijen eteneminen turnauksessa päättyi tähän ja oli kotiinlähdön hetki, mikä merkitsi taas hyvästelemistä. Sveitsiin on kyl päästävä, edes hetkeksi. Onneks on facebook :)
Meidän suomalaisten seikkailu jatkui Stuttgartiin. Syötiin siellä paljon jätskiä ja iloittiin viikonlopusta. Illalla meidänkin tiet erosivat, kun kaveri lähti takaisin omaan vaihtokaupunkiinsa ja mä jäin Stuttgartiin. Yöpaikassani jaoin huoneen 4 muun tytön kanssa, jotka oli kaikki kovin kivoja. Yhden tytön kanssa hengailtiinkin maanantaiaamupäivä. Hän varmaan kuitenkin kyllästy, kun lähti mun käydessä epätoivoista kamppailua löytääkseni päteviä vaatteita. Shopping, nicht für mich... Menin sitten kivaan puistoon istumaan vaan ja lähetteleen tekstareita. Mun viereen tuli istumaan turkkilaistaustainen mies. Naureskelin jälkeen päin, kun mies sanoi mun näyttävän sympaattiselta. Olin just hetki sitten hakannu mun kertakäyttökosketusnäyttöpuhelinta siihen puiseen penkkiin, kun se ei suostunu toimimaan. Kahvikutsusta pääsin pakenemaan, kun lento lähti. Matkalla kentälle lentoyhtiö ilmoittaa mun lennon peruuntuneen, siirtyneen ja muuta. Aber kein Problem, viikonlopun ilo oli yhä mielessä ja näkyi huulilla. Kiitos Jeesus tästä ja tästä vuodesta, se o-li pa-ras!
Sinä, lähe vaihtoon! Lähe seikkailemaan!
Ade!
Und Bern, bis bald!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti