What happens in the Alps...

Viikko sitten perjantaina mua viihdyttämään saapui kolme parasta ystävää Suomesta. Olin pari viikkoa aiemmin miettinyt, että missä kaikkialla voisimme vierailla ja näyttää sveitsiläistä elämäntapaa. Lähes kaikki suunnitelmat kusi, tavallista sveitsiläistä elämää ei juurikaan nähty. Sen sijaan matka muuttui seikkailuksi ja opiskelijaelämä tuli tutuksi. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin odotettiin!

Lähdin jo helatorstaina vieraita vastaan, tosin Ticinon kautta. Ticino on italiankielinen kantoni Etelä-Sveitsissä. Naapuri oli viikolla kysynyt, että huvittaisko lähteä mökille Ticinoon. No todellaki! Ja vau, millä paikalla mökki olikaan! Vuoren rinteellä, ja joka suunnassa näkyi vuoria vihreine rinteineen. Auringon säteet vain jäivät pilvien taa. Meitä oli torstaina viisi mökkiläistä. Kun muut oli kaatamassa puita, mä juoksin serpetiiniteitä ylös alas. Muuten semmosta rentoo meininkii, hengailua, takkatulta. Yhdessä syöminen on kyllä parasta. Opin myös millasia stereotypioita eri kantoneista kerrotaan: Berniläiset ovat hitaita, Aargaulaiset eivät osaa ajaa, ja Ticinosta kertoo lause: "What happens in Ticino, stays in Ticino."

Perjantaina monien päänkääntö-yritysten jälkeen lähdin aamulla aikaisin Zürichiin ystäviäni vastaan. Oli samaan aikaan jännää ja ihanaa nähdä tuttuja kasvoja. Lentokentältä napattiin reilipassit matkaan ja lähdettiin junailemaan Bernin kautta Lausanneen. Lausannessa ei aurinko aluksi paistanut, mutta Genevenjärvi oli silti kaunis ja junamatkoilla tunnelin jälkeinen elämä aiheutti VAU-reaktioita: viiniköynnös"pellot", serpentiinitiet, järvi ja sen toisella puolella nousevat lumihuippuiset vuoret.

Lauantaina lähdettiin Luganoon, joka sekin on Ticinossa. Puettiin kesävaatteet päälle, vaikka Bernissä ja lähes koko matkan ajan joko satoi tai oli sumuista. Melkein jo murheisten ajatusten kanssa sujahdettiin pitkään tunneliin, mutta tunnelin jälkeen aurinko paistoikin kirkkaasti ja junavaunullinen ihmisiä rupes nauramaan ja taputtamaan. Ja Luganossa oli niin kesä! Piknikeväiden kanssa maattiin auringossa palmujen reunustaman Luganojärven rannalla. Parasta! Melkein kuin Italiassa! Tähän asti suunnitelmat meni melkein kuin oltiin ajateltu. Seikkailu alkoi, kun päätettiin Bernin sijasta mennä mökille. Kesävaatteissa oli vähän viileää ulkona tonnin korkeudessa, mutta sisällä, jossa suomalaiset olivat enemmistö, oli ihan lämmin. Oliko se sitten korkeusero, seura vai mikä, mutta nyt Euroopassa tunnetaan lohjalaista huumoria. Ja "What happens in Ticino, stays in Ticino"...

Sunnuntaiaamu valkeni ja lähdettiin ennen kuin muut heräsivät, koska oli kiire dösälle. Dösä ei kuitenkaan tullut vielä tuntiin, joten ruvettiin liftaamaan. Ajajat levittelivät käsiään ollessaan pahoillaan, kun autoon ei mahtunut. No, dösä sitten viimein noukki meidät kyytiin. Bern oli jälleen mutkien takana, koska päädyttiin ensin Zürichiin pitsalle. Lopulta kuitenkin Fellergutiin syömään vähän lisää (raclettea!), ja yllättämään meidän joukon nuorin pienillä synttäribileillä! Juhliin osallistuivat, ne ketkä keittiössä sattuivat olemaan, oman kerroksen väkeä toisen kerroksen vahvistuksilla. Elämä keittiössä on mahtavaa! Edelliseen lauseeseen lisään tän viikkoiset lettu-, grilli- ja leffaillat.

Maanantaina jouduin jättämään vieraat viihtymään keskenään Berniin itse joutuen luennolle. Yhdessä kuitenkin kerettiin Gurtenille, Bernin vuorelle. Viimeiset yhteiset hetket olivat jotenkin tosi onnelliset: otettiin hyppykuvia niityllä lumihuippuiset vuoret taustana, ja aurinko paistoi! Oon niin kiitollinen mun ystävistä, seikkailusta ja näistä Sveitsin ihmisistä! Kiitos Isä! Parin viikon päästä sitten summataan, että mitä Alpeille jää (...stays in the in the Alps) ;)

Nikanderin parasta aikaa

Viime päivät ovat olleet ehkä elämäni intensiivisimmät. Muutettuani Berniin kuukauden alussa, 9 tunnin yöunet näyttää jäävän unelmiksi. Tuntuu melkein, että elän yhdessä päivässä kaksi. Yleensä edellinen kuvaus liitetän tylsyyteen, mut mä oon aika innoissani jos saan edes kuvitteellisia lisäpäiviä. Mun elämä on niin parasta nyt!

Viime viikolla, heti maanantaina, veljet tuli kyläilemään. He oli aika liekeissä, varsinki vanhempi veli, mun entisestä asuinpaikasta ja -talosta Emmentalin maaseudulla. Mut suurimman vaikutuksen teki vuoret ja vaellus. Ne kyl sytyttää mutkin kuukauksienkin jälkeen. Etukäteen hieman pelotti, että veljien reissu kuuluu sarjaan "valivali" -matkailu. Jos pientä valittamista olikin (no, kalliista juustofonduesta kyllä olikin!), ovelasti livahdin luennoille ja laitoin veljet keskenään Zürichiin kisaamaan tai Juralle vaeltamaan. Yhtenä päivänä kuitenkin kierrettiin läntinen Sveitsi pysähtyen ranskankielisen alueen vuoristossa. Vaellettiin 1,5 tuntia aika todella jyrkkää mäkeä ylös Leysin:iin, ja sielläpä odotti paras yllätys: lisää Nikandereita! Tää ei ollu sarkasmia.

Tiistaina Sveitsinmaalla olikin melkein puolet Somerniemen Nikandereista. Neljä mahtavaa pikkuserkkua hyvällä huumorilla varustettuine vanhempineen. Tää oli ehkä tilattu kehuminen, mutta totta silti joka sana! Heillä oli loma-asunto pari yötä 'leuka loksahtaa auki' -näköaloilla, vaikka sankka sumu tosin tuli välillä mökin ja maiseman väliin. Perjantaina ehdin Bernin kaupungin ja vähän kantoninkin matkaoppaaksi. Sateella Bernistä ei ehkä saa parasta mahdollista kuvaa, mutta kaiken voi paikata viimeistään Trubschachenissa Kamblyn keksitehtaassa. Jes, nyt kolmannella kerralla osasin syödä keksejä, niin ettei paha olo tullut. Tiedä sitten miten sotkussa sukulaisten vuokra-auto oli, jos keksejä sai syödä sen verran kuin osasi laskea :D

Berniin, opiskelija-asuntola Fellergutiin, muutin viime keskiviikkona, koska Bern, Bümpliz, ihmiset! Talossa asuu paljon vaihtareita ja olin jo muutamaan otteeseen käynyt tutustumassa omaan, ensimmäiseen, kerrokseen ja sen asukkaisiin. Vastaanotto oli siis lämmin, kun vappupäivän iltana menin keittiöön syömään. Keittiössä istuinkin sitten pari tuntia sen sijaan, että jotain oisin lukenut. Oikeaan aikaan osuin myös torstaina, kun kerroksen suomalaiset kutsuivat raclette-illalliselle. Ollaan jo monta vuotta sitten Lohjalla todettu, että keittiö on paras paikka. Ja täällä kerrosten keittiöissä tapaa ihan parasta jengiä. Perjantaina sain kutsun italialaiseen pitsailtaan, jossa aidot italialaiset tekivät italialaista pitsaa. 15 italialaisen kanssa oli ihan hyvä meno!

Lauantai oli aikamoinen päivä. Pelkkiä tähtihetkiä. Viikolla olin jo löytänyt Könizbergin, siis metsän, jossa on vaihtelevaa maastoa ja Alppi-näkymää. Paras treenipaikka tähän mennessä. Metsästä juoksin Zürichiin (no junalla menin) näyteikkunashoppailemaan ja saattamaan viimeisimmät vierailevat suvun jäsenet kotimatkalle. Veljet kai oli lähteny jo torstaina...? Zürichiin jäin vielä iltapäiväksi potemaan Suomi-angstia ystäväni kanssa, mikä ei ainakaan helpottunut meidän osallistuessa kolmiin polttareihin. Tulevan aviomiehen kaljakärrystä sai juomaa, taiteellisia tai liikunnallisia taitoja vastaan. Siis polttarisankari piirsi muotokuvia tai teki temppuja! Mä näytin yheltä tunnetulta saksalaiselta mieheltä... Polttariporukan miehet oli aika kovia juttelemaan, tykkäsin erityisesti siitä osasta, jossa mut identifioitiin berniläiseksi! Illalla Fellergutissa juhlittiin vielä suomalaisen vaihtarin synttäreitä. Synttärisankarilla oli juurikin parhaat kemut, joihin oli kutsuttu Fellergutin kermaa.

Samoilla silmillä ei kuitenkaan noustu uuteen aamuun, sunnuntain Sveitsin teologisten tiedekuntien futisturnaukseen. 8 joukkuetta, kaikki vastaan kaikki plus loppuottelut. Jokainen peli kesti 16 intensiivistä minuuttia. Alkuun näytti, että on tulossa rankkakin päivä, kun omasta alkuperäisestä joukkueesta puuttuikin moni, mutta päivän kuluessa vaihtopelaajien määrä kasvoi. Meidän joukkue ei päässyt finaaleihin, mutta mäpä teinkin pelaajan liikkeen ja ujuttauduin voittajatiimiin. Jokaisessa joukkueessa piti siis olla vähintään yksi nainen ja voittaneelta joukkueelta sellainen puuttui loukkaantumisen vuoksi. Päivän saldona hyvää jengiä, POKAALI, grillausta ja mustaksi potkittu nilkka. Ilta huipentui vielä kakkoskerroksen keittiöön, jossa poikain kanssa katottiin leffa ja istuttiin sen jälkeen tunti pimeessä.

Odotettavissa tällä viikolla: No siitä kuulette ensi viikolla ;) Mä lähen keittiöön!

Häämatkalla

Ei, en ole mennyt naimisiin. Enkä varmaan pystyisi pitämään sellaista onnea omien häiden yli salassa. Suomen kielellä toi vaan toimii myös niin, että kun matkustan toiseen maahan häihin, niin oon tavallaan häämatkalla. Ja häämatkalle lähdin Suomen Poriin. Ja näitä häitä kuvailee sana kaunis!

Lentokentillä (Genevessä ja pois tullessa Helsingissä) oli aivan mieletöntä tuuria. Genevessä sattui olemaan hyvä sveitsiläinen ystäväni matkalla Norjaan ja Helsingissä opiskelukaveri lähdössä Saksaan. Jes! Lentokenttähengauksen pitäis olla just tommosta! Mut ei hyvää ilman pieniä vastoinkäymisiäkin. Hukkasin rannekelloni (täytynee ostaa Swatch..harmi), reväytin selkäni laittaessani sukkaa jalkaa (aivan mahdollista), telon käteni suihkussa (kuka jättää sen suihkun aina sellaseen asentoon?!) ja mun juhlakengät oli tosi hyvässä piilossa koko viikonlopun (10 minuutissa löytää kyllä korvaavat).

Hääpäivänä lähdimme yhdessä ystäväni kanssa salaisuuksista puhuen ajamaan kakkostietä kohti Porien Ässien kotikaupunkia. Autojen torvensoitosta vielä kuuli, että mestaruus hiveli paikallista väkeä. Toisenlaiset, oikeesti onnelliset hymyt, nähtiin kuitenkin kirkossa ja hääjuhlassa. Vihkimiseen oli valittu ihan todella kauniit tekstit, virsissä oli osuvat sanat ja vihkipari vaan oli upea.

Juhlapaikka oli kaunis ja elegantisti koristeltu. Pöytää oli katettu niin, että jokaisen edessä oli kaksi haarukkaa ja kaksi veistä. En oo ikinä ollut syömässä sellaisessa paikassa, jossa pitäisi miettiä, missä järjestyksessä kaikkia kapuloita käytetään. Kaikki ruoka oli kyllä todella hyvää! Kannatti jättää aamulla tilaa kaikelle sille hyvälle. Ruokailujen välissä oli ohjelmaa just sopivasti, ettei ajan nopeaa kulumista oikein tajunnut. Morsiammen suku ja ystävät olivat hyvin musiikillista sakkia. Sisarukset esiintyivät soittaen, toinen kaasoista oli sanoittanut ja säveltänyt avioparille laulun, ystävät kertoivat elävää tarinaa parin ensitapaamisesta ja bestman piti rohkean, yhden sanan puheen. Parasta kuitenkin oli katsella, miten rakastuneita ja onnellisia olivat tuore mies ja vaimo. Varsinkin tanssiessa!

Yötä taivaalla koristi isoin näkemäni kuu. Oon todella onnellinen siitä, että ystäväni löysi itselleen kauniin ja ihanan vaimon. Hymyilin niin koko päivän. Taisin pari kyyneltäkin tipauttaa silmäkulmasta, ja se on aika paljon multa.
Toistaiseksi tuntemattomalta runoilijalta teille, Jukka ja Liisa.

Tässä seison ja sua katselen.
Hymyilet, puristat kättäni lujempaa.
Näet minut lempeästi, syvälle.
Tässä seison ja tahdon olla.
Älä irrota otetta, muuten pakahdun!
Rakastan sinua rakkaani, kuiskaat.
Tässä seison enkä muuta voi.
Tahdon parasta sinulle, mutta täydellinen en ole.
Jumala meitä auttakoon. Siunaa meitä!
Tässä seisomme. Yhdessä.

KESÄÄÄÄ!!!

Suomen kesäillan linnut on laulaneet täällä jo melkein kuukauden, mut tällä viikolla kesä ei oo ollut vain lintujen laulussa, vaan se tuntui ihan iholla: +20...+28 astetta! Huippua! On voinut kulkea vähissä vaatteissa, tuntea kuinka hiki alkaa valua selkää pitkin kuumassa, tunkkaisessa ratikkassa ja syödä paljon jätskiä. Parissa päivässä on talven kalpeus saanut kyytiä ja mulla on rusketusrajat! Ja hei, puissa on jo melkein lehdet!

Mutta sää on ollut hyvin vaihtelevaakin. Lehdissä on puhuttu paljon, että ekstreme-sää on vallinnut monta kuukautta. Kenkien hajusta huomaa, että vettäkin on tullut. Eilen piti vielä kaivaa kintaatkin esiin, kun aamulla satoi räntää. Viime viikonloppuna mietin ennen kauniita kesäpäiviä, että minkä takia Saksassa, kun siellä käyn, ei ikinä voi paistaa aurinko. Mut muuttahan se keli sitten.

Ystäväni viettää omaa vaihtovuottaan Saksan Heidelbergissä ja tehtiin treffit Karlsruheen. Ihan kivannäköinen kaupunki, jota nähtiin sen verran, kun ei satanut. Muuten tuhlattiin vähän rahaa. Karlsruhen kaupungin keskellä oli semmoinen puisto, jossa saattoi edetä kapeaa jokea pitkin pienillä lemmenlaivoilla. Mun huomion kuitenkin vei neljä norsua. Puisto oli kai samalla jonkinlainen eläintarhan tyyppinen alue. Mä en ollut ennen 12.4.13 nähnyt eläviä norsuja. Ei ne Babarin näköisiä olleet, vähän rumiakin ehkä, mutta vaikuttavia!

Matka jatkui Heidelbergiin ja pääsin majoittumaan pieneen, mutta todella upeaan opiskelija-asuntolaan. Sisääntulo oli hyvin näyttävä, ja talo sisälsi monenlaisia huoneita. Ulkokuorta hienompaa, niin kuin usein on, olivat ihmiset, jotka jättivät suuremman vaikutuksen. Iloisia ja ystävällisiä. Sain kutsun synttäreillekin, joissa tanssittiin amerikkalaisia ja israelilaisia seuratansseja. Ja mä tunsin osan tansseista! Kiitos Kleinkunstabendin viime joulukuulta! Heidelberg oli kyllä todella kaunis kaupunki Neckarin varrella ja kukkuloiden välissä. Vanhat kaupungit tekee aina vaikutuksen. Ja italialainen jäätelö! Euron palloja olin liian heikko vastustamaan. Kun nousee serpentiinipolkuja ylös päin, näkee taas maailmaa eri silmin ja eri valossa. Ja näkee ihmisiä, jotka opiskelee puistossa. Muistan miettineeni, että pystyyköhän sitä oikeesti puistossa tehokkaasti lukemaan.

Puistolukemista pääsinkin kokeilemaan jo parin tunnin päästä, kun paluumatkan juna-aikataulut kusi ja hengailin Baselissa tunnin. Menin puistoon istumaan ja siinä kesäillassa kaivoin kirjan esiin. Eikä ollutkaan hullumpaa! Kuluneen viikon saksan tuntikin siirrettiin ulkoilmaan ja harrastin enemmänkin opiskelua auringon alla. Täällä siihen on aika hyvät mahdollisuudetkin, kun puistoja on yliopistorakennusten ympärillä.

Sadepäivälle ehkä juuri sopivastikin osui international dinner, jossa eri kansallisuudet tarjosivat kotimaidensa hyvää. Tarjolla oli kyl kaikenlaista hyvää, vaikka itsekehumisen puolelle menee se, että team Finland:lla oli paras pöytä. Panostus oli hurjaa: tarjolla oli kylmäsavuporoa, mämmiä, leipäjuustoa lakkahillolla ja tietty karkkeja. Satuin vierailemaan Suomessa juuri oikeaan aikaan, että saatiin aitoa suomalaista. Suurin ja samalla hauskin saavutus oli korvapuustit, jotka leivottiin yhdessä. Pojille täytyy antaa extra creditit tarjoilupöydän laitosta.

 Sitten vaan lisää hyviä kelejä, että pääsee vaeltaa, jei!

Vatsalihaksia

Sanotaan, että kun tekee monipuolista urheilua, niin se kehittää. Kai se pätee vatsalihaksiinkin, kun tekee erilaisia liikkeitä. Perinteisten salitreenien lisäksi oon empiirisesti todennut, että vatsalihakset on ne lihakset, jotka eniten särkee juoksukauden avauskisan jälkeen. Mut treeni, josta eniten tykkään, on nauraminen. Ja pääsiäinen meni melkein ylikunnon puolelle!

Parin vuoden takainen kesätyöpaikka Lahessa tarjosi halpamatkan pääsiäiseksi Levillä. Tökäriksikin kutsuttu seurakunnan pääsiäisleiri koostui nuorista ja niin kutsutuista vanhoista nuorista, kaikista TOdella hyvistä tyypeistä. Matka alkoi siis jo varsin hilpeissä tunnelmissa kiirastorstain messussa, jonka jälkeen lähdettiin yötä myöten ajamaan kohti Kittilää. Alkuun olin vähän vierastanut yöajoja kumpaakin suuntaan dösässä, mutta lattialla tai vakaa-asennossa penkissä nukkuu, viimeistään sitten poistulomatkalla.

Leirillä ehdittiin viettää neljä päivää rinteessä tai muuten Levillä hengaten. Itse käytin ajan hiihtäen, tehden viimeistelytreenejä hiihtokauden viimeistä kisaa varten. (Kisaa oli kiva hiihtää, mutta tulosten katsominen oli myrkkyä.) Rinnepäivät näyttivät ilmeisen rankoilta, kun jengi lakosi patjoilleen päivän jälkeen. Reilu 30 halpamatkalaista majoitettiin Kittilän työväentalon salin lattialle, jossa vihreä pressu erotti tytöt pojista. Syömisen, saunomisen ja pääsiäisyönmessun lisäksi ei ollut muuta ylhäältä päin saneltua ohjelmaa. Ja hyvä niin, hengailu oli just kivaa :)

Suunnilleen viimeksi vuosi sitten eräässä vantaalaisessa tehtaassa olin nauranut niin kuin nyt pääsiäisenä. Melkein olin jo unohtanut miltä tuntuu, kun poskiin sattuu, kun sattuu vatsalihaksiin niin, että on pakko mennä lattialle. Tai että nauraessa tulee todella kuuma! Kuumuuteen ja vaatteisiin liittyen päivänvalon näki uusi sanonta: ”tehdä nikanderit”. Muutkin menneisyyden/tulevaisuuden jutut saivat kuuluvuutta, ja tourettekin tuli hetkeksi esiin. Mulla ei taida olla enää mitään hävettävää. ”Täähän ei voi jatkua näin.” Mutta jatkui vain, ja mulla oli silti parasta aikaa, nauru raikaa :D

Nää lahtelaiset on paitsi hyviä jutun kertojia, myös anteliaita. Viimeiseksi laskupäiväksi mulle kerättiin laskettelukamat. Jostain vaan löyty sukset, monot, sauvat, kypärä, kortti, housut ja laskettelulaseja jo kolmea eri kappaletta. Tossa vaiheessa on enää paha sanoa, että en mä tuu. Kevätauringossa kylpevä Levi oli lopulta niin jees, että ostin pari päivää sitten omat kamat fiiliksellä, että Lahti ja laskettelu on tulevaisuutta, ainakin jossain määrin.

Oonpas iloinen, että lähdin messiin Tökärille, vaikka univeloista selviäminen vei lähes viikon. Muistin pitkästä aikaa, miksi Suomi on aika tosi jees ja miksi tänne ehkä sittenkin haluun tulla takaisin. Oman alan töihinkin on taas ihan erilainen liekki. Kiitän naurettavan hyvästä matkaseurasta ja pääsiäistropadissa on totuus kaikilla kierroksilla. Ja nyt etsin sit  kokovartolopeiliä, että voin tarkistaa paljonko on matkaa eightpackin näkyvyyteen ;)  

Hihihi Hihihi

Jes, paljon juttuja ja vähän unta. Ei siis oo optimaali, mutta eräs yötyöläinen Lahdesta on jo monta vuotta sanonut, että väsyneenä on hauskempaa. Tällä viikolla niin totta! Oon vihdoin päässyt nauramaan kunnolla niin, että muut kuulee ja... No kuulee sitä mun legendaariseksikin nimitettyä naurua. Mä tykkään nauraa, kun sillon yleensä on hauskaa, ja hauska on kivaa. Kivaa, kun on kivaa!

Jos tätä nyt kronologisesti aikajärjestykssä kirjoittaa, niin toissa viikollakin oli jo tosi kivaa. Oon istunut kahviloissa monena iltana, monen eri ihmisen kanssa juoden kaakaota ja puhuen kevään piknikeistä. Lämmintä säätä odotellessa. Swizz Quizz tarjosi tilaisuuden testata tietämystä Sveitsistä. Joukkueemme koostui itseni lisäksi kahdesta tanskalaisesta ja saksalaisesta. Täytynee todeta, että tietämyksemme oli vajavaista, mutta visan maisteluosuudet ja kisan jälkeinen juustofondue saivat neljänneksi sijoittuneen joukkueemme hymyilemään.

Jokaisessa urheilulajissa, joita täällä harjoitan, on näkynyt myös se ei-niin-hauska -puoli. Mitähän ajattelin, kun jätin säärisuojat Suomeen?! Siis mitä, täällä Juralla sataa lunta ja mä koitan hiihtää pertsaa liisterit pohjassa... Ai sauna ei kuulu uimahallin hintaan? Uiminen hallissa on kyllä liian pro-touhua. Tykkään enemmän tosta sauna-laituri-hyppää! -yhdistelmästä.

Viime keskiviikkona suomalaiset täällä oli poikkeuksellisen hauskaa seuraa. Tai siis ainahan suomalaiset on, mutta tuolloin erityisesti. Ympäristön suojelusta puhuminen saksan kielellä toi mieleen 90-luvun helmen. Nyt mäkin ymmärrän miksi sana Hausmüll naurattaa ;) Samaisena keskiviikkoiltana myös todistimme epäluuloisille kämppiksille, että raamiksessa voi olla hyvinkin hauskaa. Päivän sanoja: Hausmylly, Fil. ja ilo.

Torstaisen teologioluen sanaselitysillan (kupla-kuppa) jälkeen viikko huipentui viikonloppuun Sveitsin Gold coastille, Sveitsin O.C. Hyvän ystävän, neiti A:n, kanssa pääsimme hoitamaan toisen ystävän kissaa, kissan perheen seikkaillessa jossain tuolla vuorilla. Majoituspuoli oli todella hulppea kaikilla herkuilla, joihin kuului automaattivaihteinen Volvo C30. Lauantaina kuluikin päällisin puolin tien päällä, välillä pysähdellen suomalaisella kevättorilla, Rheinfallissa (kuulemma Euroopan suurin vesiputous) ja Kontanzissa Saksan puolella Bodenseen rannalla. Lähes joka toisella autolla nähtiin Sveitsin kilvet, ja niin ymmärtää miksi: Saksa on niin halpa. Meidän roud trip kääntyikin ostosmatkaksi, ja tällä kertaa kenkien sijaan mukaan lähti kaksi laukkua. Ai joo, kannattaa välillä ottaa se passi mukaan, ni ei tarvii rajoilla hikoilla!

Oon vaan päässyt tekemään kivoja juttuja, ja tänään pääsin tekemään vähän rippikoulutyötäkin Zürichissä suomenkielisessä messussa. Oon kyllä aika liekessä tulevan kesän kesäteologin hommista toistaiseksi mulle tuntemattomassa rannikkokaupungissa Suomessa. Vaikka kesään onkin vielä (onneksi) aikaa, Suomi liittyy lähitulevaisuuteen niin, että pääsiäiseksi oon taas lentämässä sinne... Jeejee Levi, ihan jees Kontiolahti ja niin huippuu tulla tänne takaisin!

Alppielämää

Sanojen kuvailemaa

Terveisiä Gräubundenin kantonista, josta löytyy mm. Davos, St. Moritz ja Dario Cologna. Vietin viikonloppua erityisesti St. Moritzissa ja tänään osallistuin Engadin Skimarathoniin. Reilu 10 000 muun hiihtäjän kanssa, ja muistin taas miksi en tykkää massahiihdoista. Kuljetuksia lähtöpaikalle oli liian vähän, lähtöpaikalla oli ihmismuuria joka kohdassa ja myöhästyin lähdöstä 4 minuuttia. Toisaalta sain hiihtää ekat 6km yksin leveillä baanoilla. Mut yleisesti viikonloppuna meni kyl lähes kaikki pieleen, ja sudetti niin, etten osannu nauttii mistään. Junassa ehkä vähän kuitenkin aikas makeista maisemista.

Edellisviikonloppu kului sekin kisaten Alpeilla, mutta ihan eri fiiliksellä. Korkeakoulujen skabat järjestettiin Feutersoeyssä. Sielläkin ihan todella upeet kelit, ja ainoan varjon taivaalle heitti kavereina mukaan tulleet tutut kurkkukipu ja yskä. Kaksipäiväisten kisojen ekan päivänä koin ensimmäisen seinän moneen vuoteen. Sunnuntain kisaan lähdinkin raglette-tankkauksella. Sain yöpaikan vuokranantajan vanhempien alppiasunnossa, jossa huolto pelasi! Sain enemmän kuin olin osannut edes toivoa! Sunnuntaina pääsin myös vihdoin kelkkailemaan. Menimme pienellä jengillä Zweisimmeniin. Ensin matkustettiin dösällä ylös, vuokrattiin puiset pienet kelkat ja lähdettiin tulemaan alas. Alamäki oli semmoset 7km, kapeaa ja mutkaista tietä. Kelkan ohjaaminen olikin silleen rankkaa, että alhaalla olin ihan hapoilla, mut just mahtavaa!

Feutersoeyssä vastaan tuli lisää suomenkielen taitajia. Alkuun melkein jo luulin, että osaan sveitsinsaksaa, kun ymmärsin. Mutta tää jätkä puhui oikeesti suomea. Hänen äitinsä on Suomesta. Alan tässä tajuumaan, miksi ihmiset jää tänne, siis työn tai puolison lisäksi: Tää vaan on niin upee maa! Vaikka tällä viikolla kuulinkin paljon negatiivisia juttuja sveitsiläisistä, jatkoaika täällä ei enää kauhistuta vaan houkuttais aika paljon.

Oon todella ihastunut Berniin ja päätin tehdä jotain, että saadaan edes vähän olla yhdessä. Hain huonetta opiskelija-asunnoista ja sainkin (jollei takaiskuja tuu)! Tosin vain toukokuuksi, mutta sekin kelpaa mulle. Sitten teologien torstaioluelta ei tarvii juosta liian aikaisin junalle. Ja yksi tän viikon mahtavista jutuista oli suomenkielinen raamis. Se oli semmoi keidas, sanaa ja rukousta suomenkielellä. Ja naurua, jei! Hyvät läpät tuli niin uniin, että heräsin omaan nauruuni. Hahaa :D

Fazit. Ja ja, viel Langlauf mit Krippe... Aber in der Sonne sind die Loipen just awesome! Ich mag Bern und für Mai habe ich ein Zimmer in Bern bekommen, jippii! Und ich bin verliebt in die Schweiz. Falls jemand hat eine Idee wie ich hier bleiben kann, bitte erzälh mich! Im nächsten Sommer habe ich schon ein Job in Finnland...

Kuvien sanelemaa

Gstaad

Feutersoey

Sparmoosen-Zweisimmen 7km kelkkamäki

Treenimaastot Aeschiriedissä

Erasmus skiweekend Fischalp

Fiesch

Fieschalp

Jossain Wallisissa

S-chanf, Engadin Skimarathon, maali

Ja alhaalla Flachlandissa on jo kevät! Viime viikolla tohon takapihan pellolle levitettiin paskaa ja Zürichissä on +14