"Kreisii shittii", that's what we have been saying too often in our trip. In our case it means: ooh vau, such a beautiful place or this is awesome!
On Monday I met with SpongeBob in Milano airport. It was already a small adventure to get to the airport after sleeping only 4 hours. But I made it. In the airport we both realized that neather of us hasn't found out anything about the cities we gonna visit. So in Milano we just stayed in McDonald's ('cause I needed to eat right then). And then went to Florence in the evening. Later we heard that the famous painting of last supper by Leonardo da Vinci was in Milano...
But just pure vau! Kreisii shittii! Florence itself was better painting than da Vinci's one. Gorgeous! The cathedral, oh vau. And somehow the evening light just made it to look perfect.
On Tuesday we visited all the must places in Florence. First we climbed to a top of a hill where was a nice church. Because it was pretty warm for a Finn like me, I was wearing not so much clothes on. After coming out of that church we met an old priest at the door and he hit me with his walking stick for not dressing up proberly. So I bought a big scarf.
Day 3. We went to see Tower of Pisa. Maybe a bit clisé but it was beautiful and weird, I'm glad I saw it. And after taking 2 photos we left to Livorno. It was so random. Our plan was to get to the coast, but we never reached it. Instead we ended up eating kebab (so tasty!) and to visiting a fortress of Livorno. And then back to base in Florence for one last night before heading to Venice.
Florence and Pisa were already kreisi shit but Venice: oh my! All the buildings were amazing and colourful. And canals and narrow streets made it unic. I can't describe it proberly, you need to see it yourself. We did only know that James Bond Casino Royal had one scenery in Venice which I wanted to see, otherwise we didn't know where to go. So we just wandered around never coming to the same squarre again. Almost after every corner: ooh, kreisii shittii and laughing aloud for beauty and amazed. When it was time to leave, we noticed what a maze Venice is. Gondol"drivers" were not so helpful to get us to trainstation: 80€ is just too much for a ride.
In the station nighttrain was waiting for us. Luckily it was only this night we sat in a train. We shared our couch with 3 American girls. This time this was almost literally crazy shit: air in the couch was so thick and it smelled like bad fart. And it was so hot. Total: shit.
On Friday morning we found us in Zell am See, Austria. And again: we came out of trainstation and to see the lake surrounded by mountains in a sunshine. Just kreisii shittii. We left our stuff to a hostel by the lake and went to hike almost for 4 hours. It was a bit familiar to me but still the views higher were great. And after, swimming! Finally!
On Saturday it was really getting hot. After torture training we said goodbye to Zell am See, we went eat in Schwarzach and headed to Ljubljana. Compared to all what we had experienced this far, Ljubljana has been the best! Kreisii shittii indeed! First it was freaking hot. Second our hostel was awesome. Third we found us in a free open air rock event. Fourth Ljubljana is excellent in every corner. And fifth (the best) a Slovenian hot guy as a guide! We are so happy and thankful for this day! Having a Slovenian breakfast and meeting such a nice family. Having a tour in the city and a detour outside of the centrum. I'm happy!
Oh, we have had so much fun, laughing almost too much. Kreisi shit. And luckily one more week to go! Greetings from Zagreb!
sunnuntai 8. kesäkuuta 2014
sunnuntai 1. kesäkuuta 2014
Kalenterimerkintöjä
22.4.
Zürichin raamattupiiri (Jei, olipas kiva ilta!)
24.5.
Rippikoulupäivä ja nuorten ilta. Zürich. (Ihan liekeissä rippikoulupäivästä ja etenkin nuorten illasta!)
25.5.
Saksalais-suomalais-ruotsalainen messu. Zürich. (Mitääh?? Ymmärrän ruotsia??!)
26. 5.
Vaduz, Lichtenstein mit Herr Doktor. (Pieni paikka ja jos mahdollista, halvimmat autot ovat Sveitsistä. Lichtensteinilaiseksi pääsee vain syntymällä tai naimalla.)
27.5.
Baselin raamattupiiri (Ah, niin tykkään työstäni!)
28.5.
Juustofondue (Tässä talossa asuu mahtavaa väkeä! Fellergut! <3)
29.5.
Suomalaisten tapaaminen Thunissa, vihkipari ja grillausta rannalla (Vau, mitä hyvyyttä olenkaan saanut! Olen niin otettu, kun mua on pyydetty niin moneen paikkaan ja juttuun mukaan!)
30.5.
Raportti. Ja hahaa: kesällä keittiöstäni löytyy juustofondue ja suklaafondue. Tervetuloa!
31.5.
Marzili ja saarna (Kavereiden kanssa rannalla saa saarnan sittenkin aikaan ja saarnan saksankieliseen osaan saa oikeinkirjoituksen.)
1.6.
Konfis ja pizzaa!! (Juhlava konfirmaatiomessu! Sain konfirmoiduilta nuorilta upean lahjan, kiitos siitä ja kiitos teistä nuoret! Myöhemmin pizzaa Fellergutin nälkäiselle väelle: I like you, pizza eaters!)
2.6.
On the rails! Milano, Firenze ->
Zürichin raamattupiiri (Jei, olipas kiva ilta!)
24.5.
Rippikoulupäivä ja nuorten ilta. Zürich. (Ihan liekeissä rippikoulupäivästä ja etenkin nuorten illasta!)
25.5.
Saksalais-suomalais-ruotsalainen messu. Zürich. (Mitääh?? Ymmärrän ruotsia??!)
26. 5.
Vaduz, Lichtenstein mit Herr Doktor. (Pieni paikka ja jos mahdollista, halvimmat autot ovat Sveitsistä. Lichtensteinilaiseksi pääsee vain syntymällä tai naimalla.)
27.5.
Baselin raamattupiiri (Ah, niin tykkään työstäni!)
28.5.
Juustofondue (Tässä talossa asuu mahtavaa väkeä! Fellergut! <3)
29.5.
Suomalaisten tapaaminen Thunissa, vihkipari ja grillausta rannalla (Vau, mitä hyvyyttä olenkaan saanut! Olen niin otettu, kun mua on pyydetty niin moneen paikkaan ja juttuun mukaan!)
30.5.
Raportti. Ja hahaa: kesällä keittiöstäni löytyy juustofondue ja suklaafondue. Tervetuloa!
31.5.
Marzili ja saarna (Kavereiden kanssa rannalla saa saarnan sittenkin aikaan ja saarnan saksankieliseen osaan saa oikeinkirjoituksen.)
1.6.
Konfis ja pizzaa!! (Juhlava konfirmaatiomessu! Sain konfirmoiduilta nuorilta upean lahjan, kiitos siitä ja kiitos teistä nuoret! Myöhemmin pizzaa Fellergutin nälkäiselle väelle: I like you, pizza eaters!)
2.6.
On the rails! Milano, Firenze ->
keskiviikko 21. toukokuuta 2014
Super-Heinix:n seikkailut
Super-Heinix oli oikeastaan aivan tavallinen tyttö ilman taikavoimia. Kaverit vain joskus kutsuivat Heiniä tällä nimellä. Mutta Heinipä päätti tehdä nimestä totta.
Super-Heinix eleli Sveitsissä ja teki työtä. josta kovasti piti. Super-Heinix:llä oli kuitenkin murhe, joka kalvoi mieltä silloin tällöin, mutta erityisesti viime viikolla. Nimittäin se, että hänen opiskelunsa olivat edelleen kesken. Kuusi vuotta hän oli jo viettänyt yliopistolla, vaan valmista ei ollut vieläkään. Niinpä Super-Heinix tarttui tentin tenttikirjaan, jonka aikoi suorittaa esseenä. Urakka ei ehkä edennyt siinä aikataulussa kuin hän ajatteli, mutta ensimmäinen kirja tenttiesseestä oli nyt päätöksessä ja toinen jo odotti asiaan tarttumista.
Omassa huoneessa opiskelussa piili vaara, jonka Super-Heinix tunnisti. Se oli tietokone. Ja sitä piti paeta. Missäpä olisi siis hyvä paikka lukea, jos ulkonakin on huono sää? No junassa! Super-Heinix meni asemalle ja valitsi junan Geneveen, vietti hetken Genevessä ja matkusti takaisin. Hän huomasi kuitenkin odottamattoman vaaran myös junassa: Uni tarttui liian helposti silmään. Uusi yritys Kanderstegiin oli jo parempi.
Vaikka Super-Heinix oli hyvin liikkuvaa lajia liikkeissään, oli hän sitä myös urheilulajeissaan. Kun eräänä päivänä ulkona oli jäätävän kylmä, teki hän kuntopiiriä kotona. Treeni oli melkein paketissa, kunnes kylkipidoissa olkapäälle tapahtui jotakin. Kipeä se oli ja hankaloitti vaatteiden vaihtoa. Kela oli usein tällaisissa asioissa hyödyllinen, vaan enää ei se laitos tarjonnut Super-Heinix:lle apua. Onnellisesti kuitenkin kävi. Ensin ruotsalainen naapuri tarjosi vahvaa taikavoidetta ja seuraavana päivänä Super-Heinix vahingossa, pienessä kiukussa, naksautti olkapään paikoilleen.
Super-Heinix asui asuntolassa. Fellergut oli mitä mainioin paikka asua. Hän piti kovasti naapureistaan ja keittiössä oli kiva istua yhdessä, mutta kaikki eivät osanneet hoitaa osuuttaan siivoamisessa. Viime viikolla Super-Heinix huomasi, että pesusieni ja tiskirätti olivat kasvaneet kiinni hänen käsiinsä. Keittiö kyllä kiitti huolenpidosta, mutta iho, jos sitä enää oli jäljellä, ei niinkään.
Mitä muuta kymmenessä päivässä ehti? Super-Heinix ehti juhlia naapurin synttäreitä, matkustaa Ticinoon yhdeksi yöksi ja yhdeksi päiväksi ja sieltä vielä Bernin kautta Baseliin kirkkopäiville. Ticinon kohde oli Super-Heinix:n kaverin mökki vuorilla. Se täyttyi muista superkivoista ihmisistä. Super-Heinix oli superiloinen.
Baselin kirkkopäivien jälkeisenä päivänä Super-Heinix lähti vielä vaeltamaan. Häntä vähän harmitti, kun aurinko ei paistanutkaan Schwarzsee:llä. Super-Heinix huomasi myös kaksi muuta harmittavaa heikkoutta itsessään, joista hän ei vieläkään ollut päässyt yli: lehmät ja kastemadot. Näiden vuoksi Heini ehkä joutuisi luopumaan etuliitteestään. Pienenä Super-Heinix:lle sanottiin, että ei lehmiä tarvitse pelätä, ne syövät vain HEINIÄ. Ja nyt vaellusreitti sydämen nopealla lyöntitiheydellä vei lukuisten laidunten läpi. Ja kastamadot. Vesisateella ja märällä tiellä kaikki ohuet oksat näyttivät kastemadoilta, joiden päälle Super-Heinix ei halunnut astua. Nytkin hän varoi astumasta yhdenkään päälle.
Pienistä edellä luettelluista vastoinkäymisistä ja tämän päivän juoksukisan pettymyksestä huolimatta, Super-Heinix on ollut viime päivät hyvin iloinen ja hyvin ehtiväinen ja tehokas. On ollut mukavia leffailtoja ja vihdoin on kesä tullut Sveitsiin! Super-Heinix on levittänyt toimistonsa milloin minnekin auringon alle: puistoihin, ulkoilma-altaan rannalle tai parvekkeelle. Tietokoneellakin hän on aikaa (tehokkaasti!) viettänyt, mutta se on ollut lähitulevaisuuden suunnitelmia varten: Super-Heinix ja "Sponge Bob" lähtevät Euroopan superkiertueelle!
Super-Heinix eleli Sveitsissä ja teki työtä. josta kovasti piti. Super-Heinix:llä oli kuitenkin murhe, joka kalvoi mieltä silloin tällöin, mutta erityisesti viime viikolla. Nimittäin se, että hänen opiskelunsa olivat edelleen kesken. Kuusi vuotta hän oli jo viettänyt yliopistolla, vaan valmista ei ollut vieläkään. Niinpä Super-Heinix tarttui tentin tenttikirjaan, jonka aikoi suorittaa esseenä. Urakka ei ehkä edennyt siinä aikataulussa kuin hän ajatteli, mutta ensimmäinen kirja tenttiesseestä oli nyt päätöksessä ja toinen jo odotti asiaan tarttumista.
Omassa huoneessa opiskelussa piili vaara, jonka Super-Heinix tunnisti. Se oli tietokone. Ja sitä piti paeta. Missäpä olisi siis hyvä paikka lukea, jos ulkonakin on huono sää? No junassa! Super-Heinix meni asemalle ja valitsi junan Geneveen, vietti hetken Genevessä ja matkusti takaisin. Hän huomasi kuitenkin odottamattoman vaaran myös junassa: Uni tarttui liian helposti silmään. Uusi yritys Kanderstegiin oli jo parempi.
Vaikka Super-Heinix oli hyvin liikkuvaa lajia liikkeissään, oli hän sitä myös urheilulajeissaan. Kun eräänä päivänä ulkona oli jäätävän kylmä, teki hän kuntopiiriä kotona. Treeni oli melkein paketissa, kunnes kylkipidoissa olkapäälle tapahtui jotakin. Kipeä se oli ja hankaloitti vaatteiden vaihtoa. Kela oli usein tällaisissa asioissa hyödyllinen, vaan enää ei se laitos tarjonnut Super-Heinix:lle apua. Onnellisesti kuitenkin kävi. Ensin ruotsalainen naapuri tarjosi vahvaa taikavoidetta ja seuraavana päivänä Super-Heinix vahingossa, pienessä kiukussa, naksautti olkapään paikoilleen.
Super-Heinix asui asuntolassa. Fellergut oli mitä mainioin paikka asua. Hän piti kovasti naapureistaan ja keittiössä oli kiva istua yhdessä, mutta kaikki eivät osanneet hoitaa osuuttaan siivoamisessa. Viime viikolla Super-Heinix huomasi, että pesusieni ja tiskirätti olivat kasvaneet kiinni hänen käsiinsä. Keittiö kyllä kiitti huolenpidosta, mutta iho, jos sitä enää oli jäljellä, ei niinkään.
Mitä muuta kymmenessä päivässä ehti? Super-Heinix ehti juhlia naapurin synttäreitä, matkustaa Ticinoon yhdeksi yöksi ja yhdeksi päiväksi ja sieltä vielä Bernin kautta Baseliin kirkkopäiville. Ticinon kohde oli Super-Heinix:n kaverin mökki vuorilla. Se täyttyi muista superkivoista ihmisistä. Super-Heinix oli superiloinen.
Baselin kirkkopäivien jälkeisenä päivänä Super-Heinix lähti vielä vaeltamaan. Häntä vähän harmitti, kun aurinko ei paistanutkaan Schwarzsee:llä. Super-Heinix huomasi myös kaksi muuta harmittavaa heikkoutta itsessään, joista hän ei vieläkään ollut päässyt yli: lehmät ja kastemadot. Näiden vuoksi Heini ehkä joutuisi luopumaan etuliitteestään. Pienenä Super-Heinix:lle sanottiin, että ei lehmiä tarvitse pelätä, ne syövät vain HEINIÄ. Ja nyt vaellusreitti sydämen nopealla lyöntitiheydellä vei lukuisten laidunten läpi. Ja kastamadot. Vesisateella ja märällä tiellä kaikki ohuet oksat näyttivät kastemadoilta, joiden päälle Super-Heinix ei halunnut astua. Nytkin hän varoi astumasta yhdenkään päälle.
Pienistä edellä luettelluista vastoinkäymisistä ja tämän päivän juoksukisan pettymyksestä huolimatta, Super-Heinix on ollut viime päivät hyvin iloinen ja hyvin ehtiväinen ja tehokas. On ollut mukavia leffailtoja ja vihdoin on kesä tullut Sveitsiin! Super-Heinix on levittänyt toimistonsa milloin minnekin auringon alle: puistoihin, ulkoilma-altaan rannalle tai parvekkeelle. Tietokoneellakin hän on aikaa (tehokkaasti!) viettänyt, mutta se on ollut lähitulevaisuuden suunnitelmia varten: Super-Heinix ja "Sponge Bob" lähtevät Euroopan superkiertueelle!
sunnuntai 11. toukokuuta 2014
Jumala on kulkenut tästä / God has walked here
Kun valmistelin rippikoululeiriä, löysin suomalaiselta gospelbändi kls:ltä mahtavan biisin (kuuntele tästä). Kaikki se kaunis ja hyvä elämässämme, mutta myös kaipaus, siellä on Jumala kulkenut. Blogitekstini otsikko nousee laulun loppusanoista. / I found an awesome song from finnishe gospel band. In that song they sing about all those things that make us happy or smiling, but also longing, and therefore God has walked in those scenes. (Sorry, all the lyrics are in finnish, but the melody is anyway nice)
Rippikoululeiriä vietimme 9 leiriläisen ja kahden työntekijän voimin Saksan puolella eteläisessä Schwarzwaldissa viiden päivän ajan. Aijai, riparit vaan jaksaa innostaa ja hymyilyttää. Jumala on niin kulkenut täällä!
We spent 5 days in a confirmation camp in Schwarzwald, Germany. There were 9 youngters and a priest with me, and we did have so much fun! Because of all the joy, God has so walked here!
Okei, vaikka ne 4 ekaa päivää satoskin vettä, niin vähän pääs kuitenkin aavistelemaan kuinka kauniilta Schwarzwaldin maisemat näyttää. Ja sunnuntain aurinko paljasti koko komeuden!
Right, first 4 days it rained, but still already that what I saw looked beautiful. And on Sunday when the Sun came out: WOW!
Lisää komeita maisemia löysin maanantaina Schwyz:n kantonista. Ai vitsit! Jos alussa Jumala on kulkenut Schwarzwaldissa, niin vielä enemmän näissä maisemissa!
More awesome views I found in kanton Schwyz. Just pure vau! If in the beginning God walked through Schwarzwald, then definitely here!
Kulttuurissakin näkyy Jumalan kädenjälki. Kävin ensimmäistä kertaa ehkä
ikinä klassisen musiikin konsertissa. Konsertissa oli mulle välillä
vaikeatajuisia taiteellisia elementtejä, mutta välillä kulki ihan kylmät
väreet. Ekasta kisastartista oli kuitenkin kylmä kaukana. Ihan jees
kulki, vaikka tuloksiin ei jäänyt merkintöjä.
In culture too seems to be God's handwriting. I was in a concert of classical music maybe first time ever. There were some really artistic elements that i didn't get, but sometimes it was so good I couldn't breath properly. But breath was something that I needed in my first race in this new season. It was good, even thoug that there is no trace about me in the results.
Parhaimpia asioita on ollut nähdä kavereita vuoden takaa. Grillausta ja hengausta (juhlat!). Kiitos näistä, Isä!
The best thing is to meet old friends after one year. Grilling and chilling out (party!). Thank you God!
(Ihmiset kuvassa eivät liity mitenkään Sveitsiin / People in the photo don't have anything to do with Switzerland)
Olisi väärin sivuuttaa sitä, että asuntolaamme kohtasi suru ja kaipaus yhden asukkaan siirtyessä ajasta ikuisuuteen.
Jumala on kulkenut tästä.
It would be wrong not to write that grief and longing has come to our studenthouse. One of the tenants past way.
God has walked here.
Rippikoululeiriä vietimme 9 leiriläisen ja kahden työntekijän voimin Saksan puolella eteläisessä Schwarzwaldissa viiden päivän ajan. Aijai, riparit vaan jaksaa innostaa ja hymyilyttää. Jumala on niin kulkenut täällä!
 |
| Skabat! Games! |
Okei, vaikka ne 4 ekaa päivää satoskin vettä, niin vähän pääs kuitenkin aavistelemaan kuinka kauniilta Schwarzwaldin maisemat näyttää. Ja sunnuntain aurinko paljasti koko komeuden!
 |
| Schwarzwald |
 |
| Schwarzwald |
Right, first 4 days it rained, but still already that what I saw looked beautiful. And on Sunday when the Sun came out: WOW!
Lisää komeita maisemia löysin maanantaina Schwyz:n kantonista. Ai vitsit! Jos alussa Jumala on kulkenut Schwarzwaldissa, niin vielä enemmän näissä maisemissa!
 |
| Hochstuckli 1570m |
 |
| The concert |
 |
| Hilloa tuli! My prize: jam. |
In culture too seems to be God's handwriting. I was in a concert of classical music maybe first time ever. There were some really artistic elements that i didn't get, but sometimes it was so good I couldn't breath properly. But breath was something that I needed in my first race in this new season. It was good, even thoug that there is no trace about me in the results.
Parhaimpia asioita on ollut nähdä kavereita vuoden takaa. Grillausta ja hengausta (juhlat!). Kiitos näistä, Isä!The best thing is to meet old friends after one year. Grilling and chilling out (party!). Thank you God!
(Ihmiset kuvassa eivät liity mitenkään Sveitsiin / People in the photo don't have anything to do with Switzerland)
Olisi väärin sivuuttaa sitä, että asuntolaamme kohtasi suru ja kaipaus yhden asukkaan siirtyessä ajasta ikuisuuteen.
Jumala on kulkenut tästä.
It would be wrong not to write that grief and longing has come to our studenthouse. One of the tenants past way.
God has walked here.
Lopuksi vielä hyvää äitienpäivää. Valkovuokkoja en enää löytänyt.
And happy mother's day. I couldn't find Anemone nemorosa anymore.
tiistai 29. huhtikuuta 2014
(Mitään ei ole vielä) kirkossa kuulutettu
Sanotaan, että kun on kirkossa kuulutettu, on jokin asia varmaa.
Viikko sitten pääsiäisviikonloppuna on kirkoissa ympäri maailmaa kuulutettu Jeesuksen ylösnousemusta. Kai voin sanoa, että näin kirkon työntekijänä, pääsiäinen on sesonkiaikaa. Pääsiäinen täällä on ollut aika erilainen, mutta arvokas ja inspiroiva. Kiirastorstaina syötiin yhdessä ehtoollisen jälkeen ja "liturgiassa" oli kohta, jossa tutustuttiin muihin seurakuntalaisiin. Ihan loistavaa! Pitkäperjantai oli todella arvokas ja pääsiäisyönä (siis lauantaina jo klo 17) sain saarnata!
Pääsiäisviikolla Fellergutin opiskelijatalo hiljeni, kun opiskelijat lähtivät lomille. Taloon kuitenkin jäi muutamia kavereita, joiden kanssa ollaan puhuttu uskosta ja uskontojen eroista. Aivan tajuton määrä! Tätä se on teologin elämä. Mut se on ollu hienoa, välillä vaan ärsyttävää, kun ei löydä sanoja englanniks. Keskustelut on kuitenkin antanu mullekin paljon, ja kunnioitus on ollu avainsana. Teologina oon myös törmänny omiin tiedollisiin rajoihini. Ehkä ironisestikin, ei oo kirkossa kuulutettu, että teologisessa opetettais Raamatun sisällön merkitystä.
Rupeen olemaan niin varma siitä (vuosien empiirisen kokemuksen pohjalta), että kirkossakin voisi kuuluttaa, että joka kevät tulee enemmän tai vähemmän kipeeksi. Ilma on kovin petollista täällä, petollisempaa kuin Suomessa, sanoisin. On joo hyvä ilma, +20, ihan shortsi-keli. Sit tulee pieni tuulenvire, joka vetää kananlihalle ja se oliki sit siinä: kurkkukivun alku.
Kirkossa ei ole kuulutettu sitäkään, etteikö suomalaisia lavatansseja voisi olla Keski-Euroopassa! Saksalainen ystäväni on aika liekeissä lavatansseista ja löysi Zürichistä sellaiset. Ennen tansseja treenattiin reilu tunti tangoa, humppaa ja jenkkaa, ja näillä eväillä pärjäs todella hyvin lauantai-illan tansseissa. Okei, lavatanssit täällä ei ollu magneetti, mutta siten lattialla oli tilaa loistaa! Ei sarkasmia, vaan oikeesti! Alte Testament, merci viu mau für den tollen Tanzabend!
Viime lauantai oli tanssien lisäksi kovin Suomi-painotteinen päivä. Suomalaisella kirpputorilla oli jotain niin taivaallista kuin lohikeittoa, Reissumiestä lohi- ja porotäytteellä, korvapuusteja ja simaa! Lisää juomia, tosin ei suomalaisia ollenkaan, maisteltiin espanjalaisen kaverin kanssa viinimessuilla. Ihan ensimmäiset mulle. Ei ollu mikään ryyppyreissu, vaan nyt oikeesti tiien, miks amarone -viinit on niin kovin kalliita.
Hmmm.. Ehkä tästä on vielä aivan liian aikaista puhua, mutta sanotaan nyt jotain, kun asiaa on niin kovasti kysytty, jo ennen lähtöä. Siis, että oonko jäämässä tänne. No, mitään ei oo vielä (suuntaan tai toiseen) kirkossa kuulutettu ;) Onkin aika otollinen aika vaikuttaa siihen, mitä syksyllä teen.
Viikko sitten pääsiäisviikonloppuna on kirkoissa ympäri maailmaa kuulutettu Jeesuksen ylösnousemusta. Kai voin sanoa, että näin kirkon työntekijänä, pääsiäinen on sesonkiaikaa. Pääsiäinen täällä on ollut aika erilainen, mutta arvokas ja inspiroiva. Kiirastorstaina syötiin yhdessä ehtoollisen jälkeen ja "liturgiassa" oli kohta, jossa tutustuttiin muihin seurakuntalaisiin. Ihan loistavaa! Pitkäperjantai oli todella arvokas ja pääsiäisyönä (siis lauantaina jo klo 17) sain saarnata!
Pääsiäisviikolla Fellergutin opiskelijatalo hiljeni, kun opiskelijat lähtivät lomille. Taloon kuitenkin jäi muutamia kavereita, joiden kanssa ollaan puhuttu uskosta ja uskontojen eroista. Aivan tajuton määrä! Tätä se on teologin elämä. Mut se on ollu hienoa, välillä vaan ärsyttävää, kun ei löydä sanoja englanniks. Keskustelut on kuitenkin antanu mullekin paljon, ja kunnioitus on ollu avainsana. Teologina oon myös törmänny omiin tiedollisiin rajoihini. Ehkä ironisestikin, ei oo kirkossa kuulutettu, että teologisessa opetettais Raamatun sisällön merkitystä.
Rupeen olemaan niin varma siitä (vuosien empiirisen kokemuksen pohjalta), että kirkossakin voisi kuuluttaa, että joka kevät tulee enemmän tai vähemmän kipeeksi. Ilma on kovin petollista täällä, petollisempaa kuin Suomessa, sanoisin. On joo hyvä ilma, +20, ihan shortsi-keli. Sit tulee pieni tuulenvire, joka vetää kananlihalle ja se oliki sit siinä: kurkkukivun alku.
Kirkossa ei ole kuulutettu sitäkään, etteikö suomalaisia lavatansseja voisi olla Keski-Euroopassa! Saksalainen ystäväni on aika liekeissä lavatansseista ja löysi Zürichistä sellaiset. Ennen tansseja treenattiin reilu tunti tangoa, humppaa ja jenkkaa, ja näillä eväillä pärjäs todella hyvin lauantai-illan tansseissa. Okei, lavatanssit täällä ei ollu magneetti, mutta siten lattialla oli tilaa loistaa! Ei sarkasmia, vaan oikeesti! Alte Testament, merci viu mau für den tollen Tanzabend!
Viime lauantai oli tanssien lisäksi kovin Suomi-painotteinen päivä. Suomalaisella kirpputorilla oli jotain niin taivaallista kuin lohikeittoa, Reissumiestä lohi- ja porotäytteellä, korvapuusteja ja simaa! Lisää juomia, tosin ei suomalaisia ollenkaan, maisteltiin espanjalaisen kaverin kanssa viinimessuilla. Ihan ensimmäiset mulle. Ei ollu mikään ryyppyreissu, vaan nyt oikeesti tiien, miks amarone -viinit on niin kovin kalliita.
 |
| Brugg-Aarau -väliltä |
Hmmm.. Ehkä tästä on vielä aivan liian aikaista puhua, mutta sanotaan nyt jotain, kun asiaa on niin kovasti kysytty, jo ennen lähtöä. Siis, että oonko jäämässä tänne. No, mitään ei oo vielä (suuntaan tai toiseen) kirkossa kuulutettu ;) Onkin aika otollinen aika vaikuttaa siihen, mitä syksyllä teen.
tiistai 15. huhtikuuta 2014
Kaikki tiet vievät keittiöön.
Mutta kaikki tiet ei aina vie omaan keittiöön. Kakkoskerroksen keittiö oli vuosi sitten vilkkaan elämän keskus. Ensimmäinen viikko täällä olikin aikamoinen pettymys, kun kakkoskerroksen keittiö on nyt omani eikä muiden tiet ei tuonukaan heitä meidän keittiöön. Vietinkin jonkun verran aikaa 4. kerroksen keittiössä, jonne saapui vanhoja tuttuja sekä aivan liian cool kaveri ruotsalaiseksi. Ruotsalaisen kanssa pelailtiinkin yks ilta pingistä 1,5h. Yllättäen siinäkin pelissä voi tulla kuuma.
Ensimmäisen viikonlopun täällä vietin dominikaaninunnien keskuksessa retriitissä. Paastonaika ei näkynyt mitenkään keittiön tarjottavissa, ja kaikki huipentui lauantai-iltaan. Suurimman näkemäni leivän sisältä paljastui (joulu)kinkku. Hyvinkin suomalaisittain kylkeen iskettiin sinappia!!
Ulkoistamalla ruokailun oon päässyt kokeilemaan uusia makuja. Ja toisaalta säästäen ruokakuluissa, kokeilin nakkikeittoa. Hyvää oli, mutta suhdanteet hieman pielessä. Keittoa söinkin seuraavat 3,5 päivää... Ja koska on ollut ajankohtaan nähden välillä ihan kuumakin, on grillikin pantu jo kuumaksi. Täällähän siis on jo aivan tosi vihreää. Tietynlaisista puista vaan puuttuu lehdet täällä alhaalla. T-paita-kelejä :) Vaellusbrunaa ja eväitä 1300 metrissä!
Ja toihan ne tiet lopulta ihmisiä meidän keittiöön. Australialainen floormate järjesti parin päivän aikana 2 juustofondueiltaa (Musta ei kuulemma uskois, että oon suomalainen, mutta maidonjuonti kavaltaa mut). Kerran yhteisen pöydän ja viinilasin äärellä kokoontui fyysikko, filosofi, biologi ja teologi, joilla kaikilla on toisistaan eroava näkemys maailmansynnystä. Eilen pizzaa, suklaafondueta ja taivaalle tuijottelua (ai missä se Mars oli?). Ah, keittiö(t) täynnä huipputyyppejä!
Loppuviikko huipentuu sitten pääsiäislampaan äärelle.
Pääsiäisaikaan juhlatuulta ja iloa!
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
Menolippu
Laskeutusin Zürichin lentokentälle, ostin ("sujuvaa") saksaa käyttäen parhaan matkakortin, menin asemalaiturille hymyilemään. Ai vitsit, että on niin kivaa olla täällä! Junat ja kaikki oli tuttua ja kotoisaa. Hymy vaan leveni, kun paras hyvä ystäväni oli täyttänyt mun jääkaapin majapaikka Fellergutissa niillä täytteillä, joista tykkään. Ja hän teki mulle vielä iltaruokaa! Uskomattoman ihanaa!
Ennen tätä on ollu myöskin aika kreisii menoa! Vaihtovuoden jälkeen... Elämä on pysynyt samana. Siis aika liikkuvana ja silloin tällöin hyvin extremenä. Viime kesä meni Vaasassa ja siellä täällä. Syksyllä matkoja Ruotsiin ja Tallinnaan (useammin kuin kerran), aivan naurettevan hauska Levin leiri, Vuokatti, random rippikoululeiri, ihana raamis ja Helsingissä vaihtareiden kanssa hengailua. Sitten tuli uusi vuosi, mikä jatkui vanhalla unirytmillä. Upeat pikkuserkun häät (mulla on kyllä maailman paras suku!), vuosijuhlat vain mulle teetetyllä mekolla, yllärimatka Ylläkselle, hyviä kisoja, huonoja kisoja ja tahti vain kiihtyi mitä lähemmäs lähtöpäivä läheni. Huikee hiihtolomarippikoulu Lahessa (ei oo totta, mä tykkään Cheek:stä!!) ja heti perään Rukalle (eipä ollu taas hetken ollu naurulihakset niin kipeet kuin ne oli). Aivan viimesimpänä liian lyhyitä yöunia ja seilaamista Salo-Somerniemi-Helsinki-Jyväskylä-Lahti-Mikkeli -välillä. Kiitän näistä asianomaisia, ja Heinäsaari 2 (-10) rippikoulua.
Vaikka tossa on aivan tosi paljon mielettömän hienoja reissuja ja hetkiä, kesti aika kauan ennen kun tykkäsin taas olla Suomessa. Ja vaikka ehdin tässä uudelleen rakastua Suomeen, piti Sveitsiin päästä. Viimeiset 10 kuukautta tää on ollut mun unelma, siis olla kirkollisessa, oman alan työssä Sveitsinmaalla. Tää on menolippu unelmaan.
Elikkäs, Sveitsissä asuu useampi tuhat suomalaista tai suomalaistaustaista ja Suomalainen kirkko Sveitsissä tekee työtä erityisesti heidän parissaan. Jos kauppatieteiden kielellä puhutaan, Suomen kirkko tarjoaa täällä kirkollisia palveluitaan suomalaisille, mutta myös muillekin. Täällä teen kahden kuukauden mittaista harjoittelua, ja pääsen näkemään aivan todella paljon. Homma tuntuu tosi mielekkäältä, kun se on niin vaihtelevaa ja liikkuvaa (melkein koko Sveitsi on työmaata). Ja mikä parhainta, mulla on armollisin työnantaja ja parhaat työtoverit!
Menolippu myös siksi, että paluupäivämäärästä en osaa sanoa mitään tarkkaa. Tarkoitus on pitää pelivaraa suuntaa ja toiseen. Ainakin jonkinlainen varma paluu on kuitenkin tiedossa, kun heinäkuussa on Suomessa toinen työproggis. Ai niin, ja se ikuisuusprojekti gradu...
Loppuun jotain kreisiä toiselta kotiplaneetan mantereelta. Mun pikkuveli voitti jenkkien 50km miesten hiihdon! Whaat!? Onnea! Täytyy varmaan alkaa tavoitella sitä piispan paikkaa, kun nuoremmat Nikanderit kasvaa pois mun varjosta ja kasvattaa omansa :D
Liebe Grüsse aus liebe Bern, täällä on noin +20.
Ennen tätä on ollu myöskin aika kreisii menoa! Vaihtovuoden jälkeen... Elämä on pysynyt samana. Siis aika liikkuvana ja silloin tällöin hyvin extremenä. Viime kesä meni Vaasassa ja siellä täällä. Syksyllä matkoja Ruotsiin ja Tallinnaan (useammin kuin kerran), aivan naurettevan hauska Levin leiri, Vuokatti, random rippikoululeiri, ihana raamis ja Helsingissä vaihtareiden kanssa hengailua. Sitten tuli uusi vuosi, mikä jatkui vanhalla unirytmillä. Upeat pikkuserkun häät (mulla on kyllä maailman paras suku!), vuosijuhlat vain mulle teetetyllä mekolla, yllärimatka Ylläkselle, hyviä kisoja, huonoja kisoja ja tahti vain kiihtyi mitä lähemmäs lähtöpäivä läheni. Huikee hiihtolomarippikoulu Lahessa (ei oo totta, mä tykkään Cheek:stä!!) ja heti perään Rukalle (eipä ollu taas hetken ollu naurulihakset niin kipeet kuin ne oli). Aivan viimesimpänä liian lyhyitä yöunia ja seilaamista Salo-Somerniemi-Helsinki-Jyväskylä-Lahti-Mikkeli -välillä. Kiitän näistä asianomaisia, ja Heinäsaari 2 (-10) rippikoulua.
Vaikka tossa on aivan tosi paljon mielettömän hienoja reissuja ja hetkiä, kesti aika kauan ennen kun tykkäsin taas olla Suomessa. Ja vaikka ehdin tässä uudelleen rakastua Suomeen, piti Sveitsiin päästä. Viimeiset 10 kuukautta tää on ollut mun unelma, siis olla kirkollisessa, oman alan työssä Sveitsinmaalla. Tää on menolippu unelmaan.
Elikkäs, Sveitsissä asuu useampi tuhat suomalaista tai suomalaistaustaista ja Suomalainen kirkko Sveitsissä tekee työtä erityisesti heidän parissaan. Jos kauppatieteiden kielellä puhutaan, Suomen kirkko tarjoaa täällä kirkollisia palveluitaan suomalaisille, mutta myös muillekin. Täällä teen kahden kuukauden mittaista harjoittelua, ja pääsen näkemään aivan todella paljon. Homma tuntuu tosi mielekkäältä, kun se on niin vaihtelevaa ja liikkuvaa (melkein koko Sveitsi on työmaata). Ja mikä parhainta, mulla on armollisin työnantaja ja parhaat työtoverit!
Menolippu myös siksi, että paluupäivämäärästä en osaa sanoa mitään tarkkaa. Tarkoitus on pitää pelivaraa suuntaa ja toiseen. Ainakin jonkinlainen varma paluu on kuitenkin tiedossa, kun heinäkuussa on Suomessa toinen työproggis. Ai niin, ja se ikuisuusprojekti gradu...
Loppuun jotain kreisiä toiselta kotiplaneetan mantereelta. Mun pikkuveli voitti jenkkien 50km miesten hiihdon! Whaat!? Onnea! Täytyy varmaan alkaa tavoitella sitä piispan paikkaa, kun nuoremmat Nikanderit kasvaa pois mun varjosta ja kasvattaa omansa :D
Liebe Grüsse aus liebe Bern, täällä on noin +20.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)