Super-Heinix:n seikkailut

Super-Heinix oli oikeastaan aivan tavallinen tyttö ilman taikavoimia. Kaverit vain joskus kutsuivat Heiniä tällä nimellä. Mutta Heinipä päätti tehdä nimestä totta.

Super-Heinix eleli Sveitsissä ja teki työtä. josta kovasti piti. Super-Heinix:llä oli kuitenkin murhe, joka kalvoi mieltä silloin tällöin, mutta erityisesti viime viikolla. Nimittäin se, että hänen opiskelunsa olivat edelleen kesken. Kuusi vuotta hän oli jo viettänyt yliopistolla, vaan valmista ei ollut vieläkään. Niinpä Super-Heinix tarttui tentin tenttikirjaan, jonka aikoi suorittaa esseenä. Urakka ei ehkä edennyt siinä aikataulussa kuin hän ajatteli, mutta ensimmäinen kirja tenttiesseestä oli nyt päätöksessä ja toinen jo odotti asiaan tarttumista.

Omassa huoneessa opiskelussa piili vaara, jonka Super-Heinix tunnisti. Se oli tietokone. Ja sitä piti paeta. Missäpä olisi siis hyvä paikka lukea, jos ulkonakin on huono sää? No junassa! Super-Heinix meni asemalle ja valitsi junan Geneveen, vietti hetken Genevessä ja matkusti takaisin. Hän huomasi kuitenkin odottamattoman vaaran myös junassa: Uni tarttui liian helposti silmään. Uusi yritys Kanderstegiin oli jo parempi.

Vaikka Super-Heinix oli hyvin liikkuvaa lajia liikkeissään, oli hän sitä myös urheilulajeissaan. Kun eräänä päivänä ulkona oli jäätävän kylmä, teki hän kuntopiiriä kotona. Treeni oli melkein paketissa, kunnes kylkipidoissa olkapäälle tapahtui jotakin. Kipeä se oli ja hankaloitti vaatteiden vaihtoa. Kela oli usein tällaisissa asioissa hyödyllinen, vaan enää ei se laitos tarjonnut Super-Heinix:lle apua. Onnellisesti kuitenkin kävi. Ensin ruotsalainen naapuri tarjosi vahvaa taikavoidetta ja seuraavana päivänä Super-Heinix vahingossa, pienessä kiukussa, naksautti olkapään paikoilleen.

Super-Heinix asui asuntolassa. Fellergut oli mitä mainioin paikka asua. Hän piti kovasti naapureistaan ja keittiössä oli kiva istua yhdessä, mutta kaikki eivät osanneet hoitaa osuuttaan siivoamisessa. Viime viikolla Super-Heinix huomasi, että pesusieni ja tiskirätti olivat kasvaneet kiinni hänen käsiinsä. Keittiö kyllä kiitti huolenpidosta, mutta iho, jos sitä enää oli jäljellä, ei niinkään.

Mitä muuta kymmenessä päivässä ehti? Super-Heinix ehti juhlia naapurin synttäreitä, matkustaa Ticinoon yhdeksi yöksi ja yhdeksi päiväksi ja sieltä vielä Bernin kautta Baseliin kirkkopäiville. Ticinon kohde oli Super-Heinix:n kaverin mökki vuorilla. Se täyttyi muista superkivoista ihmisistä. Super-Heinix oli superiloinen.

Baselin kirkkopäivien jälkeisenä päivänä Super-Heinix lähti vielä vaeltamaan. Häntä vähän harmitti, kun aurinko ei paistanutkaan Schwarzsee:llä. Super-Heinix huomasi myös kaksi muuta harmittavaa heikkoutta itsessään, joista hän ei vieläkään ollut päässyt yli: lehmät ja kastemadot. Näiden vuoksi Heini ehkä joutuisi luopumaan etuliitteestään. Pienenä Super-Heinix:lle sanottiin, että ei lehmiä tarvitse pelätä, ne syövät vain HEINIÄ. Ja nyt vaellusreitti sydämen nopealla lyöntitiheydellä vei lukuisten laidunten läpi. Ja kastamadot. Vesisateella ja märällä tiellä kaikki ohuet oksat näyttivät kastemadoilta, joiden päälle Super-Heinix ei halunnut astua. Nytkin hän varoi astumasta yhdenkään päälle.

Pienistä edellä luettelluista vastoinkäymisistä ja tämän päivän juoksukisan pettymyksestä huolimatta, Super-Heinix on ollut viime päivät hyvin iloinen ja hyvin ehtiväinen ja tehokas. On ollut mukavia leffailtoja ja vihdoin on kesä tullut Sveitsiin! Super-Heinix on levittänyt toimistonsa milloin minnekin auringon alle: puistoihin, ulkoilma-altaan rannalle tai parvekkeelle. Tietokoneellakin hän on aikaa (tehokkaasti!) viettänyt, mutta se on ollut lähitulevaisuuden suunnitelmia varten: Super-Heinix ja "Sponge Bob" lähtevät Euroopan superkiertueelle!