Enemmän kuin tuhat sanaa

Syksyn satona kuvakirjoa! Täällä on nyt tosi upeeta! Kuvaa mulla ei ole tämän hetkisestä komeudesta, keskityn tallentamaan sen verkkokalvoilleni :) Mutta tervetuloa pienelle kuvatourille!

Utzenstorf on sympaattinen maalaiskylä keskellä tasaisinta Sveitsinmaata. Täällä ihmiset tervehtivät aamulla, päivällä ja illalla, aina vaan. Ja talot ovat juuri tuollaisia kuin tässä kuvassa.

Pari päivää sitten uskaltauduin poikkemaan tutulta kämppä-asema-kämppä -reitiltä ja Utzenstorfista löytyykin vaikka mitä! Futiskenttää, vähän lisää wanderwegeä, puutarhoja, paperitehdas ja linna!

                                                                    Schloss Landshut

Bernin ja koko kantonin kuuluisin hahmo on luultavasti karhu. Karhupatsaita on täällä joka puolella ja lipuissakin liehuu karhu. Kuulemma karhuja ei vaella villeinä pitkin metsiä. Ainakaan enää sen jälkeen, kun neljä karhua saatiin tuotua karhutarhaan.

 Valitettavasti yksi tähdistä kieltäytyi kuvasta. (ja hahhaa, nyt oon nähny livenä, miten karhukin jättää jälkiä!)

Ja siinä vähän kuvaa Bernin vanhasta kaupungista. Kuva on 21.10., jolloin mittarissa noin +20 :)

Suomesta saapui hyvin odotettu vieras ilokseni pariksi päiväksi ja todellakin mentiin katsomaan Juran ruskaa. Se oli aika jännää, kun se oli niin vaaleanpunaista. Tässä on vähän normaalimmat värit. Ja kuva osoittaa, että matka ylös (Weissenstein n. 1200m) oli välillä varsin jyrkkäpiirteistä!

Toinen hieno paikka oli Napf (1408), jolta kivasti näkyivät Emmentalin "pienet" kukkulat.

Ulkomaan vierailut ovat suuntautuneet pohjoiseen ja etelään. Saksan Freiburg im Bresgnau oli juurikin mahtava ja hyvin yllätyksellinen: porkkana-paprika -setti ja ah, niin ihanat kengät <3

Huomenna täälläkin alkaa talvi ja pääsen käyttää noita ihan kunnolla! Muuten tää talven ajankohta täällä ei oikein ilahduta, kun kaikki lämmin varustus löytyy Suomesta. Ostinpa siis tänään turkoosin pipon ja kintaat, että oon sitten varmasti tarpeeksi värikäs vihreen takin kanssa...

Toinen mahtava reissu suuntautui Italiaan. Verona oli pimeän aikaan aikas tosi kaunis. Mutta suuremman vaikutuksen teki Lago di Garda! Tässä teille enemmän kuin tuhat sanaa:

Kiitoksia seurasta! Erasmusmatkat toivottaa oikein mukavaa iltaa. Tervetuloa uudestaan!

                                                           Guten Aben mittenahm!

Kieltä ja valloituksia

Sveitsissä on neljä virallista kieltä. Oon kuullut puhuttavan niitä kaikkia. Ja tällä viikolla on yrittänyt selvitä pelkällä saksan kielellä. Se onnistuikin perjantaihin asti todella hyvin, kunnes erasmus-bileissä juttelin saksalaisen kanssa englantia. Tilanne oli aika jännä, kun englannin vääntäminen oli alkuun niin vaikeeta. Ruotsin puhuminen oli täysin mahdotonta. Göra on niitä ainoita sanoja, joita pystyin perjantaina muistamaan. Kämppiksen kanssa puhutaan saksaa ja englantia sekaisin. Junassa voi aina opetella schwitzerdütschiä, ja tunne on aina hieno, jos ymmärtää jotakin! Unisportin pukuhuoneissa oppisin uuden lauseen kuluneella viikolla: Es guet (se on hyvä, yms.) ja oon hokenut sitä täällä jengille.

Kieli se on italiakin, mutta oma kieli ei taivu kuin kahteen sanaan. Ja niitä kahta sanaa (grazie ja brego) toistelin Italiassa lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna hyvän ystäväni, erasmus Sloveniasta, kanssa. Olimme siis valloittamassa Italiaa, tarkemmin Veronaa ja Gardajärveä. Verona oli mahtava, lämmin ja viihtyisä. Parasta oli, että koko viikonloppu mentiin 24 lämpöasteen hujakoilla! Mutta Gardajärvi teki suuremman vaikutuksen. Vuorten keskellä järvi ja järven ympärillä pieniä turistirysäkyliä, mutta silti tykkäsin niistä. Ihan kuin Välimeren rantakohteet, vaikka en niitä ole kuin kuvista katsellut. Sanoiksi en osaa pukea sitä fiilistä siellä (awesome, mahtavaa, parasta!), mutta sinne uudestaan!

Italian reissulla rahaa paloi jätskiin, pizzaan ja vaatteisiin. Gardalla tiskan takaa mulle puhuttiin saksaa ja Veronassa italiaa. Hauskinta oli, kun italialaiset eivät vaan jotenki englantiin taivu, vaan puhuvat aina vaan italiaa. Jos ei ymmärrä, niin sitten puhutaan lujempaa italiaa. Malcesinessa eräässä ravintolassa tarjoilijat osasivat pari sanaa suomea (kiitos, Helsinki, näkemiin) ja he tykkäsivät sitä toistella. Itse asiassa meistä tykättiin niin paljon, että pöytään tuotiin lopulta iso pullo Limoncelloa... Viikonloppureissun viimeisenä päivänä oltiin todistamassa Verona Maratonia ja varsinkin maaliintuloa vanhalla Verona areenalla. Tunnelma ja kannustus oli hyviä, että päätin itsekin repäistä ja osallistua Napf -½maratonille tänään (14.10.) Sveitsissä.

Eli Napf on valloitettu! En osaa sanoa onko se vuori vai aika iso mäki, mutta melkein 1500m korkeuteen se kohoaa. Vihdoin sitä korkean paikan treeniä! Myönnän nyt kuitenkin, että meidän puolikas lähti Napfin päältä... Mutta me ensin kiivettiin sinne! Tavoitteita ei ollut matkalla kuin juosta koko matka, kaikki ne seinänousut joita tuli matkalla vastaan. Ja niin tein. Juokseminen oli jotenkin tosi helppoa ja oli kiva ohitella ihmisiä hyvävoimaisena. Vain nälkä maalissa kertoi, että jotain oli ehkä tehty. Ja hahaa, vaikka polku oli ihan mutaa, en kaatunut kertaakaan! (Tai siis mulla on ollut vaikeuksia pysyä pystyssä Asicsin lenkkareilla mutaisilla reiteillä...)

Tällä viikollakin olen tavannut vanhoja kivoja ihmisiä ja uusia kivoja naamoja. Teologien futsal paranee aina vaan! Perjantaina sairaan kovaa ja rajua peliä. Ja niin hauskannäköistä, että nauroin ekaa kertaa ääneen täällä :) Ja oi, olipas mahtavaa kuulla ääniä Suomesta -> mulla on skype! Loistavaa viikkoa, Suomi!

Kassialmailu, kengät ja yleinen mahtavuus

Ennen vaihtoa ajattelin, että mun matkalaukkuelämä saisi vähäksi aikaa taukoa. Oon kanniskellut reppua tai laukkua (tai kumpaakin!) joka viikonloppu ja monena arkipäivänä. Kun on treenit Bernissä, roudaan niskani jumiin treenikamoja. 22.9. tein pientä matkaa Baseliin vieden suomalaiseen Tuomas-messuun tavaraa. Suomalaisen seurakuntatalon löytäminen ei ollutkaan niin helppoa ja karttamuisti petti, eli harhailin kaupungissa noin tunnin. Kukaan, ei siis oikeesti kukaan, paikallinenkaan ei tiennyt missä on Friedengasse. En oikein tiedä, pidänkö Baselista, mutta Tuomas-messu oli osuva.

Seuraavana päivänä lähdimme italialaisen vaelluskaverini kanssa Napf-vuorelle. Junalla matkustettiin Wolhuseniin, jossa selvisi, että Napf:lle on ainakin 5 tunnin matka... Oikeastaan ei harmita ollenkaan, että ei päästy suunniteltuun kohteeseen, sillä se päivä oli sumuinen ja päädyttiin tekemään asioita, joita mä en ollut ikinä tehnyt: käytiin omena- ja päärynävarkaissa sekä poistullessa pysähdyttiin sellaisessa keksitehtaassa, jossa sai syödä/maistella keksejä ilmaiseksi niin paljon kuin halusi ja ostaa keksipusseja. Syötiin siinä lounas ja päivällinen yhtä aikaa ja nopeesti. 10 minuutin jälkeen tuli aika paha olo eivätkä keksipussit lähteneet mukaan. Ainakaan vielä.

Viime viikko oli tosi kiva viikko. Kotoa saapui paketti, jossa oli tavaran lisäksi ruisleipää. Hiihto- ja juoksutreenit menivät hyvin (intervalliviikko). Yleinen fiilis vaan oli hyvä, ehkä rupeen jo tottumaan täällä oloon siis. Torstaina mut kutsuttiin hiihtotreenien jälkeen oikeeseen WG:iin (sellai kommuuni) syömään. Olin niin otettu! Ruoka oli hyvää, seura oli hyvää. Tosin puhuttiin Schwitzerdütschiä, niin en ollut ollenkaan mukana jutussa, mut se kieli kuulostaa hauskalta :D
Samana iltana juhlittiin Erasmus Bernin 25 synttäreitä. Mulla oli niin tuhkimo-olo, kun jouduin lähtemään ennen puolta yötä viimeiseen junaan. Kummatkin kengät jalassa saavuin kuitenkin kotiin.

Mutta kengät niin leimaavat viime viikonloppua. Viikonlopun vietin Freiburgissa, Saksassa, jossa nähtiin toisen helsinkiläisen teologierasmuksen kanssa, joka opiskelee Heidelbergissä. Ensimmäistä kertaa olin Saksanmaalla ja jännittävää, ettei siellä voinut maksaa kortilla juuri missään. Taas jäi McFlurry tiskin taakse :) Mutta syöminen oli ihanaa, kun ruoka oli niin halpaa. Viini oli halpaa, jätski oli halpaa! En oo nähnyt Sveitsissä nälkää, mutta en oo kyllä syöny niin paljon kuin Suomessa yleensä. Täällä jogurtti on mun herkkua.

Hienosti söimme kaikkea muuta kuin saksalaista: turkkilaista, italialaista ja kiinalaista. Kenkien lisäksi (siitä ihan kohta) viikonlopun sana oli vessa, koska italialaisessa ruuassa taisikin olla porkkanaa tai paprikaa. Hmmm... Mukava allerginen reaktiosarja. Mutta vastoinkäymisestä huolimatta meidän missiona oli löytää tiettyjä vaatekappaleita: Mun oli tarkoitus löytää housut ja ystäväni kengät. Asiat menikin päinvastoin. Oltiin kenkäkaupassa ja mun silmät osuivat tajuttoman upeisiin talvikenkiin. Sovitin niitä enkä halunnut ottaa niitä enää pois. Mulle ei oo ikinä käynyt näin! Taistelin pitkään ostamista vastaan, mutta mun oli pakko; se oli rakkautta ensi silmäyksellä <3

Vierailtiin myös paikallisen luterilaisen seurakunnan sunnuntaijumiksessa, mikä oli vähän samanlaista kuin Avain-konferenssi viime elokuussa (ja kruunu viikonlopulle). Eli sellainen paikka, jossa on enemmän kuin hyvä olla. Oon saanut niin paljon hyvää ja niin mahtavia ihmisiä ympärille, että kaikesta tästä voin kiittää saksankielisten ylistyslaulujen sanoin!

Verkostot, linna ja unisport

Haa! Onpa tullu luotua jo verkostoja eri tahoille! Viime viikolla oli siis yliopiston järjestämä orientoiva viikko vaihto-oppilaille. Siellä tutustuin pariin saksalaiseen kivaan vaihtariin, joiden kanssa oon viettänyt aikaa luentojen ulkopuolellakin. Lauantaina yliopisto maksoi meille vaihtareille päiväretken Thuniin. Kaunis vanha kaupunki vuorten välissä. Siellä oli myös linna, jonka nimeä en muista, mutta se oli kuin suoraan saduista. Niin mahtavaa päästä linnantorniin! Laitan siitä näködataa, kunhan saan netin toimimaan. Ensi viikonloppuna olis tarkoitus löytää Saksasta lisää linnoja. Hmmm... Linnakiinnostus siksi, että kun olin pieni, jengi puhui Mustion linnasta. Kun viimein pääsin katsomaan Mustion "linnaa", oli karmea pettymys huomata, että se olikin kartano... Thun on ihan eri maailmasta.

Viikko sitten torstaina olin ekoissa hiihtotreeneissä ja vastaanotto oli ihan mahtava! Hiihtäjät jaksoivat puhua mulle hochdeutschia, niin olin jutuissa mukana. Ja sunnuntaina Daniela, yksi niistä mahtavista hiihtotyypeistä, otti mut mukaan vaeltamaan Jura -vuoristoon. Meitä oli mukana melko kansainvälinen porukka: italialainen, kiinalainen, ranskalainen, 2 sveitsiläistä ja mä. Vauhti oli aika hidasta ja koko homma kesti noin 6 tuntia. Sehr schön! Vaellettiin Noiragessa ja huippu taisi olla jotain 1500m. Ja kun tultiin alaspäin, mulla oli korvat ihan lukossa. Mut oli aikas huikeat näköalat Juran päältä laaksoihin ja lumihuippuiseen Alppien vuoristoon. Ja oli aika yllätys huomata, että kaipaankin niitä kuusia ja mäntyjä ja sitä näköalaa, minkä näkee esim. Nummelanharjulta... What!? Noh, sunnuntaina ehkäpä sit Oberlandia katselemaan! Ja jotain erityistä: vaeltamassa oli satoja ihmisiä, jotka vaelsi farkut päällä, ja vastaantulijat tervehtivät aina.

Tällä viikolla oon kuluttanut Unisporttia. Kuntosalit on täällä tosi tosi pieniä. Mut juoksumaastoa on enemmän, paljonkin! Olin tiistaina juoksutreeneissä, joissa oikeasti juostiin. Ei mitään himmailua ja sairaan rankka intervallitreeni. Ja eilen juostiin hiihtotreeneissä 2 tuntia. Nää juoksee täällä ihan eri tavalla kuin mitä Suomessa juostaan. Ensi viikolla lisää tuskaa (huonokuntoiselle)... Äsken olin teologien kanssa pelailemassa sisäfutista, mut se oli sellaista paljon leikkimielisempää. Mahtavia tyyppejä!

Suomen kirkko tekee täälläkin työtä ulkosuomalaisten parissa. Tapasin suomalaisen papin pari kertaa tällä viikolla ja huomenna oonkin jo menossa Baselin tekemään Tuomas-messua. Värväytyminen: succeeded. Tän papin kanssa puhuimme suomalaisuudesta ja täällä Suomea arvostetaan ja tuntuu, että suomalaisia pidetään hieman eksoottisinakin. Unisport tarjosi erityisesti saunaa suomalaisille ja keskellä "juoksumetsää" (wanderwege) on 600m pitkä pururata. Pururadan nimi on Finnenbahn (tai jotain sinne päin). Hauskinta on kun ihmiset, niin sveitsiläiset kuin muutkin vaihtarit, luulevat että Suomessa on talvella täysin pimeää, jopa etelässä. Ja hei, nää tykkää tosi paljon mun nimestä!

Niin joo, luennot. Nekin ovat alkaneet. Ihan kiinnostavia kursseja. Vähän enemmän joutuu täällä tekemään pisteiden eteen kuin Helsingissä. Jo senkin takia täytyy keskittyä, että ymmärtää. Melko hyvin on mennyt. Voin pitää esitelmiä englanniksikin! Kirjastossa oon viettänyt aikaa enemmän kuin haluasin. En siis oo vielä saanut "passia" tai oleskelulupaa, jonka avulla saisin oman rajattoman netin kohtuuhinnalla kotiin. Sitä odotellassa...! Mut hei, mulla on sveitsiläinen pankkitili :)

Kertokaahan mulle mitä teille kuuluu! Tschüs!

Liebe Grüsse aus der Schweiz!

Terveiset Sveitsistä!

Hieman taustoja. Päätin 1½ vuotta sitten lähteä vaihtoon saksankieliselle alueelle. Sveitsi ja Bern nousi kohteeksi ylitse muiden vaihtoehtojen, koska täällä on itselleni sopivat lukukausiajat ja täällä on toivottavasti lunta talvella. Tai ainakin on Alpit! Eikä Euroopan sydämestä oo pitkä matka minnekään.

Kevät talvesta lähtöön saakka piti täytellä erilaisia papereita, etsiä asuntoa ja hoitaa kaikenlaisia asioita. Hieman vaati työtä, mutta ei ollut ylivoimaista. Täällä homma jatkuu hommatessa prepaid liittymää, matkakorttia, kirjastokortti, ESN-korttia, internettiä... Mutta sveitsiläiset ovat avuliaita ja ystävällisiä :)

Pari viimeistä viikkoa Suomessa olivat ihan parhaita, vaikka silloin piti sanoa hei monelle tärkeällä ihmiselle. Mutta hei, se on vaan väliaikainen heippa! En ehtinyt oikeastaan nukkua ja pakkaaminen meni niin myöhään, että ennen lähtöä ehdin nukkua 2,5h...

8.9. saavuin Sveitsiin. Sain kämpän (tai huoneen) 4 000 asukkaan pienestä kylästä nimeltä Utzenstorf. Ihan ekoilla silmäyksillä kaikki sveitsiläiset kylät hyppi suomalaisille silmille, jotka ovat tottuneet hyvin siistiin ja rakennusmääräysten mukaisiin taloihin. Mutta nyt tää kylä näyttää jo kovin kauniilta ja täällä on ihan kiva asua :) Ja hei, asun ihan todella makeessa kämpässä! Mulla on oma kylpyammekin! Ihan ekoina tunteina mietin myös, että 2 lukukautta täällä tuntuu ihan älyttömältä ajalta. Kalenteri kuitenkin on jo alkanut täyttyä. Ollaan treeniporukoitten kanssa puhuttu kuinka oon vuoden päästä ihan lyömätön sauvarinteessä, kun oon täällä vaan juossut suuria mäkiä. News for you, Utzenstorf on ihan tasaista. Mut Bernistä löytyykin sit jo vakuuttavaa treenimaastoa!

Täällä on ensimmäisenä huomannut rahapussin kevenevän todella helposti, ihan todella kallista siis. Kaikki tuotteet on pienissä paketeissa. Meidän Salet ja Alepat on näiden supermarketteja. Julkinen liikenne on ihan sairaan kallista, mut toisaalta junat pysähtyy jokaisessa pienessä kylässä. Ja jos näkisitte näiden matkakortit, niistä vähän huokuu vanhanaikaisuus. Eilen olin tekemisissä käteisen kanssa (frangit ja rappenit). Olin kassalla aika toivojuhani -ilme päällä, kun kattelin kolikkoa johon oli merkitty ½ frangia, siis 50 rappenia suomeksi.
Nää puhuu täällä sveitsinsaksaa, mikä on tosi hassun kuuloista. Välillä se kuulostaa virolta, joskus hollannilta, mut siitä ei oikein ymmärrä mitään. Ite seilaan täällä englannin ja saksan kielellä sekä aika usein niitten sekoituksella. Jos pääsee puhumaan suomea, niin se on melkein kun rentoutumista! Mut kielillä puhumisen pitäis alkaa helpottumaan, varsinki saksan, kun mun kaikki luennot on saksaksi. Niin ja luen Bernin yliopistolla teologiaa.