Vuorenhuippuja!

Vuorenhuipulla en nyt kuitenkaan oo ollut, mutta vuoria oon nähnyt paljonkin ja on ollut niiin huippua!

Viime viikonloppuna vietin Sloveniassa nähden hyvin tärkeää ystävääni. Matkustin junalla Ljubljanaan 12h/suunta. 12 tuntia on ihan älytön aika, mutta ei hitsi mitkä maisemat! Tuijottelin monttu auki ikkunasta lumisia alppeja, laaksoja ja jouluvaloin koristeltuja pieniä kyliä. Ihan uskomatonta. Tämä siis Itävallassa, jonka läpi porhalisin lähes pysähtymättä. Eipä tarvii miettii, mihin ens vuonna lähtee reissaamaan!

Oli jo ihan pimeää, kun ylitin Slovenian rajaa, ja ensimmäinen rajakaupunki näytti vähän Venäjältä... Mut Slovenia on kyl kaikkea muuta! Ljubljana on kaunis kaupunki. Se on kaunis, vaikka sää olis harmaa ja sateinen. Rakennukset, puistot ja kujat tekevät siitä jotenkin hyvin kodikkaan. Yksi parhaimpia juttuja oli alhainen hintataso: ulkona syöminen ei vie vararikkoon! Tunnelmallisista kahviloista löytää kivoja tarjoilijoita, parasta kaakaota ja hot chocolate:a. Tai siis tilatessa hot chocolaten, luulin saavani hyvin nestemäista juotavaa. Nimi on joskus enne: kuumaa sulatettua suklaata...

Kerettiin viikonlopun aikana käymään myös Bled:ssä vaeltamassa. Bled on sellai lomakylä järven rannalla, vuorten ympäröimänä. Tosi upea paikka! Järvi ei oo kovin iso ja sen keskellä on saari, jossa on jotain katolilaisuuteen liittyvää. Järven rantaa koristaa myös linna suuren mäen päällä. Mut upeimpia juttuja kuitenkin oli Vintgar. Sellanen vauhdikas koski täynnä vihreää vettä, mikä on kaivertanut uomaa kallioiden väliin. Koskea pystyi seuraavaan pitkospuusiltaa pitkin kallion ja kosken välissä. Loppuhuipennus oli vesiputous. Jotain niin uskomatonta! Ja mä oon päässyt näkemään sen!

Slovenia sai näkemään Suomen vähän eri valossa. Ja varsinkin Helsingin. Tai Helsinkiä en oo koskaan pitänyt kauniina paikkana (sori...). Angsti kuitenkin haihtui palatessa takaisin Sveitsiin. Lumentulo omalle tienoolle saikin kaipaamaan Suomeen, ja erityisesti suomalaista ruokaa. Miten onkaan ikävä Valion maitoa ja jotain S-markettia, mistä saa kunnon ruokaa! Ja Suomen ilmaisia latuja!

Mut näistä laduista voi kyllä maksaakin! Tiistaina olin Kanderstegissä hiihtämässä. Näin paikkaa vain keinovalojen avulla, mutta siinäkin valossa näki, kuinka ladun vieressä kohos sellai vuoren seinä. Kun sitä katsoi ylös, melkein rupes pyörryttämään. Toistaiseksi en oo vielä nähnyt sellaisia ylämäkiä kuin Rukalla tai Oloksella, koska niitä on aika vaikee raapia niihin pystysuoriin kivirinteisiin...

Ja lisää hiihtohehkutusta! Tää viikonloppu oli ihan mahtavaa! Goms:ssa (Wallis, ALPEILLA) pidettiin fis-kisat. Ne on sellaset kansainväliset isot kisat, johon osallistuin, tosin huonolla menestyksellä, jota selittelen hiihtokilometrien puutteella. Pääsin SAS Bernin hiihtojengin mukana, siis se sama seura, jonka treeneissä oon käynyt. Päästiin yhden kaverin mökkiin, joka oli pienessä vuoristokylässä, jossa oli yhä vanhoja rakennuksia ja kapeita kujia. Ja lunta! Sitä oli tullut sellai 100mm (mikä vissiin tarkoittaa 1 metriä). Mut parasta oli ne ihmiset siellä mökissä. Tällä kertaa puhuttiin englantia ja mäkin ymmärsin läppää! Muistutti vähän oman seuran leirejä :) Extrayllärinä pääsinkin puhumaan suomeakin mökissä: yhden urheilijan tyttöystävä on Suomesta! Ja tosi jännää oli ekaan kisaan mennessä kuunnella autossa Apulantaa...

Oikeesti! Tulkaa käymään täällä! Varsinkin laskettelemaan. Täällä on ihan älyttömän upeeta! Tää on niin huippua! :)